Lainaus

”on alettava syyttää huonoa ja väkivaltaista järjestelmää eikä sen uhreja”

”A culture that treats mental illness as a lack of effort is a culture that says mentally ill people aren’t allowed to be fully human and vulnerable. It dictates that the effort is our sole and constant responsibility, and that we aren’t allowed moments in which we can grieve, give in, or be afraid.”

Sam Dylan Finchin 4 ways mentally ill people are blamed for their struggles on todella kova, vaikkakin pitkä teksti, siitä miten monella tapaa mielenterveysongelmista kärsiviä syyllistetään.

Lue loppuun

Mitä selviytymistarinoiden tilalle?

cat-474110_960_720

[kuvassa valokuva, jossa tumma kissa tasapainottelee puussa ohuiden, lehdettömien oksien päällä. Sen taustalla on sininen taivas.]

Tämän kuvan jakaminen herätti kysymyksiä inspiraatiopornosta, miksi se on ongelmallista ja mihin haluaisimme muutosta. Seuraavaksi muutamia huomiota aiemman inspiraatiopornotekstin tueksi.

Hyvä muutos voisi olla vaikkapa se, että erilaisia tarinoita näytettäisiin mediassa ja etenkin se, että niitä ei normitettaisi. Että parantunut yksilö ei olisi parempi kuin se, joka ei ole parantunut. Että kapitalistiselle yhteiskunnalle hyödyllinen yksilö ei olisi arvostetumpi kuin se joka ”elää yhteiskunnan tuilla”. Että kaikkien oikeus kotiin, ruokaan, kunnolliseen terveydenhuoltoon ja mielekkääseen vapaa-aikaan nähtäisiin nimenomaan oikeuksina, ei jonain kerjäämisen arvoisina palasina, joita yhteiskunta heittää välillä ”niille raukoille”, jotka vastineeksi tarjoavat ”inspiroivia tarinoita” siitä kuinka huonosti joillain voikaan mennä ja kuinka sinulla onkin kaikki oikeasti ihan hyvin ja kuinka _kaikki on mahdollista kunhan vain itse haluaa_. Lue loppuun

Kuva

Tämä ei ole selviytymistarina

16832180_1539226106090855_9075790450752212372_n

[kuvassa vaalean violetilla taustalla raidalliseen paitaan ja shortseihin pukeutunut piirretty ihmishahmo, joka pitää kasvojensa edessä keltaista ympyrää, jossa on hymynaama. 
Hahmon yläpuolella lukee isoin kirjaimin: ”Tämä ei ole selviytymistarina”. Sen alla lukee kaunolla: ”miksi minulla on kasvot vasta sitten, kun voin olla inspiraatiopornoa muille?” 
Hahmon ympärille kurottautuu kuvan reunojen ulkopuolelta erivärisiä, pitkiä käsiä. Joissain käsissä on banaani, yhdessä kirja jossa lukee ”self help”. Käsien lisäksi hahmoa ympäröi puhekuplat, joissa lukee: ”Poimi marjoja!”, ”Syö hedelmiä, puuroa, vitamiineja!”, ”Raja ei tuo onnea!”, ”Lenkkeile!” ja ”Mene ulos!”.
Kuvan oikeassa alareunassa on tekijän puumerkki, joka on neliönmuotoinen, ja siinä on M ja A päällekäin.] Lue loppuun

Painolastia

adorable-1845306_960_720

[kuvassa kultainen noutaja, joka nukkuu sängyllä. Sängyssä on punaruudullinen peitto ja vaalea tyyny.]

Sisältövaroitukset: homofobia, syömishäiriö (maininta), mielenterveysongelmien ja sairauksien vähättely, gaslighting, itsemurha (ei kuvailua), fyysinen ja henkinen väkivalta, paniikkikohtaukset, itsetuhoisuus, viiltely

Kun olin kymmenen, ystäväni kertoi minulle olevansa lesbo. Osasin jo silloin vaieta asiasta omille vanhemmilleni. Vaikka kodissamme ei suoraan julistettu vihaa erilaisuutta vastaan, tavallisuuden vaatimus oli jo kääriytynyt lapsenhartioilleni. Kun myöhemmin juttelin äitini kanssa ystävieni seurustelusta, en koskaan maininnut ystäväni tyttöystävää. Elin maailmassa, jossa vain poikaystävistä puhutaan vanhemmille. Lue loppuun

Lainaus

”Entä jos ei oo joustava?”

Kaiken joustavuutta korostavan puheen keskellä huomaan miettiväni, että mitä, jos ihminen näkeekin pelkkiä esteitä? On hienoa, että positiivinen psykologia suuntaa meitä ajattelemaan myönteisesti. Välillä tuntuu kuitenkin, että kaikki positiivisuuden ja sisukkuuden korostaminen ei anna ihmiselle lupaa romahtaa. Hyvinvointipuhe tuntuu olevan suunnattu hyvinvoiville ihmisille, jotka sitten joustavat vielä entistä paremmin. Ne, jotka eivät ole niin joustavia voivat kokea huonommuutta, kun eivät kaikista ohjeista huolimatta saa itseään tai omaa elämäänsä kasaan.

On olemassa ihmisryhmä, joka oman historiansa ja geneettisen perimänsä vuoksi, ei ole niin joustavia. Työpaikan suunnan muutos, jossa oma työpöytä vaihtuu toiseksi ja vanha tuttu työnkuva viedään, voi oikeasti suistaa ahdistukseen tai masennukseen. Organisaation uudistuksessa ei näy mahdollisuuksia, vaan ainoastaan luopumista ja turvattomuutta. Se, että tuntee kaiken keskellä omien voimien hiipuvan, voi aiheuttaa häpeää. Ihminen voi kokea olevansa vääränlainen. Kyllä tästä olisi pitänyt selvitä.

Lue koko teksti: Anna Salmi: Mitä jos ei ole lainkaan joustava?

P.S. Joustavuutta on mietitty toisesta näkökulmasta myös tässä blogissa tekstissä Millaista joustavuutta oikeasti tarvittaisiin?.

Paska yliopisto osa. 1

cute-unicorns-and-rainbows-582832

[kuvassa vaaleanpunainen yksinkertaisesti piirretty yksisarvinen. Sen harja ja häntä ovat sateenkaaren väreissä ja se oksentaa sateenkaaren]

Hetkiä.

Istun lounaalla joka liittyy johonkin tohtorikoulutuskurssiin. Ruoka on ok ja en itse joutunut maksamaan sitä. Keskustelu kääntyy koko ajan siihen, miten on saanut apurahaa/tutkijakoulupaikan tai toivoo sen saavansa. Mitä on kirjotettu hakemuksiin. Olen hiljaa, keskityn kahviin. Epätodellinen olo. Haluaisin olla jossain muualla, muiden ihmisten kanssa. Eikun mieluiten yksin. Päässäni olekin. Oonko kade kun mulla ei ole rahoitusta? Ei. En väitä ettenkö koe epävarmuutta rahatilanteestani. Mut en kadehdi ketään. Oon pettynyt ja ahdistunut. Onko noi muut ookoo sen kanssa et tää on tällasta? Lue loppuun

Juoksu jatkuu

white_rabbit_by_kyoht

[kuvassa vaalea, vaaleaanruskeaan takkiin ja rusettiin pukeutunut piirroskani juoksee kovaa vauhtia taskunauris mukana roikkuen. Kanin ilme on ahdistunut. Kuvan tausta on vaaleanpunaista ja kullanväristä kuviontia.]

Muistatko peili-leikin? Sen, jossa ”peilin” selän takana pitää edetä mahdollisimman paljon ja kun tämä taas kääntyy katsomaan, täytyy olla aivan paikallaan tai häviää. Lue loppuun