Linkki

Kun mindfulness ja tuottavuusajattelu kohtaavat

Helsingin sanomien jutussa haastatellaan Helsingin yliopiston tutkijoita Mira Karjalaista ja Ilmari Kortelaista työelämään ujuttautuneesta mindfulnessista. Kun tuottavuusajattelu ja mindfulness kohtaavat, lopputuloksena ei olekaan yksilön kasvanut hyvinvointi. ”Henkisistä” harjoitteista tulee yksi kyvykkyyden todistelun muoto muiden joukossa. Lisäksi mindfulnessin tarjoaminen ratkaisuksi työntekijän huonoon vointiin vastuuttaa työntekijän tämän pahoinvoinnista, vaikka ongelmaolisi rakenteellinen.

Mielen keskittämiseen ja rauhoittamiseen tähtäävistä meditaatiotekniikoista, joista mindfulnesskin juontaa, ollaan ajauduttu jo varsin kauas siinä vaiheessa, kun mindfulnessin tarkoituksena pidetään yrityksen tai yksilön tuottavuuden ja tehokkuuden parantamista. Lisäksi mindfulness-ohjaajana saa toimia kuka tahansa, eikä harjoituksia ole millään tavalla standardoitu. Taitamaton ohjaaja saattaa aiheuttaa osalle ihmisistä ainakin jonkinnäköistä haittaa ja hankalaa oloa – radikaalit ovat aiemminkin kirjoittaneet siitä, ettei meditaatio sovi kaikille ja kaikkiin elämäntilanteisiin.

– Pussirotta

P.S. muuten radikaalit ovat sitä mieltä, ettei terveydenhuollonkaan pidä korvata lääkitystä, seurantaa ja keskusteluapua lähettämällä potilaita kotiin laskemaan hengenvetojaan kun seinät kaatuvat päälle.

 

Mindfulness ei ratkaise kaikkea

25498277_10155852932716390_5748033145013721611_n

[Piirroskuvassa on sinisten perhosten ympäröimä karhu, joka levitoi ”meditointiasennossa” lammen yläpuolella.]

Kuvan on tehnyt Robert Bissell, jonka töitä voi ihailla täällä. Kuvaa käytetään tekijän luvalla.

Sisältövaroitukset: lyhyitä mainintoja lääkkeistä, kaltoinkohtelusta, dysforiasta, väkivallasta, diagnooseista ja oireista

Huippusuositulla mindfulnessilla on ansionsa, mutta myös sen puutteista on puhuttava. Tämä juttu ei luettele myönteisiä puolia, koska niitä hypetetään jo.

Sen sijaan tarjoan kolme pointtia, joita olisi myös syytä tuoda keskusteluun.

1. Mindfulness ratkaisee oloja, ei olosuhteita

Stressi kuuluu elämään, mutta joskus se on pitkittynyttä. Esimerkiksi liian kuormittavat työtaakat tai byrokratialoukut ovat asioita, joissa fokuksessa ei tulisi olla yksilön suorituskyky. Lue loppuun

Miksi mun terveydellä ei ole väliä, jos mä en tuota rahaa?

otter-2036167_960_720

[kuvassa valokuva selällään uivan saukon päästä ja etukäpälistä. Sen etukäpälät ovat koholla ja sen ympärillä on tyrskyjä]

Kävin tänään puhumassa Työllisyyspalvelujen virkailijan kanssa siitä, että pääsisinkö kuntouttavaan työtoimintaan. Puhumattakaan siitä, että jouduin kertoon mun sairaushistorian muhun nihkeästi suhtautuvalle tyypille, mua ihmetyttää myös koko Työkkärin ja yhteiskunnan asenne. Lue loppuun

Työelämän epäinhimillisten vaatimusten sisäistäminen uuvuttaa

Wj8Pinu

[kuvassa harmaa-musta-raidallinen kissa katsoo kameraan nojaten mustaan nahkaiseen käsinojaan. kissan korvat ovat luimussa]

Aamulehdessä organisaatiopsykologi Pekka Järvinen syyttää työntekijöitä työuupumuksesta: ”Ylipäätään voidaan todeta, että koska työelämässä kiire, muutosvauhti ja osaamisvaatimukset ovat lisääntyneet, se vaatii kaikilta työssäkäyviltä entistä suurempaa vastuunottoa omasta vapaa-ajan käytöstä ja elpymisestä. Jos ei nuku riittävästi, liiku ja elä terveesti, entistä helpommin kokee työnsä rasittavaksi.” Lue loppuun

Lopeta pitkän sairausloman paheksunta

cat-860396_960_720

[kuvassa neliön muotoinen alue jaettu neljään, kulmiltaa pyöristettyyn neliöön, jotka ovat väreiltään vihreä, kellertävän ruskea, violetti ja sininen. Jokaiseen neliöön on piirretty valkoisilla ääriviivoilla tyylitelty istuva kissa]

Hesarissa kerrottiin pari viikkoa sitten, että ”pitkä sairausloma voi olla masentuneelle sudenkuoppa”.

”TOISIN kuin usein ajatellaan, pitkät sairauslomat ovat sudenkuoppa sairastuneelle, koska ne lisäävät riskiä menettää työkyky pysyvästi. Työterveyshuollon, työsuojelun ja esimiesten olisikin yhteistyössä tuettava masentuneen työntekijän paluuta mahdollisimman pian takaisin työhön, vaikka kevennettyyn työtehtävään osasairauspäivärahalla. Pehmeä lasku työhön voi nopeuttaa kuntoutumista.”

Me sen sijaan toteamme tähän:

– Jälleen mussutetaan kuinka masentuneet on sairaslomalla ”liian pitkään”. On se ihme kun mikään ei kelpaa. Jos käytät lääkkeitä, se on olevinaan huono. Jos et, se on vielä huonompi. Jos on avohoidossa, se on kauheaa. Jos ei, sekin on kauheaa. Jos on koskaan suljetulla edes hetken, vielä kauheampaa. Jos käy terapiassa, se on hyvä mutta lääkkeet pitäisi olla myös ja äkkiä parantua. Jos ei niin lääkkeet pitäisi ainakin olla. Jos jää sairaslomalle, sekin on nyt sitten huono ellei sieltä heti palaudu ahkerasti takaisin työelämään niin kuin kunnon hyötyä tuottavan kansalaisen kuuluu. Lue loppuun

Lainaus

”Entä jos ei oo joustava?”

Kaiken joustavuutta korostavan puheen keskellä huomaan miettiväni, että mitä, jos ihminen näkeekin pelkkiä esteitä? On hienoa, että positiivinen psykologia suuntaa meitä ajattelemaan myönteisesti. Välillä tuntuu kuitenkin, että kaikki positiivisuuden ja sisukkuuden korostaminen ei anna ihmiselle lupaa romahtaa. Hyvinvointipuhe tuntuu olevan suunnattu hyvinvoiville ihmisille, jotka sitten joustavat vielä entistä paremmin. Ne, jotka eivät ole niin joustavia voivat kokea huonommuutta, kun eivät kaikista ohjeista huolimatta saa itseään tai omaa elämäänsä kasaan.

On olemassa ihmisryhmä, joka oman historiansa ja geneettisen perimänsä vuoksi, ei ole niin joustavia. Työpaikan suunnan muutos, jossa oma työpöytä vaihtuu toiseksi ja vanha tuttu työnkuva viedään, voi oikeasti suistaa ahdistukseen tai masennukseen. Organisaation uudistuksessa ei näy mahdollisuuksia, vaan ainoastaan luopumista ja turvattomuutta. Se, että tuntee kaiken keskellä omien voimien hiipuvan, voi aiheuttaa häpeää. Ihminen voi kokea olevansa vääränlainen. Kyllä tästä olisi pitänyt selvitä.

Lue koko teksti: Anna Salmi: Mitä jos ei ole lainkaan joustava?

P.S. Joustavuutta on mietitty toisesta näkökulmasta myös tässä blogissa tekstissä Millaista joustavuutta oikeasti tarvittaisiin?.