Kela nöyryyttää, osa 2

telephone-pole

[Lähikuva vanhasta puisesta puhelinpylväästä. Se on lähes täynnä niittejä, joiden seassa on myös muutamia nastoja.]

Sisältövaroitukset: institutionaalisen vallan väärinkäyttö (Kela), päihdemainintoja

Kirjoitin aiemmin Kelan vaatimista päihteidenkäyttöä kuvaavista nöyryyttävistä testeistä kuntoutustuen myöntämisen ehtona. Minulla on ollut hankaluuksia saada kuntoutustuki (=työkyvyttömyyseläke) koko haetuksi ajaksi, ja se on yleensä myönnetty vain puoleksi vuodeksi kerrallaan. Minulle sanottiin, että toimitettuani laboratoriotulokset, Kela harkitsisi uudelleen, voidaanko minulle myöntää kuntoutustuki koko haetuksi ajaksi, joka oli alunperin kaksi vuotta.


Loppukesästä sain päätöksen, että kuntoutustukea ei puhtaista testituloksista huolimatta myönnetä pidemmäksi ajaksi. Koin nöyryyttävänä, että Kela vaati minulta myös huumetestejä, vaikka minulla on ollut aiemmin ongelmia ainoastaan alkoholin kanssa ja nyt en ole siis käyttänyt alkoholia enää vuosiin, eikä se olisi verenpaine- ja psyykenlääkityksieni kanssa edes mahdollista ilman hengenvaaraa.

Hain kuntoutustuelle uudelleen jatkoa, ja tällä kertaa Kelalta tulikin järkytyksekseni hylkäävä päätös, vaikka vointini ei ole vielä parantunut yhtään ja kaiken järjen mukaan minun pitäisi edelleen olla kuntoutustukeen oikeutettu. Vointini huonontui entisestään tämän lisäkuormituksen takia. Koska kotikunnassani ei ole psykiatria, B-lausunnon teki terveyskeskuslääkäri, ja se jäi suppeaksi. Lääkäri kysyi minulta, olenko kokenut hyötyväni terapiasta, johon vastasin, että olen, mutta se ei ole vaikuttanut vielä konkreettisesti vointiini. Tarkoitin tällä sitä, että terapiasuhde on minulle elintärkeä ja haluan sitä jatkaa ja koska aiemminkin hyödyin terapiasta, uskon sen nyttenkin auttavan. Kela on takertunut lääkärinlausunnossa lauseeseen, jossa minun kuvataan kokevan hyötyä terapiasta, ja Kela on kääntänyt tämän muotoon, että terapiasta on ollut jo hyötyä ja minulla ei siksi ole oikeutta kuntoutustukeen.

Miksi en voisi sitä paitsi saada kuntoutustukea, vaikka olisin jo hieman kuntoutunut, eikö se ole tarkoitettu koko kuntoutumisen ajaksi? Tiedän useita ihmisiä, jotka kuntoutustukea ongelmitta saavat, vaikka heidän vointinsa on jo jonkin verran kohentunut. Tämänkin varjolla Kelan toiminta tuntuu kiusaamiselta.

Terapeuttini mukaan “hyötyminen” yhden vuoden jälkeen on lähinnä sitä, että sain turvallisuudentunteen siitä, että ylipäätään pääsin jatkamaan terapiaa. Koen ongelmana myös sen, että lääkärit vaihtuvat koko ajan, joten kukaan ei ota vastuuta hoidostani pitkäkestoisesti, ja koska lääkäri ei yhden käynnin perusteella tunne minua, hän ei osaa kuvata vointiani tarpeeksi laaja-alaisesti lausuntoon, vaikka onkin historiani papereista lukenut. Viimeisimmät kolme lääkäriä eivät ole edes kirjanneet lausuntoon läheskään kaikkea, minkä olen vastaanotolla tuonut esille ja yhden lääkärikäynnin koin jopa lamaannuttavana ja siitä jäi vähätelty ja maahanpainettu olo. Ko. lääkäri edustaa vastakkaista poliittista näkemystä kuin minä, ja väkisinkin mietin, vaikuttiko minun poliittinen näkemykseni hänen tylyyn käytökseensä, vaikka se ei saisi vaikuttaa. En enää koskaan mene lääkärikäynnille yksin tämän kokemukseni jälkeen.

Haimme samalla lausunnolla sekä kuntoutustuen että vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen jatkoa, mitä ei olisi missään nimessä pitänyt tehdä. Minulle sanottiin Kelasta jälkikäteen suoraan, että näissä hakemuksissa pitäisi painottaa eri asioita, kuntoutushakemuksessa on hyötyä mainita, että kokee terapiasta hyötyä, eläkehakemuksessa haittaa. Sitä yhtäkin lääkäriaikaa joutuu odottamaan kuukausia, ja Kelan mielestä näihin pitäisi vielä olla erilliset lausunnot! Lausuntokin maksaa yli 50 e/kpl, terveyskeskuslääkärin käynnistä tuli lisäksi käyntimaksu ja tähän vielä matkakustannukset päälle. Mutta vähävaraisellahan on hei varaa maksaa! Tämä Kelan vaatima jatkuva todisteiden laatiminen, jotta ihmiset saisivat heille kuuluvia etuuksia, on myös suoraan pois lääkäreiden varsinaiseen hoitotyöhön käyttämästä ajasta. Voitaisiinko jo siirtyä vastikkeettomaan perustuloon, jolloin tällaista pelleilyä ei tarvittaisi!

Toisena perusteena hylkäävälle päätökselle Kela käyttää sitä, että käytän lääkitystä. Eihän tämä ole peruste ollenkaan! Lähetin Kelalle selvityksen, jossa kumosin heidän esittämänsä perusteet virheellisinä tulkintoina. Lääkäriaikaa lausunnon saamiseksi valitukseen ei ollut aluksi tiedossa, mutta minulla kävi tuuri ja sain lopulta peruutusajan psykiatrian polille naapurikaupunkiin (kunnat ovat samaa sote-aluetta). Sain ajan naapurikaupunkiin vasta, kun toin esille, että samalla paikkakunnalla asuva tuttunikin oli saanut. Tätä ennen hoitajani oli väittänyt minulle toistuvasti, että paikkakunnaltamme ei ole mahdollista käydä naapurikaupungin psykan polilla lääkärillä. Joulun jälkeen sain Kelalta postia, mutta avasin kirjeen vasta seuraavalla viikolla terapeutin kanssa, kun en pysty enää edes avaamaan Kelan kirjeitä tuon edellisen nöyryytyksen jälkeen.

Päätös oli edelleen kielteinen, joka oli taas uusi isku palleaan. Kela perusteli kielteistä päätöstä edelleen samoilla argumenteilla, jotka olin kumonnut aiemmassa selvityksessäni virheellisinä. Tuntui, että pitkään laatimaani monisivuista selvitystä ja yksityiskohtaista kuvailua voinnistani ei oltu luettu ollenkaan. Nyt minun pitää toimittaa taas uusi selvitys sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan ja lääkäriaikaa tätä varten kysyessäni minulle sanottiin, että ei ole vapaita aikoja. Terapeuttini teki valitusta varten uuden palautteen psykoterapiasta sekä muutamia testejä, mutta tuskinpa ne todisteeksi riittävät. Mulla ei ole kovinkaan paljoa voimavaroja jäljellä näiden asioiden hoitoon, enkä todellakaan jaksaisi enää yrittää, jos kumppanini ei olisi tukemassa minua.

Kaiken huippu Kelan kirjeen lopussa oli ilmoitus, että he ovat minuun mahdollisesti yhteydessä ammatillisen kuntoutuksen aloittamisen harkitsemisesta. Minun on aiemmin pitänyt kaksi kertaa mennä Kelan järjestämään ammatilliseen kuntoutukseen, eikä se onnistunut edes huomattavasti parempivointisena. Kuinka Kela kuvittelee minun kykenevän osallistumaan ammatilliseen kuntoutukseen, kun en pysty huolehtimaan edes hygieniastani, syömisestäni tai ylipäätään lähtemään juurikaan kotoani mihinkään!? Ammatillinen kuntoutus järjestetään 200 km päässä kotoani, ja en pysty olemaan yötä poissa kotoa ahdistuksen takia tai ihmisten seurassa sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi.

Terapeuttini sanoi, että olen selvästi traumatisoitunut uudelleen tämän takia, miten minua viranomaistaholta nyt kohdellaan. Tämä, että Kela kuvittelee tietävänsä paremmin mikä on minun vointini kuin minä itse eikä noteeraa perustelujani, kun lääkäri ei osannut kirjoittaa niitä lausuntoon, on ihan helvetin loukkaavaa ja vähättelevää. Olen käynyt ylikierroksilla Kelan toiminnan aiheuttamien voimakkaiden vihan ja pettymysten tunteiden takia, joka taas on pahentanut uniongelmiani. Jatkuva epävarmuus toimeentulosta ja terapian jatkuvuudesta on erittäin raskasta. Minusta tuntuu, että yhteiskunta tekee kaikkensa elämäni hankaloittamiseksi, ja tuntuu, että se on ihan tarkoituksellista, jotta tuottamattomat kansalaiset saataisiin pois olemasta kulueriä. Terapiaa saan sentään toistaiseksi jatkaa tämän vuoden syyskuun loppuun, mutta pelkään jo nyt, että en saa sille enää jatkoa.

Terapeuttini mukaan kuntoutumiseni on tällä hetkellä täysin mahdotonta talousstressin takia. Työkyvyttömyyseläke takuueläkkeen kanssakin on liian pieni Suomen kalliisiin elinkustannuksiin nähden, saati sitten pelkkä toimeentulotuki, ja jouduin eläkettä saadessanikin usein hakemaan myös toimeentulotukea lääkkeisiin, terveydenhuoltomenoihin, matkakorvausten omavastuuseen, sähkölaskuun ja vuokran loppuosaan, mutta se edes kuitenkin vähentäisi stressiä, kun ei olisi ihan joka kuukausi toimeentulotuen varassa eikä täten tarvitsisi toimittaa jatkuvasti liitteitä menoistaan Kelaan.

Tutkimusten perusteella talousstressi aiheuttaa mielenterveysongelmia sekä pitää niitä yllä, ja tämä asia olisi syytä alkaa ottaa Suomessa vakavasti!

Lisäys tekstiin 7.4.2019:
nyt Kela vielä toimeentulotuen ehtona vaatii minua olemaan työmarkkinoiden käytettävissä ja patistelee osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan, joka ei minulta onnistunut edes huomattavasti parempivointisena eikä lääkärikään pidä tätä mahdollisena tällä hetkellä, eikä myönnä toimeentulotukea usealle kuukaudelle kerrallaan, kun en mukamas ole selvittänyt ensisijaisia etuuksia (jotka selvitin heti kielteisen eläkepäätöksen saatuani, ja minulla ei ollut oikeutta työttömyysetuuteen, koska olen täysin työkyvytön). Olen kyllä selvittänyt tilanteeni Kelalle ja toimittanut lääkärinlausunnon sairauslomasta vähintään 2019 vuoden loppuun. Mutta sairauslomallapa ei saa olla rauhassa, jos ei saa sairauspäivärahaa tai eläkettä! Nyt pitää sitten joka kuukausi hakea toimeentulotuki uudelleen ja pelätä, että Kela leikkaa rangaistuksena siitä 40%, kun en vastaanota työtä. Vähät voimavarani hupenevat tähän Kelan kanssa tappelemiseen. Miten sairaita ihmisiä kehdataa kohdella näin?!

kirjoitti nimimerkki: Metsä

2 thoughts on “Kela nöyryyttää, osa 2

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s