[kuvassa valokuva lautaseinästä, jossa on monta puista erikokoista linnunpönttöä]
sisältövaroitukset: Päihderiippuvaisista käytetyt haukkumasanat
Päihderiippuvaiset, etenkin asunnottomat päihderiippuvaiset, on ryhmä, joka jää tasa-arvokeskustelussa aivan liian vähälle huomiolle. Sen sijaan kulttuuri on toisinaan leimaava jopa syrjintää vastustavien keskuudessa. Tässä kuussa vietämme asunnottomien yötä ja kansainvälistä mielenterveyspäivää, jotka ilmiöinä ovat usein yhdistyneet päihdeongelmiin. Nyt viimeistään on aika keskustella päihderiippuvaisiin kohdistuvasta sorrosta. Lue loppuun →
[kuvassa valokuva kuvanveistäjä Sayaka Ganzin veistoksesta. Hämärässä huoneessa on laukkaavaa hevosta esittävä veistos, joka on tehty erilaisista valkoisista muoviesineistä, mm. paistinlastoista.]
Sisältövaroitukset: vanhempien torjunnan kuvaus, transvastaisuus, Suomen translain pakko-sterilisaatiopykälä
Kun oma lapsi tulee ulos kaapista vanhemmilleen transsukupuolisena, vanhemmat joutuvat kohtaamaan omat mielikuvansa, mitä heillä on omista lapsistaan. Tällöin on aikuisen muistettava, ettei lapsen kuulu kantaa vastuuta vanhemman reaktioista. Lue loppuun →
Mä aion olla nyt ihan hirveä ilonpilaaja, mutta pliis, mä pyydän, ÄLKÄÄ rakkaat kaverit ja muut kanssaihmiset edes yrittäkö huijata, petkuttaa, nolata, shokeerata tai muutenkaan tehdä mulle jotain jäynää enää näin aprillipäivisin. Edes hyvällä tahdolla tai huumorilla. Pliis. Ihan oikeasti. Älkää. Lue loppuun →
Toisinaan kuulee toivottavan, että psykiatrisia palveluita toteutettaisiin suuremmalla inhimillisellä lämmöllä. Potilaat kohdattaisiin ihmisinä ja yksilöinä eikä tuijotettaisi liikaa diagnooseja, olisi aikaa kuunnella, hiljentää maailman mekkala mielenterveystoimiston ovien sisäpuolelta. Nämä ovat sinänsä hyviä tavoitteita. Nyt, kun olen pyörinyt hoitojärjestelmien ja diagnoosien ankeuspuistossa yli vuosikymmenen, rohkenen kuitenkin ehdottaa, että kun hoitojärjestelmien on kerran ilmeisen pakko perustua diagnoosikoodeihin, joihin nojaavien suositusten mukaisesti ihminen saa hoitoa, lääkkeitä tai eioota, niin kaikista tehokkainta olisi poistaa yhtälöstä juurikin se inhimillinen tekijä. Kuunneltuaan tarpeeksi monta kertaa samat väitteet siitä, miten diagnoosit ovat joka tapauksessa vain suuntaa-antavia eivätkä missään nimessä määritä sitä, millaiseksi hoitosuhde muotoutuu (ja sen jälkeen saatuaan kohtelua, joka perustuu nimenomaan johonkin yksittäiseen merkkijonoon paperilla), alkaa potilas pikku hiljaa hahmottamaan missä psy-alkuisten tieteenalojen todellinen mörkö piilee. Lue loppuun →
