[kuvassa sinivalkoisista laatikoista koostuvalla taustalla Helsingin metrolinjasto. Linja ja pysäkkien nimet ovat punaisella. Keskellä sen päällä on musta suorakaide, jossa lukee vaikoisella Huutolainen – Avohoidossa ja asunnottomana]
29.4.2016
Puoli vuotta sitten asunnon omistaja ilmoitti että hän tarvitsee asunnon omaan käyttöönsä. Puoli vuotta sitten ilmoitin meidät jokaiseen asuntojonoon ja hakuprosessiin jonka pääkaupunkiseudulta löysin. Puoli vuotta puoliso on kiertänyt asuntonäyttöjä, jättänyt kymmenittäin hakemuksia, selannut tori.fi:tä ja facebookin vuokra-asuntoryhmää.
Ylihuomenna meistä tulee kodittomia.
Kun yksikään hakemus ei tärppää, HOASin asuntoon ei ole oikeutta ja kaupunki toistaa eioota, on puhe kriisiasunnosta hetken aikaa lohdullinen. Toivonkipinä sammui kuun lopulla kun selvisi että vaikka sellainen myönnettäisiinkin, niin siihen ei olisi varaa – kilpailutettu palvelu maksaisi kuukaudessa satasta vaille kaikki nettotulomme.
Ei huolta, ei sitä kriisiasuntoa edes myönnetty.
Sunnuntaina omaisuus pakataan varastoon. Sitten siirrytään Hietaniemen päihdeongelmaisten asuntolaan. Helsingin kaupunki toteaa sivuillaan että ”päihtymys ei ole esteenä yöpymiselle ja sen vuoksi palvelu soveltuu huonosti päihdekuntoutujille tai päihteettömille asunnottomille”. Sellaisille päihteettömille mielenterveyspotilaille kuin minä on ihan toiset asumispalvelut; niihin vain on niin pitkä jono että apua on sieltäkään turha odottaa.
On siis otettava beetasalpaajat kauniiseen käteen ja mentävä Hietsuun, jatkettava kuntoutusta ja valmentavia opintoja sieltä käsin.
