Lopeta pitkän sairausloman paheksunta

cat-860396_960_720

[kuvassa neliön muotoinen alue jaettu neljään, kulmiltaa pyöristettyyn neliöön, jotka ovat väreiltään vihreä, kellertävän ruskea, violetti ja sininen. Jokaiseen neliöön on piirretty valkoisilla ääriviivoilla tyylitelty istuva kissa]

Hesarissa kerrottiin pari viikkoa sitten, että ”pitkä sairausloma voi olla masentuneelle sudenkuoppa”.

”TOISIN kuin usein ajatellaan, pitkät sairauslomat ovat sudenkuoppa sairastuneelle, koska ne lisäävät riskiä menettää työkyky pysyvästi. Työterveyshuollon, työsuojelun ja esimiesten olisikin yhteistyössä tuettava masentuneen työntekijän paluuta mahdollisimman pian takaisin työhön, vaikka kevennettyyn työtehtävään osasairauspäivärahalla. Pehmeä lasku työhön voi nopeuttaa kuntoutumista.”

Me sen sijaan toteamme tähän:

– Jälleen mussutetaan kuinka masentuneet on sairaslomalla ”liian pitkään”. On se ihme kun mikään ei kelpaa. Jos käytät lääkkeitä, se on olevinaan huono. Jos et, se on vielä huonompi. Jos on avohoidossa, se on kauheaa. Jos ei, sekin on kauheaa. Jos on koskaan suljetulla edes hetken, vielä kauheampaa. Jos käy terapiassa, se on hyvä mutta lääkkeet pitäisi olla myös ja äkkiä parantua. Jos ei niin lääkkeet pitäisi ainakin olla. Jos jää sairaslomalle, sekin on nyt sitten huono ellei sieltä heti palaudu ahkerasti takaisin työelämään niin kuin kunnon hyötyä tuottavan kansalaisen kuuluu.

– Onko tosiaan niin, että sairasloman pituus aiheuttaa sen ettei masentunut kuntoudu takaisin työelämään, vai voisiko olla että moni joutuu esim. pyörimään sairaslomalla pitkään ennen kuin saa ne pysyvästi työkyvyttömän paperit?

– Tai että jos apua tosiaan saisi paremmin sen saikun aikana (muutakin kuin lääkkeitä) niin ehkä ne ei venyisi?

– sairausloman hakemisesta, tai ylipäätään avun tarvitsemisesta syyllistyy ja syyllistetään muutenkin helposti, eikä nämä ”liian pitkiä sairauslomia”-kommentit auta tässä, päin vastoin.

– Sairausloman saaminen on aivan liian vaikeaa. ”Mulla oli just syksyllä sellainen tilanne, että tarvitsin sairaslomaa. Sain vaan neuvon, että palaan asiaan JOS en saa kursseja suoritettua. No, suoritin ne sitten lusikoilla, jotka olis kuuluneet vaikka minkä muun asian hoitoon. Uupumuksen jäljet tuntuu vieläkin, mikä näkyy esimerkiks alisuoriutumisena. Mut hei, Kela ja yhteiskunta ei valita ja en oo vielä sairaalassa, niin tää varmaan nähdään tosi kannattaneena päätöksenä. 😦 ”

– Harva on sellaisissa töissä, joissa omaa kuormitusta voisi säädellä mitenkään. Useat ovat vieläpä mielenterveysasioissa kaapissa, jotta ylipäätään saisivat olla jossakin töissä. Pätkäduunari ei voi luottaa sopimuksen ketjutukseenkaan, jos hänet nähdään tuottamattomana riskisijoituksena.

– työelämään ”palaamista” vaikeuttaa paska työelämä ja yhteiskunta jossa halutaan heittää osa porukasta yli laidan ja ihannoidaan kiirettä ja stressiä ja väsymyksen osoitus on heikkouden merkki.

– Kiva oletus sekin et saikul / eläkkeellä ihmiset ei tee mitään. Moni tekee monenlaisia asioita, oli sitten luottamustehtävissä, vapaaehtoistyössä, kansalaisopistossa kursseja. Tekemättömyyskin on ok, mutta on hyvä irrottautua ”vain palkkatyössä tekee asioita”-mentaliteetista.

kollektiivituotos

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s