Mietteitä maailman mielenterveyspäivänä

valokuvassa kissaeläin manuli katsoo yläviistoon ohi kamerasta. sillä on pitkät, valkoiset viikset.
Kuva AuroraEnt Pixabaystä

Sisältövaroitukset: rakenteellinen syrjintä mielenterveyden ongelmien kanssa eläviä kohtaan, hoitoon pääsemisen vaikeus, Kela, työkkäri (kaikki nämä yhteiskunnallisen keskustelun tasolla); hoidon ja tuen epääminen (myös kuvattuna tilanteena)

Tänään on maailman mielenterveyspäivä ja joka puolella sosiaalista mediaa kehotetaan kysymään, mitä kuuluu. Kysy kavereilta, puolisolta, ystäviltä mitä niille kuuluu. Suora rehellinen kysymys on tärkeä. Ja niin onkin.

Mut mä haluisin avautua nyt jostain muusta. Mielenterveyden ongelmat eivät ole tyhjiössä, ne ovat läsnä ja olemassa tässä yhteiskunnassa. Tukea antavan lähipiirin ja vaikka internetyhteisön avun lisäksi mielenterveysongelmia pitää katsoa myös yhteiskunnallisella tasolla.

Lue loppuun

Rakkaussuhteiden tuhoisat skeemat ja binäärit sukupuolimallit – kuinka tukea skeemojen kanssa kamppailevaa?

valokuvassa näkyy karhun yläruumis. karhy makaa maassa pää kääntyneenä ja katselee jonnekin yläviistoon.
Kuva christels Pixabaystä

Yritän tässä tekstissä kuvailla tunteita, jotka tulevat siitä, kun itseä häpäisevät ja itsetunnon hävittävät skeemat ottavat vallan. Koen, että tästä teemasta on julkisuudessa erittäin vähän keskustelua, varsinkaan skeemojen merkityksestä suhteessa binäärisiin sukupuolen malleihin. Keskustelua tarvittaisiin, jotta me vahingollisten skeemojen kanssa kamppailevat voisimme tuntea olevamme olemassa ja jotta meistä välittävät ihmiset osaisivat tukea meitä.

Lue loppuun

Se on ohi

valokuvassa hyeena makaa maassa silmät lähes kiinni, korvat pystyssä
Kuva minka2507 Pixabaystä

Sisältövaroitukset: transpoli, institutionaalinen transfobia, häpeä, sisäistetty syrjintä

”Yli kolmen vuoden urakka on ohi. Viimeiset oikein täytetyt paperit palautettuani sain takaisin allekirjoituksella varustetun virallisen dokumentin, josta poistin tunnistetiedot ja postasin heti kuvan someen. Olo on oudon tyhjä. Tulevaisuudessa…” 

Ai mistä valmistuin? En mistään. Kävin vikan käynnin transpolilla.

Lue loppuun

Opiskeluhaaveita

carrot

[Todella lähellä otetussa valokuvassa näkyy maasta pilkistävä porkkanan oranssi pää ja vihreät varret. Etualalla on ruskeaa maata ja taka-alalla näkyy rivin jatkeena muita porkkanoita.]

Haluan kouluun. Olen halunnut jo pitkään.

Mulla vain on mielenterveysongelmien takia aivan olematon stressinsietokyky, varsinkin, jos jokin on mulle tosi tärkeää. Kun valintakokeet lähestyy, itken joka aamu ja mietin jätänkö menemättä.

Lue loppuun

Hoitojärjestelmän suljetut ovet

maze

[Kuvassa on monimutkainen ja todennäköisesti mahdoton labyrintti, jonka keskellä on iso aloitusruutu, jossa lukee ”You are here” eli ”Sinä olet tässä”.]

 

Sisältövaroitukset: heitteillejättö hoitosuhteessa, vähättely ja mitätöinti, itsetuhoisuus ja haavojen kuvailu.

Blogikollektiivi on lisännyt tekstiin muutamia lukemista mielestämme helpottavia taukomerkintöjä ja kappalejakoja.

.

.

Tarinassani ei varmaankaan ole mitään uutta. Valitettavasti. Minulle tämä kuitenkin tapahtui ensimmäistä kertaa, enkä tätä ennen ole tajunnut kuinka mielivaltaisesti hoitojärjestelmämme ja sen suojissa piilottelevat lääkärit toimivat. Koska prosessi on kesken, ohessa on vain puoli tarinaa – toivon kuitenkin teidän lukevan sen.

Lue loppuun

Aina kiire kiire jonnekin on on on?

fuchs-3010691_960_720

[kuvassa kettu istuu metsässä vihreällä mättäällä]
Paitsi kiire myös kiirepuhe on vakiintunut osaksi työkulttuuriamme. Kiire on normi: on sosiaalisesti hyväksyttävämpää huokailla kollegoiden kanssa kiireistä työviikkoa kuin kiitellä leppoisaa tahtia ja velvollisuuksien sopivaa määrää. Puhe kiireestä yhdistää ja luo narratiivia tärkeästä – jopa korvaamattomasta – työntekijästä, joka kuin sankarinatekoinaan selättää työtehtäviä toisensa jälkeen oman jaksamisensa rajapinnoilla.  Lue loppuun

Aikuisuus ei ole monoliitti

bird-1014238_960_720

[kuvassa takaviistosta kuvattu tilhi, joka istuu lumisella oksalla.]

Sisältövaroitus: ableistinen lainaus jota sitten kritisoidaan

Pärjäämisen on kerrottu olevan hyve. Rummutus on mennyt laajassa mittakaavassa perille: moni hakee apua ongelmiinsa vasta pitkälle aikuisuudessa, jos koskaan. Koska hävettää. Koska olisi pitänyt pärjätä, kuulemma. Eikö riitäkään, että ottaa vaan itseään niskasta kiinni ja painaa eteenpäin? Miksei pysty, kun muutkin? Onko silloin huonompi, heikompi?  Lue loppuun