Saan pitää huolta itsestäni

elefanttilauma
[Kuvassa on vihreää savannia. Sekä taka- että etualalla on puita. Nurmikko on vihreä. Etualalla on kuusi norsua, joista osa on poikasia.]

Sisältövaroitus: ruoka

Minulla on oikeus yhteiskunnan maksamaan terveydenhuoltoon ja lääkkeisiin.
Itselläni on Kelan lääkekatto täyttynyt, joten saan 2,50 euron hintaan aina kolmen kuukauden satsin lääkkeitä, jos ne ovat Kela-korvattavia. Uusin nyt joulukuun alussa reseptini ja haen reseptit tyhjiksi. Vuoden alussa tulee taas 50 euron omavastuumaksu ja lääkekatto lähtee kertymään alusta. Tämä on ehkä lyhytnäköistä, tulevathan lääkkeet joskus maksettavaksi, mutta auttaa itseäni vuodenvaihteen rahastressissä.

Lue loppuun

Kotihäpeä ei ratkea sanomalla ettei kannata hävetä

46394823_10205145509275018_3072303094533455872_n

[kuvassa mustavalkoinen piirros muumien esi-isästä, jonka edessä on vanhanaikainen lamppu ja sylissä koristeellinen nauha]

Olen törmännyt viime aikoina teksteihin, joissa sanotaan että kodin sotkuisuuden häpeä estää kutsumasta ihmisiä kotiin.

Tää on tärkeä ja omakohtainen aihe mulle, mutta… ne tsemppaaviksi tarkoitetut sanat, esim ”ei mua kiiinnosta onko imuroimatta” ei ihan tavoita ongelman laajuutta. Lue loppuun

Salaisuuksia

cat-2178851_960_720

[kuvassa valokuva kyljellään makaavasta mustavalkoisesta kissasta, joka tuijottaa kameraan]

Kun opiskelukaveriporukassa naureskellaan puolittain kateellisina, puolittain huvittuneena niille, joilla pappa betalar kaiken ja joiden ei tarvitse paljoa opiskelujen aikaista toimeentuloa miettiä, mä nauran vaivaantuneena mukana, mutten sano mitään. Mä olen lähempänä kolmeakymppiä oleva korkeakouluopiskelija, jolla on salaisuus. Mun äiti maksaa mun vuokran, täyttää mun jääkaapin, pesee mun pyykit ja käy mun luona säännöllisesti siivoamassa. Lue loppuun

Uusavuttomuus on turha sana

mandarin-591333_960_720

[kuvassa valkopunaruskea vesilintu uimassa vedessä, joka on sävyltään punainen]

Kun ilmestyy uusia elämää helpottavia valmistuotteita, ihmiset jakavat niitä somessa ja naureskelevat ”eikö ihmiset enää osaa tehdä ruokaa heko hee”. Moni paheksuu, että ”nykyään ei enää osata tehdä ruokaa/siivota/younameit”. Heitellään sanaa ”uusavuton”.

Lue loppuun

Pitäisikö köyhän ja sairaan muuttaa muualle?

marmot-2042649_960_720

[kuvassa kahden kalliolohkareen välistä kameraan katsova murmeli]

Nyt kun hallitus päätti alentaa asumistukea (kuulemma laskeakseen vuokria, mutta näin ei tapahdu vaan köyhyys lisääntyy), some ja kommenttikentät on täynnä samaa, mitä aina kun puhutaan asumistuen tarpeesta ja asumisen kalleudesta: yksilöiden syyllistämistä rakenteellisista epäkohdista. Eli halpoja vuokra-asuntoja ei ole, mut syyllinen olet sinä joka ei asuntoa löydä!

Kas kun ei vaadita rakentamaan majaa…

Ennen kuin seuraavan kerran lauot, että ”onko perusoikeus asua paikassa x/kalliisti”, mieti seuraavia seikkoja: Lue loppuun

”Anteeksi että olin poissa, hävetti liikaa”

cat-1177419_960_720

[kuvassa ylhäältä päin kuvattu kerällä nukkuva ruskea kissa. Sen alla on vaalea, ryppyinen peitto]

Sisältövaroitus: kehoahdistuksen kuvaus (6. kappaleessa)

”En voinut tulla tunnille, koska mua ahdisti – en oikein tiedä mikä tai miksi.”
”En saanutkaan tätä projektia tehtyä, koska mun toiminnanohjaus on nyt ollut keskimääräistäkin heikompaa.”
”Jäin kotiin, koska en ole jaksanut pyykätä eikä mulla ollut puhtaita vaatteita.”

Kaikki ylläolevat ovat viestejä tai kuittauksia, joita en ole lähettänyt. Niiden sijaan olen ollut hiljaa, merkinnyt poissaolot luvattomaksi ilman erillisiä selvityksiä, jättänyt asiat levälleen ja tekemättä. Joissakin tapauksissa olen muutamaa viikkoa myöhemmin, olon kohennuttua kyennyt ottamaan ne puheeksi. Kaikissa en: olen käynyt useamman lukiokurssin vähintään kaksi tai kolme kertaa vain siksi, että yhteydenotto opettajaan on tuntunut liian kipeältä. Ennen luottamuksen syntymistä omista mielenterveyden ja toimintakyvyn ongelmista oli erityisen vaikea puhua. Nykyäänkään se ei ole helppoa, vaikka voinkin usein odottaa vastapuolelta ymmärtävää reaktiota. Lue loppuun

Kännykän näplääjän tunnustuksia

48acd

[kuvassa meemikuva, jossa musta koira istuu suu auki ja ihmisen käsi pitää sen korvalla valkoista lankapuhelimen luuria. Kuvassa lukee: Hello. Yes, this is dog.]

Somessa kiertää välillä kuvia, jossa hekotellaan sille kun ihmiset vaan tuijottaa luurejaan. Jotkut paheksuu sitä, että ihmiset ei ole läsnä, vaan näplää kännykkää. Se tulkitaan epäkohteliaaksi, läsnäolon puutteeksi. Läsnäolo ja jakamaton huomio = hyviä asioita. Lue loppuun