Imettämättömyys voi olla perusteltua mielenterveyssyistä

lion-272027_960_720

[kuvassa sivulta otettu valokuva vettä juovan leijonan päästä.]

Sisältövaroitukset: imetys

En imetä, vaan vauvani syövät korviketta.

Tämä ei ollut tietoinen päätös, jota olisin valmistellut raskauden aikana, vaan asiantila johon aluksi ajauduttiin.

Totta puhuen en uhrannut imetykselle ajatuksia raskausaikana, keskityin ahdistumaan muusta. Panin kyllä merkille kuinka neuvolassa ja äitiyspolilla seinät olivat täynnä imetykseen kannustavia julisteita. Sama jatkui sairaalassa, jossa syntymän jälkeen kävi ilmi, että lapseni eivät osanneet eivätkä jaksaneet imeä. Opettelimme syöttämään pullosta, ensiksi luovutettua rintamaitoa ja kotona korviketta. Rinnalla kulki sairaalassa ”imetysopastus”, jonka koin lopulta aika painostavaksi. Selväksi kävi, että imettäminen on ensisijaista, mutta toisaalta on pakko kehua, että pulloruokintaopastus oli myös asiantuntevaa.

Kotona pitäydyimme korvikkeessa, enkä ole kokenut asiaa epäonnistumiseksi. Kunhan syövät ja kasvavat. Tein valinnan: en jatkanut ”imetysharjoituksia” kotona. Löydän tästä enemmän hyviä puolia; pystymme puolison kanssa jakamaan vastuuta, muut läheiset voivat syöttää jne. En yritäkään pärjätä yksin ja uhrautua äitiyden nimissä.

Mielenterveyteni kannalta korvikeruokinta on kaikin puolin hyvä ratkaisu. Pystyn myös aloittamaan lääkityksen, joka oli raskauden vuoksi katkolla – useat psyykenlääkkeet ovat sellaisia, ettei imettämistä niiden kanssa suositella.

Lähiympäristö on tukenut ratkaisua, muusta ympäristöstä en voi sanoa samaa. Ainakin pitäisi olla nyyhkytarina siitä, kuinka on tehnyt kaikkensa imettääkseen mutta homma ei ole sujunut. Olen hyvin tietoinen siitä, ettei ole ok sanoa valinneensa olla imettämättä.

Sekä Koko Hubara että Katariina Mäkinen ovat kirjoittaneet siitä, miten feministisen solidaarisuuden rajat menevät imetyksessä.
Kumpikin kirjoittaa siitä, kuinka imettämättömyys on tabu. Rintamaidon ihmeitätekevyyden hehkutus on ainoa mitä kuulee. Feminismi ja imetys liitetään toisiinsa lähinnä julki-imettämisen puolustamisessa. (Se on tärkeä aihe, muttei itsessään riitä). Korviketta käyttävien syyllistys on sallittua, ”tieteen nimissä” vähintään. Ne feministit jotka ovat eri mieltä, joilla on erilaisia kokemuksia, vaikenevat. Kukaan ei halua kuulla olevansa itsekäs, nestlen aivopesemä tai huono vanhempi.

Vaikka sairautemme ovat erilaisia, samastun erityisesti Hubaran tekstiin, jossa imettämättömyys on mielenterveyden kannalta perusteltua. Minullekin on. Emmekä varmasti ole ainoita.

Kertoi: Eli nah

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s