Salaisuuksia

cat-2178851_960_720

[kuvassa valokuva kyljellään makaavasta mustavalkoisesta kissasta, joka tuijottaa kameraan]

Kun opiskelukaveriporukassa naureskellaan puolittain kateellisina, puolittain huvittuneena niille, joilla pappa betalar kaiken ja joiden ei tarvitse paljoa opiskelujen aikaista toimeentuloa miettiä, mä nauran vaivaantuneena mukana, mutten sano mitään. Mä olen lähempänä kolmeakymppiä oleva korkeakouluopiskelija, jolla on salaisuus. Mun äiti maksaa mun vuokran, täyttää mun jääkaapin, pesee mun pyykit ja käy mun luona säännöllisesti siivoamassa. Lue loppuun

Uusavuttomuus on turha sana

mandarin-591333_960_720

[kuvassa valkopunaruskea vesilintu uimassa vedessä, joka on sävyltään punainen]

Kun ilmestyy uusia elämää helpottavia valmistuotteita, ihmiset jakavat niitä somessa ja naureskelevat ”eikö ihmiset enää osaa tehdä ruokaa heko hee”. Moni paheksuu, että ”nykyään ei enää osata tehdä ruokaa/siivota/younameit”. Heitellään sanaa ”uusavuton”.

Lue loppuun

Pitäisikö köyhän ja sairaan muuttaa muualle?

marmot-2042649_960_720

[kuvassa kahden kalliolohkareen välistä kameraan katsova murmeli]

Nyt kun hallitus päätti alentaa asumistukea (kuulemma laskeakseen vuokria, mutta näin ei tapahdu vaan köyhyys lisääntyy), some ja kommenttikentät on täynnä samaa, mitä aina kun puhutaan asumistuen tarpeesta ja asumisen kalleudesta: yksilöiden syyllistämistä rakenteellisista epäkohdista. Eli halpoja vuokra-asuntoja ei ole, mut syyllinen olet sinä joka ei asuntoa löydä!

Kas kun ei vaadita rakentamaan majaa…

Ennen kuin seuraavan kerran lauot, että ”onko perusoikeus asua paikassa x/kalliisti”, mieti seuraavia seikkoja: Lue loppuun

”Anteeksi että olin poissa, hävetti liikaa”

cat-1177419_960_720

[kuvassa ylhäältä päin kuvattu kerällä nukkuva ruskea kissa. Sen alla on vaalea, ryppyinen peitto]

Sisältövaroitus: kehoahdistuksen kuvaus (6. kappaleessa)

”En voinut tulla tunnille, koska mua ahdisti – en oikein tiedä mikä tai miksi.”
”En saanutkaan tätä projektia tehtyä, koska mun toiminnanohjaus on nyt ollut keskimääräistäkin heikompaa.”
”Jäin kotiin, koska en ole jaksanut pyykätä eikä mulla ollut puhtaita vaatteita.”

Kaikki ylläolevat ovat viestejä tai kuittauksia, joita en ole lähettänyt. Niiden sijaan olen ollut hiljaa, merkinnyt poissaolot luvattomaksi ilman erillisiä selvityksiä, jättänyt asiat levälleen ja tekemättä. Joissakin tapauksissa olen muutamaa viikkoa myöhemmin, olon kohennuttua kyennyt ottamaan ne puheeksi. Kaikissa en: olen käynyt useamman lukiokurssin vähintään kaksi tai kolme kertaa vain siksi, että yhteydenotto opettajaan on tuntunut liian kipeältä. Ennen luottamuksen syntymistä omista mielenterveyden ja toimintakyvyn ongelmista oli erityisen vaikea puhua. Nykyäänkään se ei ole helppoa, vaikka voinkin usein odottaa vastapuolelta ymmärtävää reaktiota. Lue loppuun

Kännykän näplääjän tunnustuksia

48acd

[kuvassa meemikuva, jossa musta koira istuu suu auki ja ihmisen käsi pitää sen korvalla valkoista lankapuhelimen luuria. Kuvassa lukee: Hello. Yes, this is dog.]

Somessa kiertää välillä kuvia, jossa hekotellaan sille kun ihmiset vaan tuijottaa luurejaan. Jotkut paheksuu sitä, että ihmiset ei ole läsnä, vaan näplää kännykkää. Se tulkitaan epäkohteliaaksi, läsnäolon puutteeksi. Läsnäolo ja jakamaton huomio = hyviä asioita. Lue loppuun

Vanhemmuudesta

16114012_1596210880406031_6412634493818554508_n

[kuvassa makaava leijonaemo ja sen poikanen, taustalla vihreää]

Sisältövaroitukset: väkivalta, aggressio/huutaminen, itsemurhan maininta

Ärtymys ja aggressiivisuus liittyy mun ahdistukseen. Mä oon kiree, nukun huonosti, syön huonosti ja sit kun tuntuu et oon jatkuvasti nurkkaan ajettuna ja seinät kaatuu päälle niin mä huudan ja raivoan niille jotka on mun ympärilläni. Oon kyllä tiennyt tän jo jonkun aikaa. Jossain vaiheessa pelkäsin että menetän kokonaan itsehillinnän ja kilahdan ihan kunnolla. Ymmärsin mennä ryhmäterapiaan joka kyllä autto tunnistamaan ongelmani ja näkemään et joo tääkin liittyy lapsuuteen mutta mitään käytännön keinoja en sieltä saanu tän hallintaan. Ja koska se oli ryhmäterapia se kesti sen muutaman kuukauden. Lue loppuun

Mikä kotitöidenjakamiskeskustelusta unohtuu?

muumi-ja-esi-isa

[kuvassa valkoisella taustalla kontillaan oleva muumipeikko. Se kurkistaa lipaston alle. Lipaston vieressä on sanko ja harja]

Kotitöiden jakaminen. Asia josta suurin osa feministeistä on yksimielisiä. Siihen tarvitaan tasa-arvoa, niin simppeliä se on. Kun aiheesta tulee uutisia tai juttuja, kaikki feministit nyökyttelevät: ”juu, arjen pyörittäminen puoliksi”, ”metatyöt [töiden jakaminen] on raskaita ja usein unohtuvat”. Kerrotaan niksejä kuinka taulukoida töiden jakamista ja vastuuta. Lue loppuun