Tukekaa lähipiirinne ilonpilaajia!

kuvassa vehnää, jonka seassa kasvaa yksi punainen unikko
Kuva vargazs Pixabaystä

Sisältövaroitukset: vähemmistöstressi, mainintoja rasismista, seksismistä ja homofobiasta

Pidän feminististä ilonpilaajuutta tärkeänä feministisenä käytäntönä. Se on aina haastavaa ja vaatii rohkeutta, mutta moraalisesti se on tärkeää, velvoittavaakin. Kuitenkin on tiettyjä erityisen vaikeita tilanteita joissa joudun kamppailemaan poikkeuksellisen paljon sen välillä olenko ilonpilaaja vai olenko hiljaa.

Lue loppuun

Häpeä haihtuu hitaammin

29543083_10156249816768328_6643401199211634511_n

[kuvassa kaksi sivulta päin kuvattua naakkaa, jotka seisovat vierekkäin kivellä]

Sisältövaroitukset: lähisuhdeväkivalta (myös kuvailu), ruhjeiden kuvailu, veri, poliisin paska käytös, itsetuhoisuuden maininta, masennus, suhdeoletukset, perhe, ero parisuhteesta

Mikä feministiä hävettää? Samat asiat kuin muitakin ihmisiä, oli siihen syytä tai ei.

En ole julkisuuden hahmo enkä mielipidevaikuttaja, mutta niin kauan kun olen osannut ja jaksanut vääntää asioista, olen ollut lähipiirissäni ja sen liepeillä tunnettu feministisestä eetoksestani. Olen ollut se kiintiöfemakko, takuuvarma ilonpilaaja ja se, jolta kysytään, onko jokin sukupuolittunut termi korrekti ja jos ei niin mikä olisi parempi. ”Parisuhdemarkkinoilla” olen ollut voimakas ja pelottava ja hetero-oletusolemuksestani huolimatta ylpeästikin se ”vihainen lesbo”, koska en ole suostunut kuuntelemaan vieraiden setien länkytystä kesken ystävien kanssa vietetyn illan. Olen ollut se, joka jakaa somessa sukupuolittunutta väkivaltaa ja monia muita sortavia rakenteita koskevat kriittiset uutiset lähes poikkeuksetta. Olen ollut se, jolle ei vittuilla. Se, joka tietää rajansa ja tarvittaessa muidenkin, jolla on taskussa sadan kriisipuhelimen numero ja joka sanoo suoraan, jos jokin käytös ei ole ok.
Lue loppuun

Haava

27072765_1920439967969465_8083127130092545533_n

[kuvassa punaiselle taustalle sotkettu valkoista maalia]

sisältövaroitukset: r/iskaus, seksuaalinen väkivalta ja sen kuvailu, edellä mainittujen vähättely, victim blaming eli uhrin syyllistäminen, itsetuhoisuus, viiltely, uloste, kuristaminen, maininta häiriintyneestä kehonkuvasta, h-rittelu

Aziz Ansarin tapaus on repinyt auki sellaisia haavoja, joiden olemassaoloa en edes muistanut tai jotka olin onnistunut parsimaan umpeen ajan kululla, itseni syyttelemisellä ja ajatusten harhauttamisella. On pakko kirjoittaa auki mitä koin, niin paljon kuin haluaisinkin unohtaa koko asian, niin paljon kuin häpeänkin sitä ja miten suhtauduin siihen. Miten suhtaudun edelleen. Koska se ei ole mun vika eikä mun pitäisi joutua häpeämään. Lue loppuun