Pyyntöjä (runo)

Mustalla taustalla näkyy ihmisen kämmenet, joissa istuu ruskea rotta. Rotan häntä roikkuu paksuna kuvan alareunan yli.

Voinko minä kutsua sinua traumaksi?
Sinä muodoton, hämärästä
selkärankaan syöksyvä sinä.
Saanko vielä olla rikki,
hapuileva, arka?
Saanko ottaa sinut syliini ja muovailla?
Saanko kertoa sinut?
Saanko kertoa sinut
nimeltä mainiten, voiko se nimi 
olla trauma, ovatko minun asiani 
menneet kylliksi päin vittua onko tämä kipu todellista

Saanko päästää sinusta irti?

kirjoitti: varhain

En ala enää teidän syntipukiks

goat-1461917_1280

[lähikuvassa on nuoren vuohen pää. se on mustavalkoinen ja sillä on pienet sarvet. se tuijottaa eteenpäin hieman ohi kamerasta ja näyttää vihaiselta.]

Sisältövaroitukset: seksi, r////////s, seksuaalisen väkivallan kuvailua, trauma, seksismi, sisäistetty seksismi

Sisältöhuomautus: Osa blogikollektiivista koki, että teksti oli ahdistava ja ”tuli liikaa iholle”. Tämä saattaa johtua siitä, että tekstissä puhutaan hyvin suoraa ja kuvailevasti sinä-passivissa seksuaalisista tilanteista. Jos seksistä tai seksuaalisesta väkivallasta lukeminen ahdistaa ja/tai eläydyt helposti tekstiin, suosittelemme varovaisuutta tämän tekstin kanssa (erityisesti sen kolmannesta kappaleesta eteenpäin). Koimme tekstin kuitenkin niin tärkeäksi, että halusimme julkaista sen.

Lue loppuun

WHAT’S UP, DOC?

vemmelsaari.jpg

[Kuvassa piirroshahmo Väiski Vemmelsääri katsoo suoraan katsojaan. Väiski on harmaa jänis, ja se istuu kuvassa vihreällä sohvalla. Taustalla on puinen paneeliseinä. Väiskin toinen korva lurpattaa, sen viikset sojottavat epäsiististi, sillä on isot silmäpussit ja sen silmiä punoittaa. Väiskin ilme on kyllästynyt, väsynyt ja närkästynyt.]

Sisältövaroitukset: lääketieteellisen toimenpiteen kuvailua, traumatisoituminen, hypokondria (ent. ”luulosairaus”), kiusaantuminen/häpeä/häpäisy, slurrit, syöpä (maininta), institutionaalisen vallan väärinkäyttö, r*iskaus, lapsuuden aikainen väkivalta ja hyväksikäyttö, kuolema (maininta, kielikuva), jumala (kielikuva) Lue loppuun

Aprillipäivä ei naurata

kitty-1785032_960_720

[kuvassa kissa kurkistaa peiton alta niin että vain sen nenä ja toinen silmä näkyy]

Sisältövaroitukset: valehtelu, kaasuvalotus, traumat, kiusaaminen, henkinen väkivalta, manipulointi, nöyryyttäminen, ableismi, vahingollisten vitsien kuvailua, lapsiin kohdistuva henkinen väkivalta

Mä aion olla nyt ihan hirveä ilonpilaaja, mutta pliis, mä pyydän, ÄLKÄÄ rakkaat kaverit ja muut kanssaihmiset edes yrittäkö huijata, petkuttaa, nolata, shokeerata tai muutenkaan tehdä mulle jotain jäynää enää näin aprillipäivisin. Edes hyvällä tahdolla tai huumorilla. Pliis. Ihan oikeasti. Älkää. Lue loppuun

Inhimillinen tekijä

29543214_1901452856556273_7707264417972401636_n

[Kuvassa kaaviona hyönteisten evoluutiopuu ja kuvatekstinä englanniksi joitakin luokitteluperusteita, kuten ruumiinrakenne.]

Kommentti kuvaan: joillakin tieteenaloilla luokittelu on helpompaa kuin toisilla

Sisältövaroitukset: traumat, persoonallisuushäiriöt, psykiatrian autoritäärisyys, paskat hoitotahot

 

Toisinaan kuulee toivottavan, että psykiatrisia palveluita toteutettaisiin suuremmalla inhimillisellä lämmöllä. Potilaat kohdattaisiin ihmisinä ja yksilöinä eikä tuijotettaisi liikaa diagnooseja, olisi aikaa kuunnella, hiljentää maailman mekkala mielenterveystoimiston ovien sisäpuolelta. Nämä ovat sinänsä hyviä tavoitteita. Nyt, kun olen pyörinyt hoitojärjestelmien ja diagnoosien ankeuspuistossa yli vuosikymmenen, rohkenen kuitenkin ehdottaa, että kun hoitojärjestelmien on kerran ilmeisen pakko perustua diagnoosikoodeihin, joihin nojaavien suositusten mukaisesti ihminen saa hoitoa, lääkkeitä tai eioota, niin kaikista tehokkainta olisi poistaa yhtälöstä juurikin se inhimillinen tekijä. Kuunneltuaan tarpeeksi monta kertaa samat väitteet siitä, miten diagnoosit ovat joka tapauksessa vain suuntaa-antavia eivätkä missään nimessä määritä sitä, millaiseksi hoitosuhde muotoutuu (ja sen jälkeen saatuaan kohtelua, joka perustuu nimenomaan johonkin yksittäiseen merkkijonoon paperilla), alkaa potilas pikku hiljaa hahmottamaan missä psy-alkuisten tieteenalojen todellinen mörkö piilee.  Lue loppuun

Mindfulness ei ratkaise kaikkea

25498277_10155852932716390_5748033145013721611_n

[Piirroskuvassa on sinisten perhosten ympäröimä karhu, joka levitoi ”meditointiasennossa” lammen yläpuolella.]

Kuvan on tehnyt Robert Bissell, jonka töitä voi ihailla täällä. Kuvaa käytetään tekijän luvalla.

Sisältövaroitukset: lyhyitä mainintoja lääkkeistä, kaltoinkohtelusta, dysforiasta, väkivallasta, diagnooseista ja oireista

Huippusuositulla mindfulnessilla on ansionsa, mutta myös sen puutteista on puhuttava. Tämä juttu ei luettele myönteisiä puolia, koska niitä hypetetään jo.

Sen sijaan tarjoan kolme pointtia, joita olisi myös syytä tuoda keskusteluun.

1. Mindfulness ratkaisee oloja, ei olosuhteita

Stressi kuuluu elämään, mutta joskus se on pitkittynyttä. Esimerkiksi liian kuormittavat työtaakat tai byrokratialoukut ovat asioita, joissa fokuksessa ei tulisi olla yksilön suorituskyky. Lue loppuun

Kun pelko on aiheellista

21462507_10155397283706858_748444796764622148_n

[kuvassa valokuva seinästä ja lattiasta. Seinässä on tapetti, jossa on vaalean ruskealla taustalla kukkasia. Tapetissa näkyy kosteusjälkiä ja repeämiä. Lattia koostuu mustista ja vaaleista laatoista. Niissä näkyy säröjä]

Sisältövaroitukset: Institutionaalinen, henkinen, seksuaalinen ja fyysinen väkivalta, transpoli, kytät, esineellistäminen, cispaskailujutut, traumat, natsit, pelko pahoinpidellyksi tai murhatuksi tulemisesta

Mulla on todennäköisesti PTSD eli post-traumaattinen stressihäiriö. Uskon et sen on saanut aikaan kohtaamani institutionaalinen väkivalta ja et mun PTSD on nimenomaan virallisiin tahoihin ja terveysalan ammattilaisiin liittyvä ja kohdistuva.  Lue loppuun