Aina kiire kiire jonnekin on on on?

fuchs-3010691_960_720

[kuvassa kettu istuu metsässä vihreällä mättäällä]
Paitsi kiire myös kiirepuhe on vakiintunut osaksi työkulttuuriamme. Kiire on normi: on sosiaalisesti hyväksyttävämpää huokailla kollegoiden kanssa kiireistä työviikkoa kuin kiitellä leppoisaa tahtia ja velvollisuuksien sopivaa määrää. Puhe kiireestä yhdistää ja luo narratiivia tärkeästä – jopa korvaamattomasta – työntekijästä, joka kuin sankarinatekoinaan selättää työtehtäviä toisensa jälkeen oman jaksamisensa rajapinnoilla.  Lue loppuun

Aikuisuus ei ole monoliitti

bird-1014238_960_720

[kuvassa takaviistosta kuvattu tilhi, joka istuu lumisella oksalla.]

Sisältövaroitus: ableistinen lainaus jota sitten kritisoidaan

Pärjäämisen on kerrottu olevan hyve. Rummutus on mennyt laajassa mittakaavassa perille: moni hakee apua ongelmiinsa vasta pitkälle aikuisuudessa, jos koskaan. Koska hävettää. Koska olisi pitänyt pärjätä, kuulemma. Eikö riitäkään, että ottaa vaan itseään niskasta kiinni ja painaa eteenpäin? Miksei pysty, kun muutkin? Onko silloin huonompi, heikompi?  Lue loppuun

”En tule koskaan kuulumaan tuohon joukkoon” (runo)

wall-872826_960_720

[kuvassa harmaa, kulunut ja pinnaltaan epätasainen seinä]

Valtion virastotalo.
Istun college-housuissa, hupparissa ja itse leikattujen hiusteni kanssa
edessäni korkeakouluopiskelijan lounas.
Katson ympärilläni olevia kaupungin työntekijöitä,
Seurueissa iloisesti rupatellen,
Ja ajattelen:
En koskaan tule kuulumaan tuohon joukkoon.

Lue loppuun