[kuvassa lähikuva kuusen oksasta, joka on täynnä käpyjä]
Sisältövaroitukset: seksuaalinen hyväksikäyttö, näpistely, rivo kieli, itsetuho, maininta vaarallisesta s&m-seksistä
Mulla on yhä ulosotossa velkaa, vaikka maksoinkin syksyllä useamman tonnin niitä pois kun häpeältäni sain eräältä läheiseltä rahaa kysyttyä. Nyt vasta tuli muistutus sakosta, joka on maksamatta. Näpistely. Ja jos en maksa, voidaan se viedä oikeuteen ja vankeusrangaistukseksi. Lue loppuun →
[kuvassa mustia ja tummanharmaita kyniä valkoisella taustalla. Kynien kärjet osoittavat kuvan keskelle ja niistä muodostuu ympyrä. Kärjet ovat eri sateenkaaren väreissä]
Sisältövaroitukset: päihteet & viimeisessä virkkeessä viittaus itsemurhayritykseen (mutta se on erotettu selkeästi tw-merkinnällä ja suurella määrällä rivinvaihtoja eli tekstin voi huoletta lukea siihen saakka ja lopettaa ennen sitä jos haluaa.)
Mä olen juuri niitä ihmisiä. Niitä, jotka on ottaneet pikavippejä. Ja sitten lisää pikavippejä, jotta on voineet maksaa ne edelliset pikavipit. Ja sitten kirjaimellisesti itkeneet sossussa kun on pikavippejä eikä varaa maksaa niitä. Ja sitten lainanneet ystäviltä rahaa pikavippien maksamiseen, koska sossu ei auta. Olen ollut eri ystäville ja sukulaisille velkaa samaan aikaan pahimmillaan yhteensä yli 1300 euroa.Lue loppuun →
[kuvassa kaksi kaistaletta punakeltaista heteikköä, joita ympäröivät vesialueet. Lähempänä kuvan ottajaa olevalla maa-alueella laiduntaa ruskea poni. Ilmassa lentää valkoinen vesilintu]
Aloitin ensimmäisen suhteellisen pitkän terapiani 12-vuotiaana. Lopettaessani sen olin käynyt terapiassa noin kolmasosan siihenastisesta elämästäni. Eli lopetin terapian 18-vuotiaana, jos joku nyt yritti laskea tätä.
Olen monilta, vertaisiltanikin, kuullut, että on hyvä kuinka olen saanut apua ja käsiteltyä asioita jo niin nuorena enkä vasta aikuisena niin kuin ehkä kommentin sanoja. En aio varsinaisesti väittää vastaan, mutta haluaisin sanoa jotenkin siitä, mitä tuon asian kuuleminen minussa on aikojen saatossa herättänyt.
…jos maamme turvapaikkapolitiikka ei olisi näin epäinhimillistä, jos Migri ei olisi täysin hatusta vetämällä keksinyt muuttaa turvallisuuslinjauksia, jos vastaanottokeskuksissa tarjottaisiin apua kun sitä tarvitaan.
Suomen Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskuksen asiakkaiden kautta on tullut tietoa, että viime viikkoina pääkaupunkiseudun vastaanottokeskuksissa on ollut useita itsemurhia ja itsemurhayrityksiä.
Itsemurhat ja itsemurhayritykset kertovat turvapaikanhakijoiden toivottomuudesta. Ainakin osaan näistä murheellisista teoista voitaisiin vaikuttaa keskusteluavun keinoin. Kun on mahdollisuus tulla kuulluksi ja kohdatuksi kokonaisena ihmisenä, arvokkaana sinänsä, mieli voi löytää toivon pilkahduksen.
Toivo auttaa etsimään uusia ratkaisuja ja vie ajatukset pois kuolemasta. Turvapaikanhakijoilla on tarve tulla kuulluksi ja saada kertoa siitä, kuka on ja miten on joutunut jättämään kotinsa ja kotimaansa.
Laissa kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta (17.6.2011/746) säädetään, että on otettava huomioon erityistarpeet, jotka johtuvat kansainvälistä suojelua hakevan haavoittuvuudesta, kuten iästä tai fyysisestä tai psyykkisestä tilasta. Lain mukaan haavoittuva asema ja siitä johtuvat erityistarpeet selvitetään yksilöllisesti kohtuullisen ajan kuluessa asian vireille tulon jälkeen. Erityistarpeet otetaan huomioon koko kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyn ajan. Viime aikoina Suomessa ei ole selvästikään pystytty toimimaan lain mukaisesti.
Vastaanottokeskuksissa henkilöstön määrä suhteessa turvapaikanhakijoihin on monin paikoin riittämätön. Henkilöstö tarvitsee myös lisää keinoja käsitellä asioita yhdessä asukkaiden kanssa. Tähän löytyy erilaisia työkaluja.
Mielenterveysseuran ryhmämuotoisella valmennusmallilla voidaan helpottaa turvapaikan hakijoiden stressiä ennaltaehkäisevästi ja vahvistaa heidän taitoaan huolehtia mielenterveydestä. Migri eli maahanmuuttovirasto on kehittänyt keinoja tukea turvapaikanhakijoiden mielenterveyttä vastaanottokeskuksissa.
Näitä keinoja tulisi saada paremmin henkilöstön tueksi vastaanottokeskuksissa. Itsemurhan jälkeen vastaanottokeskuksissa tulisi myös olla valmiudet käsitellä tapahtunutta, jotta toivottomuus ja epätoivoiset ratkaisumallit eivät yleistyisi.
Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskus Helsingissä tarjoaa maksutonta yksilöllistä keskusteluapua myös turvapaikanhakijoille ja pystyy järjestämään maahanmuuttajataustaisille asiakkaille tarvittaessa tulkkauksen. Joillekin avun saamisen esteeksi muodostuu jopa paikallisliikenteen bussilipun hinta, jota kaikki vastaanottokeskukset eivät myönnä edes itsetuhoisuuden vuoksi apua pyytävälle.
On tärkeää, että maahanmuuton linjaukset turvallisista maista tehdään huolella niin, että virheellisten päätösten mahdollisuus olisi minimaalinen. Lisäksi vastaanottokeskusten henkilöstöllä tulee olla valmius lain edellyttämällä tavalla tunnistaa asiakkaiden psyykkisen tuen tarve sekä mahdollisuus ohjata heitä tarvittaessa myös vastaanottokeskusten ulkopuolisen avun piiriin.
Tässä tekstissä en aio viitata yhteenkään tutkimukseen, jossa käsitellään liikunnan ja masennuksen yhteyttä. Kerron vain omia kokemuksiani. Ne ovat kilpaurheilijan kokemuksia, loukkaantuneen ex-urheilijan kokemuksia, liikunnan kokonaan jättäneen kokemuksia, liikuntaan hitaasti palaavan kokemuksia. Vartaloaan liikuntaan vaivatta käyttävän kokemuksia sekä vartaloaan syvästi inhoavan ja halveksuvan kokemuksia. Hoikan ja ylipainoisen kokemuksia. Transihmisen kokemuksia. Ristiriitaisia kokemuksia.
[valokuva, jossa on savannia, etualalla heinikkoa, taustalla puita. Keskellä kuvaa kolme seepraa, jotka katsovat suoraan kameraan. Kaksi seeproista seisoo etummaisen seepran takana niin, että ne ovat miltei piilossa, niistä näkyvät vain osittain päät ja toisen selkä, joten näyttää siltä kuin etummaisen seepran pää näkyisi monena.]
Sisältövaroitukset: lastensuojelu, itsensä vahingoittaminen (viiltely), seksuaalinen hyväksikäyttö, syömishäiriö
En muista ensimmäistä kertaa, milloin keksin satuttaa itseäni. Mutta muistan, että jo aika varhaisessa vaiheessa laitoin sormeni uudelleen polttavalle levylle ja pistelin neulalla syvemmälle kuin sillä lailla pienesti nahkan läpi, miten moni lapsi kokeilee sormenpäihin ehkä yhdessä kässäntunnilla. Olin ehkä 9 tai 10 kun uteliaisuudesta kokeilin tehdä itse haavan, ja viereen toisenkin. Jonkun ajan jälkeen keksin myös ensimmäistä kertaa oksentamisen ja fiiliksen, mikä tulee nälän jälkeen kun ei silloin syökään.
