Lainaus

”POC-terapian tarpeessa?”

Myös siitä on tutkimustietoa**, että rodullistetut potilaat altistuvat usein psykiatrisen tiedon valkoisuudelle, ja rakenteelliselle rasismille. Lisäksi psykoterapiapalveluissa on taipumus irrottaa yksilö yhteiskuntapoliittisesta kontekstista, mikä on hyvin ongelmallista ihmisille, joiden haavat sijoittuvat pääosin sosiaalipoliittisiin kokemuksiin, kuten rasismiin, seksismiin, islamofobiaan tai näiden risteymiin. Ihmisten irrottaminen heidän sosiaalisesta positiostaan voi tehdä heistä osin näkymättömiä terapeutin edessä. Se mitätöi heidän kokemuksiaan, mikä taas voi toisintaa traumaa.

Lue koko teksti täältä

Lainaus

Neuroosit ei ole hauskoja

Toc Toc tarkoittaa hyvää, mutta onnistuu itse asiassa aiheuttamaan paljon vahinkoa. ”Meillä kaikilla on omat neuroosimme”, julistaa mainos. Tässä levitetään siis jonkinlaista hyväksymisen ilosanomaa: kaikillahan meillä on jotain tällaisia juttuja, mutta voimme hyväksyä ne itsessämme ja toisissamme ja nauraa niille yhdessä. Ihan kiva idea, mutta ei, emme me voi. Terveen ihmisen ”neurooseilla” ja pakko-oireisella häiriöllä on niin vähän tekemistä toistensa kanssa, ettei niille voi nauraa saman otsikon alla. 

Lue koko teksti tuolta: Komedia jota ei olisi pitänyt tehdä/Kun olen valmis-blogi

Lainaus

”How to Support a Friend With Borderline Personality Disorder”

Do you have a loved one with Borderline Personality Disorder (BPD)?

Learning as much as you can about BPD can give you the tools to support them – so here’s a comic to help you do just that!

Sarjakuvassa vinkkejä kuinka tukea ystäviä joilla on epävakaa persoonallisuushäiriö.

Summaus suomeksi:

1. Kommunikaatio on tärkeää: jos ette ole yhteyksissä tuo esiin ettei kyse ole muutoksesta ystävyydessänne.
2. Jos täytyy perua menoja, kerro heti kun mahdollista.
3. Reagoi empaattisesti.
4. Tiedosta että splittausta, mieliala-vaihteluita ja mustasukkaisuutta ilmenee.
5. Aseta rajat ja pidä niistä kiinni.
6. Muista että omat tarpeesi ovat myös tärkeitä

Lainaus

”on alettava syyttää huonoa ja väkivaltaista järjestelmää eikä sen uhreja”

”A culture that treats mental illness as a lack of effort is a culture that says mentally ill people aren’t allowed to be fully human and vulnerable. It dictates that the effort is our sole and constant responsibility, and that we aren’t allowed moments in which we can grieve, give in, or be afraid.”

Sam Dylan Finchin 4 ways mentally ill people are blamed for their struggles on todella kova, vaikkakin pitkä teksti, siitä miten monella tapaa mielenterveysongelmista kärsiviä syyllistetään.

Lue loppuun

Lainaus

”Eroon hulluuden romantisoinnista”

”Karhu on nähnyt mielen sairautta läheltä sen verran, että hänellä ei ole harhaluuloja hulluuden jalostavasta vaikutuksesta.

– On banaalia ajatella, että taiteilija on jotenkin uskottavampi, kun se on ollut mielisairaalassa. Jokainen mielisairaalassa ollut tietää, että ei siellä mitään suurteoksia kirjoitella. Jos on seurannut läheltä mistä tahansa syystä sortuvaa ihmistä tietää, että glooria on kaukana siitä arkisesta asiasta.”

Koko teksti tuolla (sisältövaroitukset: itsensä vahingoittamisen maininta, päihteet, laitokset, psykoosi)

Lainaus

Mielenterveyteen liittyvistä ennakkoluuloista

”– Yksi ennakkoluulo mihin olen törmännyt on se, että mielenterveyden ongelmat olisivat hoidettavissa pois, minkä jälkeen ne eivät enää vaivaa. Monilla kuitenkin oireet voivat uusiutua, voi olla parempia ja huonompia kausia, Katri kuvailee.

– Myös ajatus siitä, että olisi aina hyvin selvärajaista, kuka on terve ja kuka sairas. Jotta olisi ”oikeasti” sairas ja avun tarpeessa, täytyy olla näyttöä siitä, että on jatkuvasti asiat todella huonosti. On kuitenkin monesta asiasta kiinni, minkä verran ihmisillä milloinkin on voimavaroja tai missä tilanteessa minkäkinlaiset asiat häiritsevät.

Reespu komppaa:

– Joko–tai-ajattelu on rakennettu meidän systeemeihinkin: Joko olet työkykyinen tai sairas, mutta jos jotain siltä väliltä, et sovi lokeroon ja olet hankala tapaus.

Jopa niillä ihmisillä, jotka tekevät työtä mielenterveysongelmaisten kanssa, on hämmentäviä asenteita ja ennakkoluuloja, sanoo Reespu.”

Lue loputkin Koala-ryhmästä kertovasta jutusta: Mielenterveyskuntoutujista tuli aktivisteja

Lainaus

”Kasautuneet rasismikokemukset on jättänyt jäljen”

En ole millään tavalla erityinen. Meitä on kymmeniätuhansia. Suomalaisia, joiden elämään valitettavasti kuuluvat vastaavanlaiset rasismi- ja syrjintäkokemukset erilaisissa julkisissa tiloissa, virastoissa, kaupoissa, puistoissa ja joukkoliikennevälineissä.

Lähijuna, bussi, metro, ratikka. Joka kerta kun astun johonkin näistä, minua hieman ahdistaa. Asetan itseni seuraavaksi 10–30 minuutiksi turvattomaan tilaan. En ota katsekontaktia, mutta teen kuitenkin heti tilannekatsauksen. Kuka näyttää turvalliselta? Kenen viereen rohkenee istua? […]

Vielä yksityiskohtaisemmin muistan kuitenkin ne muutamat kerrat, kun joku sivustakatsoja on puuttunut tilanteeseen ja ollut minun puolellani. Kerrankin!

Aina kun yksi henkilö tekee solvaajalle selväksi tavalla tai toisella, ettei käytös ei ole hyväksyttävää, mukaan on myös liittynyt muita ihmisiä. On uskomaton tunne, kun joku täysin vieras ihminen on valmis asettumaan puolelleni. Sanomaan, että ”hei, mä oon sun jengissä”.

Lue koko Michaela Mouan teksti täältä: (Sisältövaroitus: lapsiin kohdistuva väkivalta)