Ei, en ole raskaana

pallokala.jpg

[Lähikuvassa on elävä, piikit pystyssä oleva pallokala suu auki kameraan päin. Se on pyöreä ja valkoinen ja osa siitä rajautuu kuvan ulkopuolelle.]

Sisältövaroitukset: läskiviha (ulkopuolelta tuleva ja sisäistetty), väärinsukupuolittaminen, lihomisesta ja kehon muodosta puhuminen, raskaana olemisesta puhuminen

Tänään minulta kysyttiin elämäni toisen kerran, monennellako kuulla olen raskaana. En ole koskaan ollut raskaana, olen lihava. Olen unohtanut monia asioita, mutta nuo häpeän ja hämmennyksen hetket ovat jääneet mieleeni hyvin elävästi.

Ensimmäisellä kerralla olin noin 20-vuotias ja olin kesätöissä asiakaspalvelussa. Hyväntahtoinen, ehkä itsekin raskaana oleva tai lapsia toivova, asiakas kysyi minulta kuinka pitkällä raskauteni oli. En silloin vielä hävennyt kehoani yhtä paljon, joten vastasin reippaasti, etten ole raskaana. Näin jälkeenpäin ajateltuna asiakas varmasti hämmentyi ja ehkä nolostuikin.

Tämä toinen kerta oli tänään, noin 10 vuotta myöhemmin, ja häpeä kehostani on kasvanut samalla kuin kehoni on kasvanut. Kysyjä oli toinen bussin odottaja, jolla oli lapsia (hän esitteli minulle tatuoinnit lastensa nimistä). Hänelle en uskaltanut tai kehdannut sanoa, etten ole raskaana, vaan huitaisin leikkimielisesti kädelläni ja sanoin, ettei hänelle kuulu se, kuinka pitkällä (olematon) raskaus on. Hän kuitenkin jatkoi aiheesta, sanoi olevansa hyvä arvaamaan näitä asioita ja arveli sitten lopun bussinodotus ajan vatsani muodosta ja koosta sitä, kuinka pitkällä oletettu raskauteni on ja mikä olisi tämän olemassa olemattoman lapsen sukupuoli.

Näitä kahta tapausta yhdistää ainakin vuodenaika, vaatetus ja se, että kehoni oli muutoksessa. Nyt on äärimmäisen kuuma kesä ja niin oli myös tuolloin noin 10 vuotta sitten. Pukeuduin siis molemmilla kerroilla mahdollisimman mukavasti: 10 vuotta sitten huomioiden että olen töissä, mutta tänään välittämättä lainkaan siitä miltä näytän. Koska tulen luetuksi naiseksi, on tällä aina hintansa – ilmeisesti. Ensimmäisellä kerralla pukeuduin vaatteisiin, jotka ehkä olivat minulle liian pieniä, sillä en ollut käsittänyt, kuinka paljon olin lihonut. Vaatteet mahtuivat päälle ja peittivät käsitysteni mukaan sopivasti asiakaspalvelutyöhön, joten pidin niitä, vaikkeivät ne ehkä istuneet kunnolla. En havainnoinut muutoksia kehossani, vaan yritin elää kieltäen kehoni olemassaolon.

Tällä hetkellä kehoni muutos on vähän erilainen. En ole viime
aikoina lihonut, mutta transsukupuolisuuteen liittyvän testosteronihoidon alkupuolella kehon rasvaa usein siirtyy reisistä ja takapuolesta vatsaan. Tällaista on hyvinkin saattanut tapahtua kehossani. Olen edelleen todella huono havainnoimaan muutoksia kehossani, joten tämä on lähinnä arvailua ja fiilistelyä.

Tämän järkeilyn keskellä minulla on todella paha olo näistä tilanteista. Raskausoletukseen liittyy niin paljon asioita: läskivihaa, mahdollista väärinsukupuolittamista, toisen kehon kommentointia julkisesti, yksityisasioista utelemista. Itselläni pintaan nousevat lisäksi syömishäiriöjutut, valtava inho omaa kehoa kohtaan ja pelko julkisesta häpäisemisestä. Myös omat jo haudatut haaveet vanhemmuudesta nostavat hieman päätään.

Pyydän, että luettuasi tämän tekstin et koskaan lähestyisi tuttua tai tuntematonta ihmistä kysymällä onko hän raskaana tai olettaen, että hän on raskaana. Asia ei vain ihan oikeasti kuulu sinulle.

Kirjoitti: pallokala

2 thoughts on “Ei, en ole raskaana

  1. Helena sanoo:

    Ja tämä ei tunnu loppuvan koskaan. Olen melkein 54v ja viimeeksi pari kuukautta sitten yksi asiakas kyseli, milloin perheenlisäys tulee. Pitäisikö tässä iässä ruveta jo ottamaan kohteliaisuutena, että vaikuttaa niin nuorekkaalta, että raskaus olisi mahdollinen? Silti mielestäni erittäin ajattelematonta.

    Tykkää

  2. Ipsu sanoo:

    Ja ihmisillä voi olla vaikka mitä sairautta takana; itselläni suolistovaivoja ja ihan vain heikkoa lihaskuntoa, mutta jotka itsessään tuottavat tarpeeksi harmia elämääni. En edes ole lihava, mutta vatsa on turpea. Aika vastikään olen saanut iskostettua itselleni, että oikeastaan olen aika hoikka, koska vatsani on aina aiheuttanut minulle häpeää ja saanut minut kuvittelemaan itseni ulkoisesti vastenmieliseksi ja aiheuttanut laihdutuspaineita, vaikka laihduttaminen onkin terveydelleni haitallisempaa.

    Kysymyksiä tai oletuksia ”raskaudestani” tulee säännöllisesti, nykyisin vähintään pari kertaa vuodessa. Ne ovat ennen kaikkea hämmentäviä ja nolostuttavia, mutta usein myös hauraalle itsetunnolleni käyviä ja jään vähintään päiviksi, usein viikoiksi, miettimään, mitä raskausmasulleni voisin tehdä ja iloitsen kun masentuneena ruokahaluttomuudesta johtuva laihtuminen on pienentänyt vatsaani, vaikka ymmärrän samaan aikaan kärsiväni ravintoaineiden puutoksista.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s