Myrkkyä

RM281117

[Mustavalkoisen kuvan vasemmalla puolella on tumma ihmishahmo, jonka kädet ovat ristissä rinnan päällä ja kämmenet kurkulla. Ihmishahmon pää nojaa taaksepäin ja muuttuu silmien yläpuolella savupilveksi, joka täyttää suuren osan kuvasta ja päättyy kuvan oikeaan reunaan.]

Sisältövaroitukset: itseviha, väkivaltaiset ajatukset

Mun lääkäri ei enää usko, että oon kovin masentunut vaikka vielä pari kuukautta sitten se kuunteli vakavana mun (fyysisiä) ahdistusoireita. ”Toistuvan keskivaikean masennuksen elpymävaihe (remissio)”. Mt-sairaanhoitajan kanssa juttelen mukavia siitä kuinka kivaa on kun joskus jaksaa nähdä kavereita ja sukulaisia.

”Vastaanotolla huolitellusti pukeutunut nainen, joka puhuu varsin hiljaisella äänellä, katsekontakti ei juuri synny. Potilas on orientoitunut, ei syvän depressiivisen oloinen, mutta selvästi totinen.”

Mun tekis mieli huutaa, että enhän mä ole okei, mä olen ihan hirveä ihminen, sulkekaa mut jo jonnekin pois pilaamasta muiden elämää. Mutta en mä kehtaa puhua edes ”asiallisesti” näistä oloista.

Mun pään sisällä on pelkkää myrkkyä. Mulla on niin paha olla, että mä haluan, että kaikilla muillakin on. Mä haluan huutaa ja riidellä ja vetää ihmisiä hiuksista. Oon käynyt pään sisällä jo niin monta julmaa riitaa ja tappelua ystävien, rakkaan ja perheen kanssa ja nyt mua vaan pelottaa millon sanon ne asiat ääneen. Tällä hetkellä mun kommunikointia voi parhaiten kuvata kolmella v:llä. Se on valitusta, välttelyä ja valehtelemista samalla kun oikeasti toivoisin, että ihmiset näkisivät sen kuoren läpi.

Kun ei pidä itseään juuri minään on vaikea uskoa, että joku muu oikeasti pitäisi. Kun tuntuu, että kukaan ei välitä, ole kiinnostunut tai halua auttaa sitä melkein toivoisi kuulevansa sen vaan ääneen. Tiedän, että te oikeasti ajattelette niin, sanokaa nyt jo! Helpompi ratkaisu voi olla käyttäytyä itse niin kamalasti, että lopulta harhaiset ajatukset ovat totta.

Järjellä tiedän, että mun läheiset välittää ja haluaa mun parasta. Vaikka ne välillä onkin vähän ajattelemattomia tai väsyneitä ei ne tee sitä tahallaan. Mutta mun järki on survottu niin pieneen nurkkaan siinä pimeydessä, että se harvoin saa sananvaltaa.

Sairaanhoitaja on merkinnyt potilaskertomukseen ”Jatkossa keskustelussa esillä ihmissuhteet ja niihin liittyvät tunnetilat.” Ei se ehkä ihan niin pihalla olekaan kuin olen luullut. Tekis jo nyt mieli itkeä ja nauraa tuota aihetta. Onneksi vastaanotolta löytyy aina nenäliinoja.

 

kirjoitti: Merenneito

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s