Aprillipäivä ei naurata

kitty-1785032_960_720

[kuvassa kissa kurkistaa peiton alta niin että vain sen nenä ja toinen silmä näkyy]

Sisältövaroitukset: valehtelu, kaasuvalotus, traumat, kiusaaminen, henkinen väkivalta, manipulointi, nöyryyttäminen, ableismi, vahingollisten vitsien kuvailua, lapsiin kohdistuva henkinen väkivalta

Mä aion olla nyt ihan hirveä ilonpilaaja, mutta pliis, mä pyydän, ÄLKÄÄ rakkaat kaverit ja muut kanssaihmiset edes yrittäkö huijata, petkuttaa, nolata, shokeerata tai muutenkaan tehdä mulle jotain jäynää enää näin aprillipäivisin. Edes hyvällä tahdolla tai huumorilla. Pliis. Ihan oikeasti. Älkää. Lue loppuun

Inhimillinen tekijä

29543214_1901452856556273_7707264417972401636_n

[Kuvassa kaaviona hyönteisten evoluutiopuu ja kuvatekstinä englanniksi joitakin luokitteluperusteita, kuten ruumiinrakenne.]

Kommentti kuvaan: joillakin tieteenaloilla luokittelu on helpompaa kuin toisilla

Sisältövaroitukset: traumat, persoonallisuushäiriöt, psykiatrian autoritäärisyys, paskat hoitotahot

 

Toisinaan kuulee toivottavan, että psykiatrisia palveluita toteutettaisiin suuremmalla inhimillisellä lämmöllä. Potilaat kohdattaisiin ihmisinä ja yksilöinä eikä tuijotettaisi liikaa diagnooseja, olisi aikaa kuunnella, hiljentää maailman mekkala mielenterveystoimiston ovien sisäpuolelta. Nämä ovat sinänsä hyviä tavoitteita. Nyt, kun olen pyörinyt hoitojärjestelmien ja diagnoosien ankeuspuistossa yli vuosikymmenen, rohkenen kuitenkin ehdottaa, että kun hoitojärjestelmien on kerran ilmeisen pakko perustua diagnoosikoodeihin, joihin nojaavien suositusten mukaisesti ihminen saa hoitoa, lääkkeitä tai eioota, niin kaikista tehokkainta olisi poistaa yhtälöstä juurikin se inhimillinen tekijä. Kuunneltuaan tarpeeksi monta kertaa samat väitteet siitä, miten diagnoosit ovat joka tapauksessa vain suuntaa-antavia eivätkä missään nimessä määritä sitä, millaiseksi hoitosuhde muotoutuu (ja sen jälkeen saatuaan kohtelua, joka perustuu nimenomaan johonkin yksittäiseen merkkijonoon paperilla), alkaa potilas pikku hiljaa hahmottamaan missä psy-alkuisten tieteenalojen todellinen mörkö piilee.  Lue loppuun

Mindfulness ei ratkaise kaikkea

25498277_10155852932716390_5748033145013721611_n

[Piirroskuvassa on sinisten perhosten ympäröimä karhu, joka levitoi ”meditointiasennossa” lammen yläpuolella.]

Kuvan on tehnyt Robert Bissell, jonka töitä voi ihailla täällä. Kuvaa käytetään tekijän luvalla.

Sisältövaroitukset: lyhyitä mainintoja lääkkeistä, kaltoinkohtelusta, dysforiasta, väkivallasta, diagnooseista ja oireista

Huippusuositulla mindfulnessilla on ansionsa, mutta myös sen puutteista on puhuttava. Tämä juttu ei luettele myönteisiä puolia, koska niitä hypetetään jo.

Sen sijaan tarjoan kolme pointtia, joita olisi myös syytä tuoda keskusteluun.

1. Mindfulness ratkaisee oloja, ei olosuhteita

Stressi kuuluu elämään, mutta joskus se on pitkittynyttä. Esimerkiksi liian kuormittavat työtaakat tai byrokratialoukut ovat asioita, joissa fokuksessa ei tulisi olla yksilön suorituskyky. Lue loppuun

Kun pelko on aiheellista

21462507_10155397283706858_748444796764622148_n

[kuvassa valokuva seinästä ja lattiasta. Seinässä on tapetti, jossa on vaalean ruskealla taustalla kukkasia. Tapetissa näkyy kosteusjälkiä ja repeämiä. Lattia koostuu mustista ja vaaleista laatoista. Niissä näkyy säröjä]

Sisältövaroitukset: Institutionaalinen, henkinen, seksuaalinen ja fyysinen väkivalta, transpoli, kytät, esineellistäminen, cispaskailujutut, traumat, natsit, pelko pahoinpidellyksi tai murhatuksi tulemisesta

Mulla on todennäköisesti PTSD eli post-traumaattinen stressihäiriö. Uskon et sen on saanut aikaan kohtaamani institutionaalinen väkivalta ja et mun PTSD on nimenomaan virallisiin tahoihin ja terveysalan ammattilaisiin liittyvä ja kohdistuva.  Lue loppuun