Kokemuksia sosiaalisesta eristäytymisestä

Kuvassa on kissantassua muistuttava kaasusumu. Kuva on NASAn arkistoista.

Sisältövaroitus (teemana tekstissä): tartuntataudit (koronavirus)

Sisältövaroitukset (kaikki näistä maininnan tai esimerkin tasolla): ableismi, ahdistus, apokalyptinen ajattelu, dissosiaatio, itsemurha, kuolema, köyhyys, masennus,  pakko-oireinen häiriö, psykoottiset oireet, PTSD, päivystys, salaliittoteoriat, syrjintä, terveydenhuollon asiattomuus, traumat, työuupumus, vanhemman mielenterveysongelmat, väkivaltamenneisyys.

Radikaalin mielenterveyden kirjoittajina meitä huolettaa mielenterveyden ongelmien kanssa elävien arjen ja hoidon järjestyminen koronaviruksen aikaisessa yhteiskunnassa. Kannatamme kotona pysymisen taktiikkaa ja toivomme, että taudista päästään kansallisella tasolla ohi mahdollisimman vähällä kärsimyksellä. (Ja tietenkin myös kansainvälisellä, vaikka siihen vaikutusmahdollisuutemme ovat pienemmät.) Ihmiselämät ovat arvokkaita, jokainen. Haluamme myös nostaa esiin huoliamme jaksamisestamme näissä olosuhteissa toivoen, että mielenterveyden ongelmien kanssa elävien jaksamiseen kiinnitettäisiin erityistä huomiota ja laajempana yhteisönä tarjoaisimme tukea toinen toisillemme.

Yksi Radikaalin mielenterveyden tapa tarjota tukea on tuoda ilmi kokemuksia, jotka ehkä jäisivät muuten näkymättömiksi sekä sanoittaa mahdollisesti hankalasti sanoitettavia tunteita. Kokosimme listaksi erilaisia (pääasiassa negatiivisia) kokemuksiamme sosiaalisesta eristäytymisestä. Julkaisemme listan mahdollisuutena samastumiseen, emme kehotuksena lopettaa kotona pysymistä!

Miten tämä tilanne on vaikuttanut mielenterveyteemme ja mitä olemme kokeneet?

-Ulkomaailma tuntuu entistä epäturvallisemmalta tai on muuttunut turvallisesta epäturvalliseksi.

-Nostanut mieleen apokalyptisia ajatuksia, kasvattanut huolta omasta taipumuksesta uskoa salaliittoteorioihin esimerkiksi koronaviruksen syistä tai poliitikkojen reagoinnista.

-Järkyttänyt perusarkea niin, että itsestä on vaikea huolehtia.

-Nostanut pelon siitä, ettei taloudellisten resurssien vähäisyyden takia ole mahdollisuus esimerkiksi varastoida ruokaa mahdollisen karanteenin ajaksi.

-Herättänyt muistoja kerroista, jolloin terveydenhuolto on kohdellut asiattomasti vedoten resurssipulaan.

-Nostanut pelon siitä, että eri tavoin pitkäaikaissairaina ”jäämme jonon hännille”, jos tulee tilanne, jossa pitää päättää, ketä hoidetaan ja ketä ei.

-Nykyhetken ja traumaattisen menneisyyden pitäminen erillään on hankalaa, kun nykyhetkeen kiinnittyvät asiat (esimerkiksi harrastukset, koulu, työ tai ihmisten näkeminen) on peruttu.

-Triggeröinyt ptsd-oireita aiemmasta väkivaltaisesta käyttäytymisestä ja horjuttanut turvallisuudentunnetta.

-Masennuskaudet voivat alkaa ja/tai pitkittyä kotiin jäämisen ja passiivisuuden seurauksena. Ei ole helppoa lähteä vain luontoon kävelemään, jos takana on kuukausien mittainen masennusjakso, josta on juuri paranemassa.

-Pakko-oireiset häiriöt ovat pahentuneet. Toiminnot, kuten esimerkiksi käsien peseminen, voivat lisääntyä hallitsemattomasti. Lisäksi ajatukset kuten ”saatan aiheuttaa jonkun toisen kuoleman hetkenä minä hyvänsä” eskaloituvat helposti tällaisina aikoina.

-Vuorokausirytmi heittelee usein, jos masentunut tai muuten mielenterveyden ongelmien kanssa elävä yrittää pitää sitä kasassa vain itsekseen kotona.

-Pelko terapian peruuntumisesta on iso. Terapia pitää monia meistä pinnalla.

-Uutiset ja some saattaa ahdistaa paljonkin. On vaikea erottaa sitä somea, jossa juttelee kivoja kavereiden kanssa ja katselee kissavideoita, siitä somesta, jossa tiedotetaan jatkuvasti koronaviruksesta. Aivot eivät saa lepoa uutisvirrasta, jos haluaa olla sosiaalinen.

– Opiskelu tai työnteko etänä voi olla erityisen haastavaa ja tuntua ahdistavalta, jos keskittymiskyvyssä ja oman toiminnan ohjauksessa on haasteita mielenterveysongelmien ja/tai neuroepätyypillisyyden vuoksi.

– Yhdessä yössä käytännössä koko tukiverkko hävisi. Itseltä peruttiin (ainakin kuukaudeksi) päivätoiminnan ryhmät, psykofyysinen fysioterapia sekä kotikuntoutus, lisäksi paikallinen klubitalo sulki ovensa. Psykoterapia jatkuu onneksi toistaiseksi, mutta 5/7 viikottaista käyntiä katosi. Kun ei ole läheisiä kumppania lukuunottamatta, on se tosi tosi iso muutos, joka lisää turvattomuutta valtavasti. Jo tässä muutaman päivän aikana (jatkuva) dissosiaatio on pahentunut ihan poikkeukselliselle tasolle ja traumojen käsittely on ottanut paljon takapakkia.

– Traumaoireet voivat triggeröityä katastrofipuheen vuoksi. Kun on turvaton olo ja katastrofipuhe on nimenomaan se, mikä tuo turvattomuutta ja turvattomuus triggeröi PTSD:n ja usein tämän myötä kirjoittaneella esim. dissosiatiivista oireilua. Itse dissosiaatio ja PTSD puolestaan heikentävät toimintakykyä arjessa.

-Psyykkisistä sairauksista kärsivän vanhemman on yhtäkkiä jaksettava olla lapsen kanssa kokopäiväisesti, keksittävä tälle virikkeellistä toimintaa ja lisäksi hoidettava tämän kotiopetus. Lastaan rakastavaa vanhempaa pelottaa oman jaksamisensa lisäksi tämän jaksaminen. Lisäpainolastia tuo se, että vanhemman hoitokontaktit ovat katkolla ja muita aikuisia näkee vähemmän.

-Pelottaa hoidetaanko päivystyksessä meitä mielenterveyden kanssa kamppailevia. Päivystyksestä on monella meistä muutenkin huonot kokemukset, mutta muuta paikkaa ei ole jos henki on uhattuna. Riittäkö meille hoitoa ja otetaanko meidät tosissaan jos haemme apua pandemian keskellä?

Radikaalia mielenterveyttä -kollektiivi kysyi asiaa tutulta terveydenalan ammattilaiselta ja sai vastauksen, että päivystykseen tulee aina mennä, jos on itsemurhariskissä tai psykoottisia oireita. Huonokuntoisille taataan kyllä hoito. Tarttuvien tautien tartuntariski päivystyksessä toki on. Vastannut terveydenhuollon ammattilainen työskentelee pääkaupunkiseudulla.

-Toisaalta työuupuneille tilanteesta johtuva mahdollinen etätyöpakko tai lomauttaminen voivat tulla helpotuksena – hieman omaa aikaa ja omia rytmejä. Tässäkin toki muistamme esimerkiksi sairaanhoitajia, joilla on varmasti enemmän kuin tarpeeksi töitä tällä hetkellä.

Voitko sinä auttaa jotenkin?

Niin, voitko? Me emme tiedä, mutta keksi itse! Somevirrassamme ihmiset ovat tarjonneet muun muassa seuraavanlaisia palveluja/palveluksia kavereilleen tai yleisemminkin:

-kaupassa käyminen, apteekissa käyminen

-netin kautta jutteleminen

-kulttuurituotteiden suositteleminen (kirjat, leffat, pelit…)

-neuvominen siinä, miten etäyhteyden kautta voi pelata esimerkiksi online-pelejä tai ihan perinteisiä lautapelejä (tekninen neuvonta tai sääntöjen muokkaaminen sellaisiksi, että ne toimivat etäyhteydellä)

-toiselle tai toisille kirjan lukeminen etäyhteydellä

-jooga-, jumppa- tai muiden tuntien vetäminen etäyhteydellä esim. Facebook livessä

Kokoamme myös parhaillaan self care -vinkkejä karanteenipäiviin ja julkaisemme tuonkin listan mahdollisimman pian!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s