Miksi mun terveydellä ei ole väliä, jos mä en tuota rahaa?

otter-2036167_960_720

[kuvassa valokuva selällään uivan saukon päästä ja etukäpälistä. Sen etukäpälät ovat koholla ja sen ympärillä on tyrskyjä]

Kävin tänään puhumassa Työllisyyspalvelujen virkailijan kanssa siitä, että pääsisinkö kuntouttavaan työtoimintaan. Puhumattakaan siitä, että jouduin kertoon mun sairaushistorian muhun nihkeästi suhtautuvalle tyypille, mua ihmetyttää myös koko Työkkärin ja yhteiskunnan asenne. Lue loppuun

Työelämän epäinhimillisten vaatimusten sisäistäminen uuvuttaa

Wj8Pinu

[kuvassa harmaa-musta-raidallinen kissa katsoo kameraan nojaten mustaan nahkaiseen käsinojaan. kissan korvat ovat luimussa]

Aamulehdessä organisaatiopsykologi Pekka Järvinen syyttää työntekijöitä työuupumuksesta: ”Ylipäätään voidaan todeta, että koska työelämässä kiire, muutosvauhti ja osaamisvaatimukset ovat lisääntyneet, se vaatii kaikilta työssäkäyviltä entistä suurempaa vastuunottoa omasta vapaa-ajan käytöstä ja elpymisestä. Jos ei nuku riittävästi, liiku ja elä terveesti, entistä helpommin kokee työnsä rasittavaksi.” Lue loppuun

Lopeta pitkän sairausloman paheksunta

cat-860396_960_720

[kuvassa neliön muotoinen alue jaettu neljään, kulmiltaa pyöristettyyn neliöön, jotka ovat väreiltään vihreä, kellertävän ruskea, violetti ja sininen. Jokaiseen neliöön on piirretty valkoisilla ääriviivoilla tyylitelty istuva kissa]

Hesarissa kerrottiin pari viikkoa sitten, että ”pitkä sairausloma voi olla masentuneelle sudenkuoppa”.

”TOISIN kuin usein ajatellaan, pitkät sairauslomat ovat sudenkuoppa sairastuneelle, koska ne lisäävät riskiä menettää työkyky pysyvästi. Työterveyshuollon, työsuojelun ja esimiesten olisikin yhteistyössä tuettava masentuneen työntekijän paluuta mahdollisimman pian takaisin työhön, vaikka kevennettyyn työtehtävään osasairauspäivärahalla. Pehmeä lasku työhön voi nopeuttaa kuntoutumista.”

Me sen sijaan toteamme tähän:

– Jälleen mussutetaan kuinka masentuneet on sairaslomalla ”liian pitkään”. On se ihme kun mikään ei kelpaa. Jos käytät lääkkeitä, se on olevinaan huono. Jos et, se on vielä huonompi. Jos on avohoidossa, se on kauheaa. Jos ei, sekin on kauheaa. Jos on koskaan suljetulla edes hetken, vielä kauheampaa. Jos käy terapiassa, se on hyvä mutta lääkkeet pitäisi olla myös ja äkkiä parantua. Jos ei niin lääkkeet pitäisi ainakin olla. Jos jää sairaslomalle, sekin on nyt sitten huono ellei sieltä heti palaudu ahkerasti takaisin työelämään niin kuin kunnon hyötyä tuottavan kansalaisen kuuluu. Lue loppuun

Lainaus

”Entä jos ei oo joustava?”

Kaiken joustavuutta korostavan puheen keskellä huomaan miettiväni, että mitä, jos ihminen näkeekin pelkkiä esteitä? On hienoa, että positiivinen psykologia suuntaa meitä ajattelemaan myönteisesti. Välillä tuntuu kuitenkin, että kaikki positiivisuuden ja sisukkuuden korostaminen ei anna ihmiselle lupaa romahtaa. Hyvinvointipuhe tuntuu olevan suunnattu hyvinvoiville ihmisille, jotka sitten joustavat vielä entistä paremmin. Ne, jotka eivät ole niin joustavia voivat kokea huonommuutta, kun eivät kaikista ohjeista huolimatta saa itseään tai omaa elämäänsä kasaan.

On olemassa ihmisryhmä, joka oman historiansa ja geneettisen perimänsä vuoksi, ei ole niin joustavia. Työpaikan suunnan muutos, jossa oma työpöytä vaihtuu toiseksi ja vanha tuttu työnkuva viedään, voi oikeasti suistaa ahdistukseen tai masennukseen. Organisaation uudistuksessa ei näy mahdollisuuksia, vaan ainoastaan luopumista ja turvattomuutta. Se, että tuntee kaiken keskellä omien voimien hiipuvan, voi aiheuttaa häpeää. Ihminen voi kokea olevansa vääränlainen. Kyllä tästä olisi pitänyt selvitä.

Lue koko teksti: Anna Salmi: Mitä jos ei ole lainkaan joustava?

P.S. Joustavuutta on mietitty toisesta näkökulmasta myös tässä blogissa tekstissä Millaista joustavuutta oikeasti tarvittaisiin?.

Uupumuksen äärellä

15134673_10154763115285844_628338494519849246_n

[kuvassa lehdettömiä puita, jotka näkyvät tummina hahmoina harmaata taivasta vasten.]

Miks vitussa en osaa levätä? Olla vaan? Tää jatkuva oravanpyörä sairastuttaa mut. En pysty myöntämään sitä että en jaksa. Että mulle olis tärkeää pysähtyä ja antaa itselleni aikaa sairastaa.

Musta tuntuu että mut on aivopesty ajattelemaan että vain olemalla tehokas ja tuottava – vaikka se olisikin näennäistä – olen oikeutettu olemaan täällä. Tehokkuuden vaatimus on kaikkialla ja se ulottuu töistä vapaa-aikaan. Lue loppuun

Lainaus

Laurie Penny: Irti ajatuksesta että työstressi on heikkoutta

”If you can’t handle the stress of working in a low-pay world, it is always and only your fault. It’s time that presumption changed.”

”Our cultural insistence that paid work is the surest route to well-being and dignity has little basis in fact. For many millions of people, the modern workplace is a blunt insult to both body and soul, but we are invited by our bosses and leaders to agree that exhaustion is a sign of weakness and that despair is a mark of moral deficiency.”

Lue: (Sisältövaroitus: itsemurhat) For millions with mental health problems, the modern workplace is an insult to body and soul.

Millaista joustavuutta oikeasti tarvittaisiin?

fox-67

[kuvassa ketunpoika juoksee niityllä. Sen suussa on emoketun häntä, itse isompi kettu on rajautunut pois kuvasta.]

Useimmiten tuntuu että joustavuus on eufemismi (eli sievistelevä peiteilmaus) huonommalle palkalle ja työehdoille ja matalemmille tuille. Joustavuutta tarkastellaan usein talouskasvun, osakkeenomistajien ja suuryritysten tarpeiden näkökulmasta, minkä tietysti uskotellaan olevan parhaaksi aivan kaikille. Tehkää enemmän ja nopeammin, jotta kakku kasvaa (vaikka saatte siitä korkeintaan muruja)!

Mutta entä jos ei hyväksytä tätä joustavuuden määritelmää? Entä jos mietitään millaista joustavuutta opiskeluun ja työelämään tarvittaisiin, jotta mielenterveysongelmista kärsivillä olisi helpompaa. Vaihtoehdot kun on nykyisellään pitkälti: joko olet työkykyinen tai et ole. Sairaslomalla tai töissä. Ei kovin joustavaa, sano. Lue loppuun