”Näytätpä väsyneeltä”

lion-610625_960_720

[kuvassa mustavalkoinen lähikuva leijonan naamasta. Sen silmät ovat kiinni]

”Ootpa väsyneen näkönen..”
”Ootko vasta herännyt..”

Tarvitsen paljon unta, usein nukun päivälläkin. Mitä huonommassa jamassa, sitä enemmän on nukuttava. Unirytmi on usein hukassa. Herätessä neljältä iltapäivällä tulee hyvin tietoiseksi siitä ettei onnistu käymään ”kunnon kansalaisesta”. Kun ei ole vuorotyötäkään selitykseksi.

Kuitenkin eniten ahdistaa yllä kuvatut kommentit. Kyllä, usein ihmisten ilmoilla olen tullut juuri nukkumasta tai kaipaan kovasti unta. En kuitenkaan koe, että kommentit on ok, vaikka useimmiten ne on lausujansa mielestä hyväntahtoisia. Ne onnistuvat osumaan arkaan paikkaan. Varaan oikeuden musta huolehtimiseen vanhemmilleni ja lähimmille ihmisille, muutoin: fuck off.

Lisäksi ”väsyneisyys” on tulkinnasta kiinni: jotkut vaikuttavat väsyneiltä aina. En muutoinkaan liputa toisten ulkoisen olemuksen kommentoinnin puolesta, ja rehellisesti: väsyneeltä näyttäminen ei ole kehu vaikkei se aina ole moitekaan. Pirteys katsotaan hyvinvoinnin ja tehokkuuden merkiksi.

Sängyssä makaaminen ”väärään aikaan” (jos ei ole vaikka flunssassa) on kammotuimpia asioita tässä yhteiskunnassa. En ole vielä ihan sinut asian kanssa, joten satunnaiset kommentit ärsyttävät. Tulee olo että pitääkö alkaa selittämään? Kuinka paljon puolituttu haluaa kuulla?

Kommentit saavat myös miettimään, että ensi kerralla en tule paikalle ollenkaan.

Kertoi: Eli nah

2 thoughts on “”Näytätpä väsyneeltä”

  1. Shaked sanoo:

    Toisaalta kannattaa tsekata etuoikeudet; on aika hyvässä asemassa, jos on läheisiä ihmisiä, joille voi rajata oikeuden huolehtimiseen. Kun ei ole perhettä eikä ystäviä, ainoat huolestuneet kysyjät ja mahdolliset auttajat voivat olla niitä satunnaisia tuttuja. Toki jotkut kysyvät ihan vain uiteliaisuuttaan, mutta ainakin itse olen myös oikeasti kokenut tulleeni välitetyksi ja saanut tilaisuuden puhua asioista ja jopa saanut apua ihan tavallisen vointiani tiedustelevan kysymyksen myötä. Vaikka tavallisesti tuntuukin mahdottomalta kertoa, tunne siitä, että joku edes huomaa ja kysyy, on ihmeellinen, sillä sitä ei kovin usein tapahdu. Jos joutuisit olemaan päivästä, viikosta tai jopa kuukaudesta toiseen ilman että kukaan tiedustelisi vointiasi tai edes huomaisi sinua, tietäisit ehkä miltä se tuntuu. Voi olla, että en itsekään osaisi arvostaa vähemmän tuttujen välittämistä, jos minulla olisi joka sormelle läheisempiä ihmisiä pitämässä minusta huolta, mutta kun ei ole. Toivon vain, ettei kukaan pelästy ja lakkaa kyselemästä vointiani koska pelkää olevansa tungetteleva. Ainakin itse toivoisin joskus voivani olla yhtä hyvä jollekulle mitä minulle on oltu ja uskaltavani kysyä vointia, jos siinä on jotain mikä huolestuttaa. Välittämisellä saa harvoin yhtä pahaa jälkeä aikaan kuin välinpitämättömyydellä.

    Tykkää

    • Point taken, hyvin sanottu. Olisi ollut syytä ilmaista toisin ja avata tuota etuoikeutettuutta tossa suhteessa.

      Varmaan vähän turhan jyrkkä ilmaisu muutenkin jälkeenpäin katsottuna, koska en ole kieltämässä välittämisen ja huolenpidon arvoa, vaikka kohdistuisi vieraanpiinkin. Usein on tuntunut hyvältä kun joku kysyy onko kaikki ok…

      Ehkä ärsytyksen kohteena enempi ne kommentoivat tokaisut, jotka menee enemmän ulkoisen olemuksen arvostelun piikkiin kuin siihen että vaikuttaisi kiinnostavan. tai voi olla että tulkitsen väärin!

      T: Eli nah

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s