Aina kiire kiire jonnekin on on on?

fuchs-3010691_960_720

[kuvassa kettu istuu metsässä vihreällä mättäällä]
Paitsi kiire myös kiirepuhe on vakiintunut osaksi työkulttuuriamme. Kiire on normi: on sosiaalisesti hyväksyttävämpää huokailla kollegoiden kanssa kiireistä työviikkoa kuin kiitellä leppoisaa tahtia ja velvollisuuksien sopivaa määrää. Puhe kiireestä yhdistää ja luo narratiivia tärkeästä – jopa korvaamattomasta – työntekijästä, joka kuin sankarinatekoinaan selättää työtehtäviä toisensa jälkeen oman jaksamisensa rajapinnoilla.  Lue loppuun

Kun harjoittelu ei tee mestaria

21462424_10159138023335447_5875859929862993145_n

[kuvassa valkoisella taustalla lähikuva kahden ihmisen käsistä. Nuoremman ihmisen kädet pitävät otteessaan vanhemman ihmisen käsiä.]

Sisältövaroitukset: kuolema, intimiteetin rikkovat hoitotoimenpiteet








Joka aamu kello 6.30 haluan kuolla. Se on aika, jolloin lähden bussilla työharjoittelupaikalleni. Opiskelen sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa ja teen kuuden viikon työharjoittelua vanhainkodissa. Työ sujuu hyvin, työpaikkaohjaajani ovat mukavia ja asiakkaat kivoja. Silti ahdistaa, koko ajan.
Lue loppuun

Työelämän epäinhimillisten vaatimusten sisäistäminen uuvuttaa

Wj8Pinu

[kuvassa harmaa-musta-raidallinen kissa katsoo kameraan nojaten mustaan nahkaiseen käsinojaan. kissan korvat ovat luimussa]

Aamulehdessä organisaatiopsykologi Pekka Järvinen syyttää työntekijöitä työuupumuksesta: ”Ylipäätään voidaan todeta, että koska työelämässä kiire, muutosvauhti ja osaamisvaatimukset ovat lisääntyneet, se vaatii kaikilta työssäkäyviltä entistä suurempaa vastuunottoa omasta vapaa-ajan käytöstä ja elpymisestä. Jos ei nuku riittävästi, liiku ja elä terveesti, entistä helpommin kokee työnsä rasittavaksi.” Lue loppuun