Hyvästit lapsuudelle jota ei ikinä ollut

muumein sanottuna mörkö

[kuvassa Tove Janssonin mustavalkoinen piirros, jossa Muumit-sarjan hahmo Mörkö katsoo valaisevaa, maassa olevaa öljylamppua kädet koholla, on yö]

Sisältövaroitukset: insesti, lasten seks. hyväksikäyttö, itsemurha, viiltely, dissosiaatio, alipaino&syömishäiriö (maininta), seksi (maininta), lääkäri, sairaala, lastensuojelulaitos, sossu, terapia, maailmanloppu, meteoriitti, pakko-oireet, yksinäisyys, vanheneminen, kuolema (kuvailua), hämähäkki, koulukiusaus (maininta), ableistinen slurri

Mä olen kohta 25-vuotias. Ensimmäinen neljännesvuosisata. Se on pitkään tuntunut iältä, jolloin Shit Gets Real, sitä on oikeasti aikuinen. Ja niinhän sitä monella tapaa onkin, silloin esimerkiksi mun tapauksessa lukion alusta on jo 10 vuotta, korkeakoulututkinto suoritettuna, ensimmäinen lapsi täyttää 3. Ja vaikkei kaikilla näitä samoja ”rajapyykkejä” takana ole, on 25 hyvin yleistä aikaa kehityskriisille, alkavalle, käynnissä olevalle, jollakin se voi olla helpottamassa. Kehityskriisin lopputuloksena tiedostettuna ja hyväksyttynä että lapsuus todella oli ja meni, eikä sitä enää koskaan saa takaisin. Lue loppuun

Salaisuuksia

cat-2178851_960_720

[kuvassa valokuva kyljellään makaavasta mustavalkoisesta kissasta, joka tuijottaa kameraan]

Kun opiskelukaveriporukassa naureskellaan puolittain kateellisina, puolittain huvittuneena niille, joilla pappa betalar kaiken ja joiden ei tarvitse paljoa opiskelujen aikaista toimeentuloa miettiä, mä nauran vaivaantuneena mukana, mutten sano mitään. Mä olen lähempänä kolmeakymppiä oleva korkeakouluopiskelija, jolla on salaisuus. Mun äiti maksaa mun vuokran, täyttää mun jääkaapin, pesee mun pyykit ja käy mun luona säännöllisesti siivoamassa. Lue loppuun

Tunteet, miks ootte niin vaikeet?

animal-parents-2

[kuvassa sivulta päin otettu kuva kyhmyjoutsenesta, joka ui vedessä. Sen kaula on mutkalla kun se sukii sulkiaan. Kolme untuvaista poikasta on sen selässä, siipien muodostamassa pesässä]

sisältövaroitukset: hylkäämisen pelko, mustasukkaisuus, häpeä

Isäni on ollut henkisesti läsnä elämässäni alle kymmenen vuotta pian kolmestakymmenestä ikävuodestani. Lapsuusmuistoja hänestä ovat lähinnä yksinäisyys, tuntikausien odotus milloin minkäkin harrastuksen jälkeen tai pitkillä automatkoilla, myöhästyminen joka paikasta. En syytä isääni lapsuuteni missaamisesta, mutta on myös kestänyt tähän asti tajuta kuinka suuri vaikutus lapsuudellani on tämänhetkiseen elämääni ja ihmissuhteisiini.

Lue loppuun

Painolastia

adorable-1845306_960_720

[kuvassa kultainen noutaja, joka nukkuu sängyllä. Sängyssä on punaruudullinen peitto ja vaalea tyyny.]

Sisältövaroitukset: homofobia, syömishäiriö (maininta), mielenterveysongelmien ja sairauksien vähättely, gaslighting, itsemurha (ei kuvailua), fyysinen ja henkinen väkivalta, paniikkikohtaukset, itsetuhoisuus, viiltely

Kun olin kymmenen, ystäväni kertoi minulle olevansa lesbo. Osasin jo silloin vaieta asiasta omille vanhemmilleni. Vaikka kodissamme ei suoraan julistettu vihaa erilaisuutta vastaan, tavallisuuden vaatimus oli jo kääriytynyt lapsenhartioilleni. Kun myöhemmin juttelin äitini kanssa ystävieni seurustelusta, en koskaan maininnut ystäväni tyttöystävää. Elin maailmassa, jossa vain poikaystävistä puhutaan vanhemmille. Lue loppuun

Vanhemmuudesta

16114012_1596210880406031_6412634493818554508_n

[kuvassa makaava leijonaemo ja sen poikanen, taustalla vihreää]

Sisältövaroitukset: väkivalta, aggressio/huutaminen, itsemurhan maininta

Ärtymys ja aggressiivisuus liittyy mun ahdistukseen. Mä oon kiree, nukun huonosti, syön huonosti ja sit kun tuntuu et oon jatkuvasti nurkkaan ajettuna ja seinät kaatuu päälle niin mä huudan ja raivoan niille jotka on mun ympärilläni. Oon kyllä tiennyt tän jo jonkun aikaa. Jossain vaiheessa pelkäsin että menetän kokonaan itsehillinnän ja kilahdan ihan kunnolla. Ymmärsin mennä ryhmäterapiaan joka kyllä autto tunnistamaan ongelmani ja näkemään et joo tääkin liittyy lapsuuteen mutta mitään käytännön keinoja en sieltä saanu tän hallintaan. Ja koska se oli ryhmäterapia se kesti sen muutaman kuukauden. Lue loppuun

Lainaus

Bipolaarisen äidin kokemuksia Ylen jutussa

”Talviaikaan tarvitsen 10-12 tuntia unta, kaikesta tulee nihkeätä. Herääminen takkuaa, tiskit ja kaikki muu arkinen toiminta on tervassa rämpimistä. Nukun enemmän kuin lapset ja tarvitsen päiväunia. Minulla on koko ajan sellainen olo, etten jaksa tehdä mitään.

Masennusjaksojen tultua jokatalvisiksi, minun piti opetella hyväksymään valmisruoat. Voi olla, että päivälliseksi on pelkästään makkaraa, ja se on ihan fine.

Kun masennukseni pahenee keskivaikeaksi tai vaikeaksi, hiusten harjaaminenkin onnistuu vain pakolla. Kaikkeen pitää pakottaa itsensä, kaupassakäyntiä myöten.

Ruoanlaitto voi tuntua aivan ylivoimaiselta, ja ohjailen perhettä sohvalta käsin.

Päiväkoti oli meidän turvasatamamme, kun lapset olivat pienempiä. Siellä tiedettiin koko ajan miten minä voin. Minua helpotti tietää, että siellä ulkoillaan ja lapset saavat lämpimän ruoan joka päivä. Välillä vein huutavan lapsen päivähoitoon ja itse itkin kahta kauheammin, paha olo oli niin valtava.”

Lue koko juttu täältä.