Nykyään tarvitsen vähemmän dissosiatiivisuuden suojaa

 28f9da409ae3cc57bec319a8453d1f81

[kuvassa maalaus, jossa osin hirviö seisoo selkä katsojaa päin. Sillä on ihmisen jalat, häntä, sarvet ja isot ruskeat siivet. Kuvan katsojasta katsoen sen takana makaa vaalea, ihmishahmo, kädet nostettuna pään päälle. Sillä on kullanvärisen hiukset ja asu]

Sisältövaroitukset: kipu, raivosta nauttiminen, itsemurhan maininta

Mun psyyken integraatio etenee. Se tarkoittaa sitä, että mä ilmaisen niitä tunteita, mitä aiemmin pelkäsin itsessäni. Viha oli milloin unissa jahtaava punasilmäinen härkä, joka halusi murskata minut. Milloin raivo oli itselleni niin pelottava tunne tuntea, se tuntui käsistä lähtevältä hallitsemattomalta hirviöltä. Heti, kun tunsin raivoa esim. loukatuksi tulemisesta, niin painoin sen pois minusta. Raivo tuntui kohdistuvan itseeni: itsesyytöksinä, miksi en pysty hallitsemaan itseäni. Miksi olen liikaa? Kun viha tunteena tuntui tuntuvan liialta, käänsin sen itseeni itsemurhaimpulsseina. Raivo ja viha oli turvallisempaa suunnata itseeni kuin tuntea sitä itsessäni.

Mutta nyt raivo ja viha ovat siirtyneet kumppaneikseni. Minulla on vahva olo, koska ne pelottavat muita. Raivoon juutun siksi, koska sen tunteminen itsessäni saa oloni turvalliseksi. Sen, millaisella energialla se täyttää kehoni, saa minulle vahvan olon. Tuntuu siltä, kuin hirviöni olisi tullut osaksi minua. Ja on nyt enemmän liittolaiseni kuin koskaan aiemmin. Joudun tekemään paljon psyykkistä työtä, että pystyn irroittautumaan raivosta ja vihasta. Se on tätä nykyä tapani reagoida turvattomuuden tunteeseen.

Nykyään irrottaudun vihasta osin propral-lääkkeen avulla. Ja rentoutusharjoituksilla. Nykyään löydän myös enemmän turvaa muiden ihmisten katseista. Se, mikä on suurimpia traumojani, on koulukiusaamisen tuoma turvattomuuden tunne koulussa ja siihen lisäksi kotona vallinnut turvattomuus. Liian paljon turvattomuutta, rikkoi mieleni ja kas näin syntyi dissosiatiivinen persoonani.

Olen oppinut tällä matkalla itseeni, että masennukseni oli nimenomaan syvää vihaa ja raivoa. Kotona tunteita tukahduttava ilmapiiri teki dissosiatiivisuudesta itselleni normaalin tavan. Lisäksi alistumisen tunnelukko voimistui, koska vihan ja raivon ilmaiseminen oli liian pelottavaa ja häpeä mm. hallitsemattomista tunteista oli rakentanut minua pitkälle. Samaan aikaan kuitenkin itselläni oli sisäsyntyinen tarve validioida itseäni ja omia tunteitani, mutta näin en saanut tehdä, joten tuhot käänsin itseeni ja omaan psyykeeni. Mikäli lapsena ei saa ilmaista itseään ja tuntea oloaan arvokkaaksi ja hyväksytyksi, siitä syntyvä raivo ja viha suuntautuu ulospäin suuntautumisen sijaan itseen. Ja näin se alkaa hajottamaan psyyketta, koska se on ainoa keino selvitä niiden tunteiden kanssa.

Nyt minä paranen. Se tarkoittaa hallitsemattomia tunneryöppyjä ja myös perusturvallisuuden rakentumista ja ihmiskammon vähenemistä. Lisäksi se tarkoittaa sitä, että nyt aikuisena opettelen keinoja rauhoittaa itseäni ja sitä, miten tulen toimeen itseni kanssa. Kaikkein hienoin hetki ehkä tässä matkalla omaan raivooni oli se, kun tajusin, että empatiakykyni on se turvavyö, mikä estää minua oikeasti satuttamasta muita. Inhimillisyyden näkeminen toisessa ja tämä on se, mikä herättää empatiani ja pohjimmillaan estää vihani vapautumista muita tuhoavasti. Eri puolet alkavat tekemään minussa yhteistyötä. Vihan lisäksi minussa on myös myötätuntoa ja muiden asemaan asettumista. Se on hienoa.

Olennaisin asia on se, että dissosiatiivisuus on suoja. Ja sitä suojaa en tarvitse enää niin paljon, koska nyt verenhimoinen raivo on suojani tarvittaessa. Lisäksi turvallisuuden tunne ihmisten ilmoilla on se asia, mikä vähentää dissosiatiivisuutta. Yhdessä nämä kaksi, perusturvallisuus ja raivo, ovat oma pelastuslauttani.

Kertoi: Raivo

One thought on “Nykyään tarvitsen vähemmän dissosiatiivisuuden suojaa

  1. Ninni sanoo:

    Kiitos kirjoituksestasi. On upeaa kuulla, että olet uskaltanut kokea vihaasi. Jaan ihan samat traumat ja niistä syntyneen pitkäaikaismasennuksen ja dissosiaatiohäiriön. En edelleenkään ole uskaltanut tuntea sitä raivoa, ja muiden kokemukset siitä, että se on mahdollista, on arvokkaita ja antaa toivoa. Kiitos ja jaksamista henkisen työn jatkoon!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s