Työelämän epäinhimillisten vaatimusten sisäistäminen uuvuttaa

Wj8Pinu

[kuvassa harmaa-musta-raidallinen kissa katsoo kameraan nojaten mustaan nahkaiseen käsinojaan. kissan korvat ovat luimussa]

Aamulehdessä organisaatiopsykologi Pekka Järvinen syyttää työntekijöitä työuupumuksesta: ”Ylipäätään voidaan todeta, että koska työelämässä kiire, muutosvauhti ja osaamisvaatimukset ovat lisääntyneet, se vaatii kaikilta työssäkäyviltä entistä suurempaa vastuunottoa omasta vapaa-ajan käytöstä ja elpymisestä. Jos ei nuku riittävästi, liiku ja elä terveesti, entistä helpommin kokee työnsä rasittavaksi.” Lue loppuun

Leimaaminen pakottaa vaikenemaan seksityöstä

sunset-1506365_960_720

[kuvassa auringonlasku, joka värjää pilvet punaisiksi]

Sisältövaroitukset: seksityö, seksi (ei tarkkaa kuvailua), väkivallan maininta

Taas olin tilanteessa, jossa suhteellisen läheinen ihminen hotellihuoneen sängyillä makoillessa ja  telkkaria katsoessamme kysyy, että ”voisinko kuvitella, että myisin itseäni” kun tv-sarjassa tällainen juonenkäänne on. Että se on joku sellainen asia, mitä tekee joku toinen, ei oma naapuri, työkaveri tms. ja kysytäänkin hypoteettisesti “voisitko”.

Lue loppuun

Toipumisen hauras tasapaino

jay-1000104_960_720

[kuvassa suoraan kameraan tuijottava närhi, jonka suussa on pähkinä]

Sisältövaroitukset: syömishäiriö, kehoinho, lihavuusfobia, pakko-oireet ja -ajatukset, itsensä vahingoittamisen kuvailu

Huomasin eräs ilta sattumalta ilokseni, että entisessä harjoittelupaikassani on jälleen pitkästä aikaa avautunut sopiva työpaikka haettavaksi. Vaikka olenkin ollut kuntoutustuella jo jonkin aikaa, on haaveissani silti siintänyt jo pitkään paluu työelämään. Päätin lähettää hakulomakkeen seuraavana päivänä, kunhan olisin ensin miettinyt miten sen muotoilisin mahdollisimman hyvin vaikuttamatta kuitenkaan liian innokkaalta. Murehdin myös sitä, uskaltaisinko kertoa  avoimesti olevani tällä hetkellä kuntoutustuella. Lue loppuun

Lainaus

”Entä jos ei oo joustava?”

Kaiken joustavuutta korostavan puheen keskellä huomaan miettiväni, että mitä, jos ihminen näkeekin pelkkiä esteitä? On hienoa, että positiivinen psykologia suuntaa meitä ajattelemaan myönteisesti. Välillä tuntuu kuitenkin, että kaikki positiivisuuden ja sisukkuuden korostaminen ei anna ihmiselle lupaa romahtaa. Hyvinvointipuhe tuntuu olevan suunnattu hyvinvoiville ihmisille, jotka sitten joustavat vielä entistä paremmin. Ne, jotka eivät ole niin joustavia voivat kokea huonommuutta, kun eivät kaikista ohjeista huolimatta saa itseään tai omaa elämäänsä kasaan.

On olemassa ihmisryhmä, joka oman historiansa ja geneettisen perimänsä vuoksi, ei ole niin joustavia. Työpaikan suunnan muutos, jossa oma työpöytä vaihtuu toiseksi ja vanha tuttu työnkuva viedään, voi oikeasti suistaa ahdistukseen tai masennukseen. Organisaation uudistuksessa ei näy mahdollisuuksia, vaan ainoastaan luopumista ja turvattomuutta. Se, että tuntee kaiken keskellä omien voimien hiipuvan, voi aiheuttaa häpeää. Ihminen voi kokea olevansa vääränlainen. Kyllä tästä olisi pitänyt selvitä.

Lue koko teksti: Anna Salmi: Mitä jos ei ole lainkaan joustava?

P.S. Joustavuutta on mietitty toisesta näkökulmasta myös tässä blogissa tekstissä Millaista joustavuutta oikeasti tarvittaisiin?.

Lainaus

Laurie Penny: Irti ajatuksesta että työstressi on heikkoutta

”If you can’t handle the stress of working in a low-pay world, it is always and only your fault. It’s time that presumption changed.”

”Our cultural insistence that paid work is the surest route to well-being and dignity has little basis in fact. For many millions of people, the modern workplace is a blunt insult to both body and soul, but we are invited by our bosses and leaders to agree that exhaustion is a sign of weakness and that despair is a mark of moral deficiency.”

Lue: (Sisältövaroitus: itsemurhat) For millions with mental health problems, the modern workplace is an insult to body and soul.

Millaista joustavuutta oikeasti tarvittaisiin?

fox-67

[kuvassa ketunpoika juoksee niityllä. Sen suussa on emoketun häntä, itse isompi kettu on rajautunut pois kuvasta.]

Useimmiten tuntuu että joustavuus on eufemismi (eli sievistelevä peiteilmaus) huonommalle palkalle ja työehdoille ja matalemmille tuille. Joustavuutta tarkastellaan usein talouskasvun, osakkeenomistajien ja suuryritysten tarpeiden näkökulmasta, minkä tietysti uskotellaan olevan parhaaksi aivan kaikille. Tehkää enemmän ja nopeammin, jotta kakku kasvaa (vaikka saatte siitä korkeintaan muruja)!

Mutta entä jos ei hyväksytä tätä joustavuuden määritelmää? Entä jos mietitään millaista joustavuutta opiskeluun ja työelämään tarvittaisiin, jotta mielenterveysongelmista kärsivillä olisi helpompaa. Vaihtoehdot kun on nykyisellään pitkälti: joko olet työkykyinen tai et ole. Sairaslomalla tai töissä. Ei kovin joustavaa, sano. Lue loppuun