Tunteet, miks ootte niin vaikeet?

animal-parents-2

[kuvassa sivulta päin otettu kuva kyhmyjoutsenesta, joka ui vedessä. Sen kaula on mutkalla kun se sukii sulkiaan. Kolme untuvaista poikasta on sen selässä, siipien muodostamassa pesässä]

sisältövaroitukset: hylkäämisen pelko, mustasukkaisuus, häpeä

Isäni on ollut henkisesti läsnä elämässäni alle kymmenen vuotta pian kolmestakymmenestä ikävuodestani. Lapsuusmuistoja hänestä ovat lähinnä yksinäisyys, tuntikausien odotus milloin minkäkin harrastuksen jälkeen tai pitkillä automatkoilla, myöhästyminen joka paikasta. En syytä isääni lapsuuteni missaamisesta, mutta on myös kestänyt tähän asti tajuta kuinka suuri vaikutus lapsuudellani on tämänhetkiseen elämääni ja ihmissuhteisiini.

Lue loppuun

Uusavuttomuus on turha sana

mandarin-591333_960_720

[kuvassa valkopunaruskea vesilintu uimassa vedessä, joka on sävyltään punainen]

Kun ilmestyy uusia elämää helpottavia valmistuotteita, ihmiset jakavat niitä somessa ja naureskelevat ”eikö ihmiset enää osaa tehdä ruokaa heko hee”. Moni paheksuu, että ”nykyään ei enää osata tehdä ruokaa/siivota/younameit”. Heitellään sanaa ”uusavuton”.

Lue loppuun

”4 Reasons Why I Refuse to Say That Mental Illness ‘Doesn’t Define Me’”

Tsemppaaviksi tarkoittavat lauseet tai kehut eivät aina ole ongelmattomia. Tässä tekstissä puretaan sitä, miksi lause ”mielenterveysongelmat eivät määrittele sitä kuka olen” voi olla ongelmallinen.

Tiivistetysti Sam Dylan Finchin pointit suomeksi:
1. Hän ei olisi se kuka on ilman sairauksia. Myös ne ominaisuudet joita arvostaa itsessään eniten ovat sairastamisen muokkaamia.
2. Sairaudet ovat mukana päivän jokaisessa hetkessä; niitä ei voi työntää sivuun vaikka haluaisikin.
3. Hän kokee voimauttavaksi sen, kun ottaa sairaana olemisen haltuunsa ja on häpeämättömästi ja ylpeästi sellainen millainen on.
4. ”Mielenterveysongelmat eivät määrittele kuka olet” voi olla hemmetin ableistista. ”Älä anna sen määritellä” tarkoittaa toisinaan, että ”en tunne oloani mukavaksi sen kanssa miten näkyvää sairautesi on”. Siinä ei ole mitään voimauttavaa.

Miksen aina voi olla kehopositiivinen?

unicorn-2007257_960_720

[kuvassa valkoisella taustalla ravaavan yksisarvisen hahmo, joka on kuvioitu sinivioletilla taivaalla ja tähdillä]

Sisältövaroitukset: kehohäpeä, kehodysforia, syömishäiriön kuvailu, syömisten maininta, kauneusihanteiden kuvailu, väärin sukupuolittaminen, cisseksismi, sukupuolikokemuksen patologisoinnin kuvailu

 

Olen kehopositiivinen muita paitsi itseäni kohtaan. Mielestäni kauneus ei ole todellakaan puntariin, vyötärönympärykseen tai lihasmassaan katsomisessa. En varsinaisesti ihannoi hoikkia valkoisia mainoksissa poseeraavia mallivartaloita, vaan näen kehot moninaisuudessaan kauniina. Mutta kun kysymys on siitä, että tuntisin itseni kauniiksi ja ihanaksi omassa kehossani, en voi tosiaankaan kehua itseäni kehopositiiviseksi. Lue loppuun

”En tule koskaan kuulumaan tuohon joukkoon” (runo)

wall-872826_960_720

[kuvassa harmaa, kulunut ja pinnaltaan epätasainen seinä]

Valtion virastotalo.
Istun college-housuissa, hupparissa ja itse leikattujen hiusteni kanssa
edessäni korkeakouluopiskelijan lounas.
Katson ympärilläni olevia kaupungin työntekijöitä,
Seurueissa iloisesti rupatellen,
Ja ajattelen:
En koskaan tule kuulumaan tuohon joukkoon.

Lue loppuun

”Anteeksi että olin poissa, hävetti liikaa”

cat-1177419_960_720

[kuvassa ylhäältä päin kuvattu kerällä nukkuva ruskea kissa. Sen alla on vaalea, ryppyinen peitto]

Sisältövaroitus: kehoahdistuksen kuvaus (6. kappaleessa)

”En voinut tulla tunnille, koska mua ahdisti – en oikein tiedä mikä tai miksi.”
”En saanutkaan tätä projektia tehtyä, koska mun toiminnanohjaus on nyt ollut keskimääräistäkin heikompaa.”
”Jäin kotiin, koska en ole jaksanut pyykätä eikä mulla ollut puhtaita vaatteita.”

Kaikki ylläolevat ovat viestejä tai kuittauksia, joita en ole lähettänyt. Niiden sijaan olen ollut hiljaa, merkinnyt poissaolot luvattomaksi ilman erillisiä selvityksiä, jättänyt asiat levälleen ja tekemättä. Joissakin tapauksissa olen muutamaa viikkoa myöhemmin, olon kohennuttua kyennyt ottamaan ne puheeksi. Kaikissa en: olen käynyt useamman lukiokurssin vähintään kaksi tai kolme kertaa vain siksi, että yhteydenotto opettajaan on tuntunut liian kipeältä. Ennen luottamuksen syntymistä omista mielenterveyden ja toimintakyvyn ongelmista oli erityisen vaikea puhua. Nykyäänkään se ei ole helppoa, vaikka voinkin usein odottaa vastapuolelta ymmärtävää reaktiota. Lue loppuun