[kuvassa sivulta päin otettu kuva kyhmyjoutsenesta, joka ui vedessä. Sen kaula on mutkalla kun se sukii sulkiaan. Kolme untuvaista poikasta on sen selässä, siipien muodostamassa pesässä]
Isäni on ollut henkisesti läsnä elämässäni alle kymmenen vuotta pian kolmestakymmenestä ikävuodestani. Lapsuusmuistoja hänestä ovat lähinnä yksinäisyys, tuntikausien odotus milloin minkäkin harrastuksen jälkeen tai pitkillä automatkoilla, myöhästyminen joka paikasta. En syytä isääni lapsuuteni missaamisesta, mutta on myös kestänyt tähän asti tajuta kuinka suuri vaikutus lapsuudellani on tämänhetkiseen elämääni ja ihmissuhteisiini.
[kuvassa sinivalkoisista laatikoista koostuvalla taustalla Helsingin metrolinjasto. Linja ja pysäkkien nimet ovat punaisella. Keskellä sen päällä on musta suorakaide, jossa lukee vaikoisella Huutolainen – Avohoidossa ja asunnottomana]
2.5.2016
Kirjoitan tätä Hietsun päihdeasuntolassa, yhdessä pienemmistä huoneista. Neljä sänkyä, kolme tuntematonta kämppistä, kivikova patja ja peittona ohut lakana. Lue loppuun →
[kuvassa lähikuva punaisista pyöreistä lehdistä, joissa on mustia läikkiä. Niiden taustalla näkyy sininen taivas]
Olen lukenut elämäni aikana paljon hyviä kirjoituksia masennuksesta, syömishäiriöistä, paniikkihäiriöistä ja psykoottisista häiriöistä, mutten juuri yhtään pakko-oireisesta häiriöstä. Siksipä kirjoitan sen itse nyt – minulla ei ole psykiatrian tai psykologian tutkintoa, mutta omakohtainen kokemus ja tieteelliset julkaisut toimivat tässä lähteenäni. Lue loppuun →
[kuvassa sinivalkoisista laatikoista koostuvalla taustalla Helsingin metrolinjasto. Linja ja pysäkkien nimet ovat punaisella. Keskellä sen päällä on musta suorakaide, jossa lukee vaikoisella Huutolainen – Avohoidossa ja asunnottomana]
30.4. 2016
Kuinka huono ihminen sitä on oltava, että kukaan ei edes vuokraa meille asuntoa?
Koko tämä suorittajayhteiskunta kertoo minulle että olen huono, tarpeeton, turha. Tappelen vastaan tekemällä sellaista työtä johon voimat riittävät, sellaista josta kukaan ei maksa. Teen vapaaehtoishommia Punaiselle Ristille, käyn silloin tällöin jossain kouluttajana. Viime vuonna välitin leipomosta ylijäänyttä ja roskikseen tuomittua leipää muutamalle työttömälle. Lue loppuun →
[kuvassa mustavalkoinen lähikuva leijonan naamasta. Sen silmät ovat kiinni]
”Ootpa väsyneen näkönen..”
”Ootko vasta herännyt..”
Tarvitsen paljon unta, usein nukun päivälläkin. Mitä huonommassa jamassa, sitä enemmän on nukuttava. Unirytmi on usein hukassa. Herätessä neljältä iltapäivällä tulee hyvin tietoiseksi siitä ettei onnistu käymään ”kunnon kansalaisesta”. Kun ei ole vuorotyötäkään selitykseksi.
[kuvassa sinivalkoisista laatikoista koostuvalla taustalla Helsingin metrolinjasto. Linja ja pysäkkien nimet ovat punaisella. Keskellä sen päällä on musta suorakaide, jossa lukee vaikoisella Huutolainen – Avohoidossa ja asunnottomana]
29.4.2016
Puoli vuotta sitten asunnon omistaja ilmoitti että hän tarvitsee asunnon omaan käyttöönsä. Puoli vuotta sitten ilmoitin meidät jokaiseen asuntojonoon ja hakuprosessiin jonka pääkaupunkiseudulta löysin. Puoli vuotta puoliso on kiertänyt asuntonäyttöjä, jättänyt kymmenittäin hakemuksia, selannut tori.fi:tä ja facebookin vuokra-asuntoryhmää. Lue loppuun →
[kuvassa valokuva selällään uivan saukon päästä ja etukäpälistä. Sen etukäpälät ovat koholla ja sen ympärillä on tyrskyjä]
Kävin tänään puhumassa Työllisyyspalvelujen virkailijan kanssa siitä, että pääsisinkö kuntouttavaan työtoimintaan. Puhumattakaan siitä, että jouduin kertoon mun sairaushistorian muhun nihkeästi suhtautuvalle tyypille, mua ihmetyttää myös koko Työkkärin ja yhteiskunnan asenne. Lue loppuun →
