Lainaus

Bipolaarisen äidin kokemuksia Ylen jutussa

”Talviaikaan tarvitsen 10-12 tuntia unta, kaikesta tulee nihkeätä. Herääminen takkuaa, tiskit ja kaikki muu arkinen toiminta on tervassa rämpimistä. Nukun enemmän kuin lapset ja tarvitsen päiväunia. Minulla on koko ajan sellainen olo, etten jaksa tehdä mitään.

Masennusjaksojen tultua jokatalvisiksi, minun piti opetella hyväksymään valmisruoat. Voi olla, että päivälliseksi on pelkästään makkaraa, ja se on ihan fine.

Kun masennukseni pahenee keskivaikeaksi tai vaikeaksi, hiusten harjaaminenkin onnistuu vain pakolla. Kaikkeen pitää pakottaa itsensä, kaupassakäyntiä myöten.

Ruoanlaitto voi tuntua aivan ylivoimaiselta, ja ohjailen perhettä sohvalta käsin.

Päiväkoti oli meidän turvasatamamme, kun lapset olivat pienempiä. Siellä tiedettiin koko ajan miten minä voin. Minua helpotti tietää, että siellä ulkoillaan ja lapset saavat lämpimän ruoan joka päivä. Välillä vein huutavan lapsen päivähoitoon ja itse itkin kahta kauheammin, paha olo oli niin valtava.”

Lue koko juttu täältä.

 

Vihasi vartaloasi kohtaan periytyy lapsellesi

eurasian-eagle-owl-1589693_960_720

[kuvassa lähikuva huuhkajan naamasta. Huuhkaja siristää silmiään tuiman näköisenä.]

Sisältövaroitukset: fatfobia, ruokajutut, kehosheimaus, painopuhe

Kun olin seitsemäntoista, äitini kommentoi että peppuni on lässähtänyt koska olen istunut liikaa tietokoneella.

Äiti on ollut on-off-laihdutuskuurilla koko elinikäni. Kun hän on laihtunut, aina olisi pitänyt laihtua lisää ollakseen kaunis ja terve. Kilot ovat aina tulleet takaisin. Silloin hän läskittelee itseään ja puhuu siitä että pitäisi alkaa taas urheilemaan ja luettelee mitä kaikkea ei pitäisi syödä. Lue loppuun

Miltä lapsena tuntui kun isä joi

spot-1531921_960_720

[Kuvassa mustalla taustalla oransseja ja sinisiä valoja, jotka on kuvattu tarkentamatta kameraa jolloin ne näyttävät palloilta]

Tämä teksti on kirjoitettu eläytymällä omaan itseeni lapsena ja teini-ikäisenä, käyttämällä sanoja joita itse silloin käytin tai joita kuulin aikuisten käyttävän. Teksti käsittelee isäni alkoholismia, ja sijoittuu suunnilleen aikaan jolloin olen ollut peruskoulussa. Oma myöhempi ymmärrykseni toki värittää tekstiä enkä tietenkään muista kaikkea oikein, mutta olen pyrkinyt tavoittamaan lapsen ja teinin kokemusmaailman silti mahdollisimman hyvin. Nykyään ymmärrän paremmin esimerkiksi milloin isäni valehteli minulle ja sen että en ole hänestä vastuussa, mutta nuorempana koin asiat hyvin eri tavalla. Tämä on toki vain yhden lapsen ja teinin kokemus, eikä ole yleistettävissä. Lue loppuun

Äidin kuolema lapsen silmin

Kirjoitan paljon tekstejä joissa koetan eläytyä itseeni lapsena, kirjoittaen sellaisilla sanoilla mitä silloin käytin ja kuvaten asioita niin kuin ne silloin ymmärsin. Olen kokenut sen terapeuttiseksi, vaikka toki mielikuvaani lapsuudesta värittää se mitä nykyään tiedän ja tietenkin se etten muista kaikkea ja sekoitan asioita keskenään. Seuraava teksti käsittelee äitini kuolemaa ja sairauksia: rintasyöpää, migreeniä ja masennusta sekä sitä miten käsittelin kuolemaa lapsena uskonnon ja käytännön elämän kautta ja asioita joita muistan äidistäni. Olin äitini kuollessa muutamaa päivää vaille kahdeksanvuotias. Tämä teksti kuvaa vain yhden lapsen kokemusta, eikä ole yleistettävissä. Lue loppuun

Passiivinen vaikutus

Bear

sisältövaroitus: lihavuusfobia, ulkonäkö, laihduttaminen

Olemme menossa äidin kanssa syömään lounasta yhdessä. Astumme hissiin. Äiti vilkaisee itseään hissin peilistä ja päivittelee: ”Läskiä vaan on, täytyy alkaa laihduttamaan matkan jälkeen.” Hymähdän. Astumme hissistä lounasravintolaan. Minulla ei yhtäkkiä ole ollenkaan nälkä ja tuntuu että lihavuus reisissäni korostuu ja kaikki katsovat. Lue loppuun