Aikuisuus ei ole monoliitti

bird-1014238_960_720

[kuvassa takaviistosta kuvattu tilhi, joka istuu lumisella oksalla.]

Sisältövaroitus: ableistinen lainaus jota sitten kritisoidaan

Pärjäämisen on kerrottu olevan hyve. Rummutus on mennyt laajassa mittakaavassa perille: moni hakee apua ongelmiinsa vasta pitkälle aikuisuudessa, jos koskaan. Koska hävettää. Koska olisi pitänyt pärjätä, kuulemma. Eikö riitäkään, että ottaa vaan itseään niskasta kiinni ja painaa eteenpäin? Miksei pysty, kun muutkin? Onko silloin huonompi, heikompi?  Lue loppuun

Kuva

Ansaitset hakea ja saada apua

20882125_1557923900936692_5136432782681724936_n

[kuvassa punakeltaisella taustalla teksti: ”Ansaitset hakea ja saada apua.”]

”Mut entä jos asiat ei oo tarpeeksi huonosti?”
”Entä jos en oo vaan yrittänyt tarpeeks?”

Nämä ajatukset on tuttuja melkein jokaiselle. Harvassa on ne mielenterveysongelmista kärsivät joilla ei ole kerrottavana tarinaa siitä, kuinka pitkään kesti hakea apua ja kuinka jälkikäteen katsottuna olisi jo aikoja sitten pitänyt. Lue loppuun

Lainaus

”on alettava syyttää huonoa ja väkivaltaista järjestelmää eikä sen uhreja”

”A culture that treats mental illness as a lack of effort is a culture that says mentally ill people aren’t allowed to be fully human and vulnerable. It dictates that the effort is our sole and constant responsibility, and that we aren’t allowed moments in which we can grieve, give in, or be afraid.”

Sam Dylan Finchin 4 ways mentally ill people are blamed for their struggles on todella kova, vaikkakin pitkä teksti, siitä miten monella tapaa mielenterveysongelmista kärsiviä syyllistetään.

Lue loppuun

Mitä selviytymistarinoiden tilalle?

cat-474110_960_720

[kuvassa valokuva, jossa tumma kissa tasapainottelee puussa ohuiden, lehdettömien oksien päällä. Sen taustalla on sininen taivas.]

Tämän kuvan jakaminen herätti kysymyksiä inspiraatiopornosta, miksi se on ongelmallista ja mihin haluaisimme muutosta. Seuraavaksi muutamia huomiota aiemman inspiraatiopornotekstin tueksi.

Hyvä muutos voisi olla vaikkapa se, että erilaisia tarinoita näytettäisiin mediassa ja etenkin se, että niitä ei normitettaisi. Että parantunut yksilö ei olisi parempi kuin se, joka ei ole parantunut. Että kapitalistiselle yhteiskunnalle hyödyllinen yksilö ei olisi arvostetumpi kuin se joka ”elää yhteiskunnan tuilla”. Että kaikkien oikeus kotiin, ruokaan, kunnolliseen terveydenhuoltoon ja mielekkääseen vapaa-aikaan nähtäisiin nimenomaan oikeuksina, ei jonain kerjäämisen arvoisina palasina, joita yhteiskunta heittää välillä ”niille raukoille”, jotka vastineeksi tarjoavat ”inspiroivia tarinoita” siitä kuinka huonosti joillain voikaan mennä ja kuinka sinulla onkin kaikki oikeasti ihan hyvin ja kuinka _kaikki on mahdollista kunhan vain itse haluaa_. Lue loppuun

Kuva

Tämä ei ole selviytymistarina

16832180_1539226106090855_9075790450752212372_n

[kuvassa vaalean violetilla taustalla raidalliseen paitaan ja shortseihin pukeutunut piirretty ihmishahmo, joka pitää kasvojensa edessä keltaista ympyrää, jossa on hymynaama. 
Hahmon yläpuolella lukee isoin kirjaimin: ”Tämä ei ole selviytymistarina”. Sen alla lukee kaunolla: ”miksi minulla on kasvot vasta sitten, kun voin olla inspiraatiopornoa muille?” 
Hahmon ympärille kurottautuu kuvan reunojen ulkopuolelta erivärisiä, pitkiä käsiä. Joissain käsissä on banaani, yhdessä kirja jossa lukee ”self help”. Käsien lisäksi hahmoa ympäröi puhekuplat, joissa lukee: ”Poimi marjoja!”, ”Syö hedelmiä, puuroa, vitamiineja!”, ”Raja ei tuo onnea!”, ”Lenkkeile!” ja ”Mene ulos!”.
Kuvan oikeassa alareunassa on tekijän puumerkki, joka on neliönmuotoinen, ja siinä on M ja A päällekäin.] Lue loppuun