Painolastia

adorable-1845306_960_720

[kuvassa kultainen noutaja, joka nukkuu sängyllä. Sängyssä on punaruudullinen peitto ja vaalea tyyny.]

Sisältövaroitukset: homofobia, syömishäiriö (maininta), mielenterveysongelmien ja sairauksien vähättely, gaslighting, itsemurha (ei kuvailua), fyysinen ja henkinen väkivalta, paniikkikohtaukset, itsetuhoisuus, viiltely

Kun olin kymmenen, ystäväni kertoi minulle olevansa lesbo. Osasin jo silloin vaieta asiasta omille vanhemmilleni. Vaikka kodissamme ei suoraan julistettu vihaa erilaisuutta vastaan, tavallisuuden vaatimus oli jo kääriytynyt lapsenhartioilleni. Kun myöhemmin juttelin äitini kanssa ystävieni seurustelusta, en koskaan maininnut ystäväni tyttöystävää. Elin maailmassa, jossa vain poikaystävistä puhutaan vanhemmille. Lue loppuun

Lainaus

”Entä jos ei oo joustava?”

Kaiken joustavuutta korostavan puheen keskellä huomaan miettiväni, että mitä, jos ihminen näkeekin pelkkiä esteitä? On hienoa, että positiivinen psykologia suuntaa meitä ajattelemaan myönteisesti. Välillä tuntuu kuitenkin, että kaikki positiivisuuden ja sisukkuuden korostaminen ei anna ihmiselle lupaa romahtaa. Hyvinvointipuhe tuntuu olevan suunnattu hyvinvoiville ihmisille, jotka sitten joustavat vielä entistä paremmin. Ne, jotka eivät ole niin joustavia voivat kokea huonommuutta, kun eivät kaikista ohjeista huolimatta saa itseään tai omaa elämäänsä kasaan.

On olemassa ihmisryhmä, joka oman historiansa ja geneettisen perimänsä vuoksi, ei ole niin joustavia. Työpaikan suunnan muutos, jossa oma työpöytä vaihtuu toiseksi ja vanha tuttu työnkuva viedään, voi oikeasti suistaa ahdistukseen tai masennukseen. Organisaation uudistuksessa ei näy mahdollisuuksia, vaan ainoastaan luopumista ja turvattomuutta. Se, että tuntee kaiken keskellä omien voimien hiipuvan, voi aiheuttaa häpeää. Ihminen voi kokea olevansa vääränlainen. Kyllä tästä olisi pitänyt selvitä.

Lue koko teksti: Anna Salmi: Mitä jos ei ole lainkaan joustava?

P.S. Joustavuutta on mietitty toisesta näkökulmasta myös tässä blogissa tekstissä Millaista joustavuutta oikeasti tarvittaisiin?.

Paska yliopisto osa. 1

cute-unicorns-and-rainbows-582832

[kuvassa vaaleanpunainen yksinkertaisesti piirretty yksisarvinen. Sen harja ja häntä ovat sateenkaaren väreissä ja se oksentaa sateenkaaren]

Hetkiä.

Istun lounaalla joka liittyy johonkin tohtorikoulutuskurssiin. Ruoka on ok ja en itse joutunut maksamaan sitä. Keskustelu kääntyy koko ajan siihen, miten on saanut apurahaa/tutkijakoulupaikan tai toivoo sen saavansa. Mitä on kirjotettu hakemuksiin. Olen hiljaa, keskityn kahviin. Epätodellinen olo. Haluaisin olla jossain muualla, muiden ihmisten kanssa. Eikun mieluiten yksin. Päässäni olekin. Oonko kade kun mulla ei ole rahoitusta? Ei. En väitä ettenkö koe epävarmuutta rahatilanteestani. Mut en kadehdi ketään. Oon pettynyt ja ahdistunut. Onko noi muut ookoo sen kanssa et tää on tällasta? Lue loppuun

Juoksu jatkuu

white_rabbit_by_kyoht

[kuvassa vaalea, vaaleaanruskeaan takkiin ja rusettiin pukeutunut piirroskani juoksee kovaa vauhtia taskunauris mukana roikkuen. Kanin ilme on ahdistunut. Kuvan tausta on vaaleanpunaista ja kullanväristä kuviontia.]

Muistatko peili-leikin? Sen, jossa ”peilin” selän takana pitää edetä mahdollisimman paljon ja kun tämä taas kääntyy katsomaan, täytyy olla aivan paikallaan tai häviää. Lue loppuun

Uupumuksen äärellä

15134673_10154763115285844_628338494519849246_n

[kuvassa lehdettömiä puita, jotka näkyvät tummina hahmoina harmaata taivasta vasten.]

Miks vitussa en osaa levätä? Olla vaan? Tää jatkuva oravanpyörä sairastuttaa mut. En pysty myöntämään sitä että en jaksa. Että mulle olis tärkeää pysähtyä ja antaa itselleni aikaa sairastaa.

Musta tuntuu että mut on aivopesty ajattelemaan että vain olemalla tehokas ja tuottava – vaikka se olisikin näennäistä – olen oikeutettu olemaan täällä. Tehokkuuden vaatimus on kaikkialla ja se ulottuu töistä vapaa-aikaan. Lue loppuun

Vaikka sainkin terapiaa jo nuorena – ajatuksia uudelleen sairastumisesta

horse-60153_960_720

[kuvassa kaksi kaistaletta punakeltaista heteikköä, joita ympäröivät vesialueet. Lähempänä kuvan ottajaa olevalla maa-alueella laiduntaa ruskea poni. Ilmassa lentää valkoinen vesilintu]

sisältövaroitukset: itsetuhoisuus/itsensä vahingoittaminen

Aloitin ensimmäisen suhteellisen pitkän terapiani 12-vuotiaana. Lopettaessani sen olin käynyt terapiassa noin kolmasosan siihenastisesta elämästäni. Eli lopetin terapian 18-vuotiaana, jos joku nyt yritti laskea tätä.

Olen monilta, vertaisiltanikin, kuullut, että on hyvä kuinka olen saanut apua ja käsiteltyä asioita jo niin nuorena enkä vasta aikuisena niin kuin ehkä kommentin sanoja. En aio varsinaisesti väittää vastaan, mutta haluaisin sanoa jotenkin siitä, mitä tuon asian kuuleminen minussa on aikojen saatossa herättänyt.

Lue loppuun

”Ootko muistanu syödä?”

 Can-Guinea-Pigs-Eat-Apples

[kuvassa valkoinen pitkäkarvainen marsu ruohikolla. Se syö vihreää omenaa. Toisen tumman marsun takapuoli näkyy kuvassa osittain.]

Sisältövaroitus: syömiseen liittyvät ongelmat ilman varsinaista syömishäiriötä

Kun ihmiseltä poistetaan viisaudenhampaita, hänelle annetaan ohjeita mitä kannattaa syödä. Flunssassa olevaa muistutetaan syömisen ja juomisen tärkeydestä. Sen sijaan harvemmin puhutaan siitä, että monista mielenterveysongelmista kärsivillä syöminen on vaikeaa. Puhumattakaan siitä, että kauppaan meneminen ja ruoan valmistaminen on vaikeaa! Tämä voi liittyä mm. uupumukseen, lamaantuneeseen oloon, ahdistukseen tai siihen, että lääkkeet voivat aiheuttaa huonon olon. Jotkin lääkkeet saattavat kadottaa nälän tunteen. On hyvä huomata, että jopa lehtien “helpot ohjeet” saattavat olla  mahdottomia, jos voileivänkin tekeminen on ylivoimaista.

Lue loppuun