Häpeä haihtuu hitaammin

29543083_10156249816768328_6643401199211634511_n

[kuvassa kaksi sivulta päin kuvattua naakkaa, jotka seisovat vierekkäin kivellä]

Sisältövaroitukset: lähisuhdeväkivalta (myös kuvailu), ruhjeiden kuvailu, veri, poliisin paska käytös, itsetuhoisuuden maininta, masennus, suhdeoletukset, perhe, ero parisuhteesta

Mikä feministiä hävettää? Samat asiat kuin muitakin ihmisiä, oli siihen syytä tai ei.

En ole julkisuuden hahmo enkä mielipidevaikuttaja, mutta niin kauan kun olen osannut ja jaksanut vääntää asioista, olen ollut lähipiirissäni ja sen liepeillä tunnettu feministisestä eetoksestani. Olen ollut se kiintiöfemakko, takuuvarma ilonpilaaja ja se, jolta kysytään, onko jokin sukupuolittunut termi korrekti ja jos ei niin mikä olisi parempi. ”Parisuhdemarkkinoilla” olen ollut voimakas ja pelottava ja hetero-oletusolemuksestani huolimatta ylpeästikin se ”vihainen lesbo”, koska en ole suostunut kuuntelemaan vieraiden setien länkytystä kesken ystävien kanssa vietetyn illan. Olen ollut se, joka jakaa somessa sukupuolittunutta väkivaltaa ja monia muita sortavia rakenteita koskevat kriittiset uutiset lähes poikkeuksetta. Olen ollut se, jolle ei vittuilla. Se, joka tietää rajansa ja tarvittaessa muidenkin, jolla on taskussa sadan kriisipuhelimen numero ja joka sanoo suoraan, jos jokin käytös ei ole ok.
Lue loppuun

Haava

27072765_1920439967969465_8083127130092545533_n

[kuvassa punaiselle taustalle sotkettu valkoista maalia]

sisältövaroitukset: r/iskaus, seksuaalinen väkivalta ja sen kuvailu, edellä mainittujen vähättely, victim blaming eli uhrin syyllistäminen, itsetuhoisuus, viiltely, uloste, kuristaminen, maininta häiriintyneestä kehonkuvasta, h-rittelu

Aziz Ansarin tapaus on repinyt auki sellaisia haavoja, joiden olemassaoloa en edes muistanut tai jotka olin onnistunut parsimaan umpeen ajan kululla, itseni syyttelemisellä ja ajatusten harhauttamisella. On pakko kirjoittaa auki mitä koin, niin paljon kuin haluaisinkin unohtaa koko asian, niin paljon kuin häpeänkin sitä ja miten suhtauduin siihen. Miten suhtaudun edelleen. Koska se ei ole mun vika eikä mun pitäisi joutua häpeämään. Lue loppuun

Aikuisuus ei ole monoliitti

bird-1014238_960_720

[kuvassa takaviistosta kuvattu tilhi, joka istuu lumisella oksalla.]

Sisältövaroitus: ableistinen lainaus jota sitten kritisoidaan

Pärjäämisen on kerrottu olevan hyve. Rummutus on mennyt laajassa mittakaavassa perille: moni hakee apua ongelmiinsa vasta pitkälle aikuisuudessa, jos koskaan. Koska hävettää. Koska olisi pitänyt pärjätä, kuulemma. Eikö riitäkään, että ottaa vaan itseään niskasta kiinni ja painaa eteenpäin? Miksei pysty, kun muutkin? Onko silloin huonompi, heikompi?  Lue loppuun

Kun mielenterveys katkaisee opinnot

E026E516-A3D6-468B-99F0-5F7E9189E03A

[Mustavalkoisessa piirroskuvassa on ahdistuneen näköinen opossumi. Se istuu paksulla puun oksalla, taustalla leijailee kaksi puusta maahan putoavaa lehteä.]

Sisältövaroitukset: köyhyys, Kela, häpeä, mainintoina perheväkivalta ja r/iskaus

“Vain viidennes yliopisto-opiskelijoista valmistuu viiden vuoden tavoiteajassa. Minun ei tarvitse olla yksi heistä.”

Syksy. Kuudes vuosi yliopistolla alkaa. Ehkä tänä vuonna mä viimein valmistun kandiksi. Ehkä en. Lue loppuun

Kuva

Ansaitset hakea ja saada apua

20882125_1557923900936692_5136432782681724936_n

[kuvassa punakeltaisella taustalla teksti: ”Ansaitset hakea ja saada apua.”]

”Mut entä jos asiat ei oo tarpeeksi huonosti?”
”Entä jos en oo vaan yrittänyt tarpeeks?”

Nämä ajatukset on tuttuja melkein jokaiselle. Harvassa on ne mielenterveysongelmista kärsivät joilla ei ole kerrottavana tarinaa siitä, kuinka pitkään kesti hakea apua ja kuinka jälkikäteen katsottuna olisi jo aikoja sitten pitänyt. Lue loppuun

Salaisuuksia

cat-2178851_960_720

[kuvassa valokuva kyljellään makaavasta mustavalkoisesta kissasta, joka tuijottaa kameraan]

Kun opiskelukaveriporukassa naureskellaan puolittain kateellisina, puolittain huvittuneena niille, joilla pappa betalar kaiken ja joiden ei tarvitse paljoa opiskelujen aikaista toimeentuloa miettiä, mä nauran vaivaantuneena mukana, mutten sano mitään. Mä olen lähempänä kolmeakymppiä oleva korkeakouluopiskelija, jolla on salaisuus. Mun äiti maksaa mun vuokran, täyttää mun jääkaapin, pesee mun pyykit ja käy mun luona säännöllisesti siivoamassa. Lue loppuun

Tiikerinraidat

20401139_10209720722204011_446677675_n

[kuvassa valokuva valkoisesta naisesta, joka istuu sivuttain oranssin kirjavan kankaan koristamassa tuolissa. Hänen jalkansa ovat sinisen matkalaukun päällä. Tuolin vieressä on pöydällä sininen buddha-patsas ja katosta roikkuu huonekasvi.

Naisella on keltainen hihaton paita ja polviin ulottuvat siniset housut. Hiukset on punaiset. Käsissä ja pohkeissa näkyy arpia. Hän katsoo tuolin takana olevaa maalausta, jossa on erivärisiä ympyränmuotoisia kuvioita.]


Lukijana Joonas.

Sisältövaroitukset: viiltely, arvet, arpien häpäisy

Tänään taas tuntui lämpimältä. Aina kun ilmat lämpenee, miettii, kuinka paita saattaa olla helteellä mukavempi ilman hihoja ja on kivaa, että housujen lahkeet on lyhyempiä kuin talvella. Lue loppuun