[Valokuvassa vanha ja todella väsyneen näköinen kissa tuijottaa alaviistoon. Sen turkki on valkoharmaa ja näyttää ikään kuin haalistuneen ajan myötä.]
Sisältövaroitukset: itsensä epäily, maininta itsensä vahingoittamisajatuksista
Olen nyt vain niin väsynyt tähän mielen sairastamiseen ja kuntoutumiseen. Yli kolme vuotta terapiaa, työskentelyä kohti terveempää asennetta itseeni, lääkkeitä, sairaslomia, kesken jäänyt opinnäytetyö, kesken jääneitä harrastuksia, ulkoilua, terveitä elämäntapoja, itse valittu lapsettomuus ja lemmikittömyys, koska ei vain jaksa ajatella mitään lisävastuita ja TAAS (vai edelleen?) olen tässä. Lue loppuun →
Mä aion olla nyt ihan hirveä ilonpilaaja, mutta pliis, mä pyydän, ÄLKÄÄ rakkaat kaverit ja muut kanssaihmiset edes yrittäkö huijata, petkuttaa, nolata, shokeerata tai muutenkaan tehdä mulle jotain jäynää enää näin aprillipäivisin. Edes hyvällä tahdolla tai huumorilla. Pliis. Ihan oikeasti. Älkää. Lue loppuun →
Mun kohdalla myytti toimeentulon sitoutumisesta työntekoon on romahtanut. Olen 31 tällä viikolla. Ja hyvä luoja kun olen tehnyt paljon töitä: lasken opiskelun töiksi ja opiskeluun kuuluvat harjoittelut. Opiskelu on työntekoa, missä ihminen yrittää oppia uutta ja itselläni kävi niin, että olin yhteensä 4 vuotta putkeen toimeentulotuen asiakkaana samalla kun opiskelin. Siitä on tutkimustakin, että taloudellinen ahdinko kaventaa mielen kapasiteettia oppia uutta. Joten ihan siitäkin näkökulmasta en ymmärrä, miksi helvetissä ylipäätään laitetaan ihmisiä opiskelemaan JA olemaan köyhiä samaan aikaan? Silleen, että meidän valtion turvaverkot eivät yksinkertaisesti riitä. Lue loppuun →
[kuvassa kaksi sivulta päin kuvattua naakkaa, jotka seisovat vierekkäin kivellä]
Sisältövaroitukset: lähisuhdeväkivalta (myös kuvailu), ruhjeiden kuvailu, veri, poliisin paska käytös, itsetuhoisuuden maininta, masennus, suhdeoletukset, perhe, ero parisuhteesta
Mikä feministiä hävettää? Samat asiat kuin muitakin ihmisiä, oli siihen syytä tai ei.
En ole julkisuuden hahmo enkä mielipidevaikuttaja, mutta niin kauan kun olen osannut ja jaksanut vääntää asioista, olen ollut lähipiirissäni ja sen liepeillä tunnettu feministisestä eetoksestani. Olen ollut se kiintiöfemakko, takuuvarma ilonpilaaja ja se, jolta kysytään, onko jokin sukupuolittunut termi korrekti ja jos ei niin mikä olisi parempi. ”Parisuhdemarkkinoilla” olen ollut voimakas ja pelottava ja hetero-oletusolemuksestani huolimatta ylpeästikin se ”vihainen lesbo”, koska en ole suostunut kuuntelemaan vieraiden setien länkytystä kesken ystävien kanssa vietetyn illan. Olen ollut se, joka jakaa somessa sukupuolittunutta väkivaltaa ja monia muita sortavia rakenteita koskevat kriittiset uutiset lähes poikkeuksetta. Olen ollut se, jolle ei vittuilla. Se, joka tietää rajansa ja tarvittaessa muidenkin, jolla on taskussa sadan kriisipuhelimen numero ja joka sanoo suoraan, jos jokin käytös ei ole ok. Lue loppuun →
[Kuvassa on monimutkainen ja todennäköisesti mahdoton labyrintti, jonka keskellä on iso aloitusruutu, jossa lukee ”You are here” eli ”Sinä olet tässä”.]
Sisältövaroitukset: heitteillejättö hoitosuhteessa, vähättely ja mitätöinti, itsetuhoisuus ja haavojen kuvailu.
Blogikollektiivi on lisännyt tekstiin muutamia lukemista mielestämme helpottavia taukomerkintöjä ja kappalejakoja.
.
.
Tarinassani ei varmaankaan ole mitään uutta. Valitettavasti. Minulle tämä kuitenkin tapahtui ensimmäistä kertaa, enkä tätä ennen ole tajunnut kuinka mielivaltaisesti hoitojärjestelmämme ja sen suojissa piilottelevat lääkärit toimivat. Koska prosessi on kesken, ohessa on vain puoli tarinaa – toivon kuitenkin teidän lukevan sen.
Minä olen kärsinyt nukahtamisongelmista ja unettomuudesta lähes puolet elämästäni. Kuten kaikessa muussakin, on uniongelmissa joskus helpompia, joskus vaikeampia kausia. Joskus riittää, että jaksan odottaa unentuloa ahdistuksen riepottelemana aamuyön puolelle, jonka jälkeen nukun ongelmitta niin kauan, kuin nukkua voin. Joskus myöhäistä unentuloa seuraavat aamun mittaan tapahtuvat heräilyt, pahimpina aamuina nousen suosiolla ylös kuudelta, kun totean, että tässä vaiheessa nukahtaminen on jo myöhäistä.
[kuvassa punaiselle taustalle sotkettu valkoista maalia]
sisältövaroitukset: r/iskaus, seksuaalinen väkivalta ja sen kuvailu, edellä mainittujen vähättely, victim blaming eli uhrin syyllistäminen, itsetuhoisuus, viiltely, uloste, kuristaminen, maininta häiriintyneestä kehonkuvasta, h-rittelu
Aziz Ansarin tapaus on repinyt auki sellaisia haavoja, joiden olemassaoloa en edes muistanut tai jotka olin onnistunut parsimaan umpeen ajan kululla, itseni syyttelemisellä ja ajatusten harhauttamisella. On pakko kirjoittaa auki mitä koin, niin paljon kuin haluaisinkin unohtaa koko asian, niin paljon kuin häpeänkin sitä ja miten suhtauduin siihen. Miten suhtaudun edelleen. Koska se ei ole mun vika eikä mun pitäisi joutua häpeämään. Lue loppuun →
