[kuvassa valokuva koala-karhusta, joka nukkuu puun oksalla, etukäpälät oksan ympärillä]
Miten selvitä opinnoista loppuun, tai edes edetä niissä Kelan vaatimassa tahdissa, kun sekä pakollisiin että mielenkiintoisiin opintoihin sisältyy niin paljon sellaista mihin ei pysty? Lue loppuun →
[kuvassa sinivalkoisista laatikoista koostuvalla taustalla Helsingin metrolinjasto. Linja ja pysäkkien nimet ovat punaisella. Keskellä sen päällä on musta suorakaide, jossa lukee vaikoisella Huutolainen – Avohoidossa ja asunnottomana]
sisältövaroitus: kuolema (maininta)
3.6.2017
Asunnottomuudesta on nyt kulunut vuosi. Saimme mielenterveyskuntoutujille korvamerkityn yksiön viime vuoden kesäkuun puolivälissä, joten toisten nurkissa ehti kulua vain puolitoista kuukautta. Silti se jätti jälkensä – näen tilanteesta yhä painajaisia pari kertaa viikossa ja herään varmana siitä, että häätö on tullut tai tulee viimeistään puoleenpäivään mennessä.Lue loppuun →
Sisältövaroitukset: lääkkeet, dementia, sivuvaikutukset, epäluottamus terveydenhuoltoon, ahdistus ja trauma (mainintoina)
Psykiatrian poliklinikoilla on jo hyvän aikaa pyritty vähentämään rauhoittavien lääkkeiden ja nukahtamislääkkeiden määräämistä potilaille. Nuorempana olen käynyt läpi sateenkaarenvärisen nappulakirjon SSRI-lääkkeistä neurolepteihin, epilepsialääkkeisiin ja litiumiin, mutta seurannan ollessa luokattoman heikkoa ja diagnoosin väärä, kärsin lähinnä niiden karmeista sivuvaikutuksista. Ainoat ahdistuksiin, takaumiin ja unettomuuteen tepsivät lääkkeet ovat minun kohdallani olleet rauhoittavat lääkkeet sekä nukahtamislääkkeet. Olen käyttänyt niitä useamman vuoden ajan tarvittavina lääkkeinä – vastuullisesti, toleranssin nousematta ja tauottaen. Muita lääkkeitä en ole käyttänyt vuosiin. Lue loppuun →
[kuvassa valkoisella taustalla lähikuva kahden ihmisen käsistä. Nuoremman ihmisen kädet pitävät otteessaan vanhemman ihmisen käsiä.]
Sisältövaroitukset: kuolema, intimiteetin rikkovat hoitotoimenpiteet
–
–
–
–
–
–
–
–
Joka aamu kello 6.30 haluan kuolla. Se on aika, jolloin lähden bussilla työharjoittelupaikalleni. Opiskelen sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa ja teen kuuden viikon työharjoittelua vanhainkodissa. Työ sujuu hyvin, työpaikkaohjaajani ovat mukavia ja asiakkaat kivoja. Silti ahdistaa, koko ajan.Lue loppuun →
[Mustavalkoisessa piirroskuvassa on ahdistuneen näköinen opossumi. Se istuu paksulla puun oksalla, taustalla leijailee kaksi puusta maahan putoavaa lehteä.]
Sisältövaroitukset: köyhyys, Kela, häpeä, mainintoina perheväkivalta ja r/iskaus
Helsingin Sanomien kolumnisti, liikuntaan erikoistunut lääkäri Pippa Laukka kirjoitti 6.9.2017 Hesarissa traumakokemuksestaan. Laukka oli matkustajana lentokoneessa, joka ryöstettiin Arlandan kentällä 2002. Laukka päättää kolumninsa kertomalla, kuinka hän päätti ”olla pelkäämättä lentämistä, rikollisuutta ja ihmisiä. Päätin jatkaa elämää”. Lue loppuun →
Mä olen kohta 25-vuotias. Ensimmäinen neljännesvuosisata. Se on pitkään tuntunut iältä, jolloin Shit Gets Real, sitä on oikeasti aikuinen. Ja niinhän sitä monella tapaa onkin, silloin esimerkiksi mun tapauksessa lukion alusta on jo 10 vuotta, korkeakoulututkinto suoritettuna, ensimmäinen lapsi täyttää 3. Ja vaikkei kaikilla näitä samoja ”rajapyykkejä” takana ole, on 25 hyvin yleistä aikaa kehityskriisille, alkavalle, käynnissä olevalle, jollakin se voi olla helpottamassa. Kehityskriisin lopputuloksena tiedostettuna ja hyväksyttynä että lapsuus todella oli ja meni, eikä sitä enää koskaan saa takaisin. Lue loppuun →
