Kotihäpeä ei ratkea sanomalla ettei kannata hävetä

46394823_10205145509275018_3072303094533455872_n

[kuvassa mustavalkoinen piirros muumien esi-isästä, jonka edessä on vanhanaikainen lamppu ja sylissä koristeellinen nauha]

Olen törmännyt viime aikoina teksteihin, joissa sanotaan että kodin sotkuisuuden häpeä estää kutsumasta ihmisiä kotiin.

Tää on tärkeä ja omakohtainen aihe mulle, mutta… ne tsemppaaviksi tarkoitetut sanat, esim ”ei mua kiiinnosta onko imuroimatta” ei ihan tavoita ongelman laajuutta.

Väitän, että monelle mielenterveysongelmista kärsivälle asia on vielä paljon kipeämpi. Kodin ”siisteys” tai ”sotkuisuus” nimittäin liitetään todella vahvasti mielenterveyteen, johonkin mitä kuvataan ”arjenhallinnan ongelmiksi” ja jonka perusteella leimataan ihmisiä. (Aiheesta lisää täällä.)

Mua ei sinällään sotkuisuus haittaa, mutta en vaan pysty kuittaamaan kämpän välillä karmeaa kuntoa sanomalla että ”oon boheemi siivooja” tms. Vaikka se on perimmäinen syy, sillä mua ei kiinnosta siivota silloinkaan kun voin paremmin. Sotkuisuus muistuttaa mua niistä yhteiskunnan syrjivistä asenteista, siitä että mun koti voidaan nähdä ”todisteena” mun mielenterveydestä – tai lähinnä sen puutteesta. Eikä ne katoa sanomalla, että älä häpeä.

Kertoi: Eli nah

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s