Keho vailla lempeyttä

magnolia-trees-556718_960_720

[kuvassa vaaleanpunaisia magnoliapuita]

Sisältövaroitukset: seksin kuvaus, häpeä, liittyen lapsuuteen, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Olin kai kolmevuotias, kun näin äitini ottavan isältä suihin keskellä kirkasta päivää. En paljoa vanhempi, kun minua kiusoiteltiin pussauskoppiin laittamisesta. Ensisuudelman sain eskarissa ja äitini retosteli sillä ympäriinsä. Jouduin todistamaan dokaavien vanhempieni irstasta flirttiä liian usein. Opin, miltä haisee seksi. Löysin isäni pornovideot. Eräs samanikäinen kaverini näytti ekalla luokalla, miten nuollaan pornolehden keskiaukeamaa. Vähän myöhemmin hän ahdisteli roskiskatoksessa meitä nuorempaa tyttöä.

Pieni lapsi ei pysty käsittelemään seksuaalisuutta. Varsinkaan heitteillejätettynä. Opin, että seksi on iljettävä ja pelottava asia. Aloin kai jo aika pienenä mennä lukkoon koko ajatuksesta. Häpesin sitä, että tunsin ihastusta. Heräävä seksuaalisuus oli hirviö, jota en osannut kesyttää ja josta ei voinut puhua kellekään. Ihastuksen tai vetovoiman tunteminen johonkuhun toiseen oli noloa ja pelkäsin, että siitä tehdään samanlainen numero kuin mitä olin pienenä joutunut kokemaan. Pidin seksuaalisuuteni täysin yksityisasiana, koska pelkäsin, että muuten siitä olisi kuullut koko kaupunki.

Seksistä tuli trauma. Sen kohtaaminen sai hengen salpautumaan ja koko kehon kireäksi. En tietenkään ymmärtänyt koko asiaa, koska sitä se minulle oli aina ollut. Pelkän sanan ”seksi” näkeminen teki pahaa, vaikka sitten sanassa ”ilmaiseksi” (ja se teki sitä vielä 35-vuotiaana, mikä tietysti hävetti, koska se kuulosti niin teinimäiseltä). En vain ymmärtänyt olevani poikkeuksellinen, koska sellainen olin aina ollut. Eikä kukaan tietenkään ymmärtänyt mitään traumoista, varsinkaan kun olin poika, ja poikien seksuaalisuushan oli lähinnä vapaata riistaa vitseille.

Teininä ihmiset alkoivat seurustella. Alkoivat mainita seksikkäistä ihmisistä. Se kaikki teki pahaa. Itse ihmettelin, miksi seksiä tapahtuu vain muille. Minä pelkäsin. Olin poika ja minulle oli opetettu, että mies tekee aina aloitteen. En uskaltanut. Ihastuin aina täysillä ja pitkäksi aikaa. Haaveilin turvallisesta, rakastavasta parisuhteesta, jossa seksi ei sattuisi eikä pelottaisi. Muille seksi oli kevyttä vitsailua ja leveilyä. Minulle se oli yhtäältä mörkö, toisaalta haave. Ihastuin ihmisiin, jotka halveksivat minua, tai ihmisiin, jotka pitivät minusta ja olivat onnettomissa suhteissa poikien kanssa, jotka uhkasivat tappaa itsensä mikäli tulisivat jätetyiksi.

Seksistä ja rakkaudesta tuli mysteeri. Pakkomielle. Niitä tapahtui muille ihmisille, näennäisen vaivattomasti, mutta ei minulle, enkä ymmärtänyt miksi niin oli. Vaikka minua oli lapsuudesta asti haukuttu rumaksi, teininä minusta tuli kai ihan söpö. Silti seksuaalisuuden maailma pysyi minulle vieraana. Luulen nyt, että se johtui pelosta. Siitä, että kun koin jotakin seksuaalista, ruumiini meni hälytystilaan. Ahdistuin, menin sanattomaksi, pelkäsin, haistoin vanhempieni seksin, muistin mutsini alapesulla, faijani alastoman kaljamahaisen ruhon kävelemässä kotona silloinkin kun kaverit olivat kylässä.

Minulle oli sanottu, että mies on seksikäs kun hän on itsevarma, mutta on vaikea olla itsevarma, kun pelkkä ajatus seksistä saa paniikkiin. Eikä sitä tietenkään tunnistanut, 90-luvulla, pikkukaupungissa. Hain selityksiä ympäristön viesteistä: ehkä jos minulla olisi vähän pienempi maha (joka ei ollut ollenkaan iso, muttei se mikään urheilijavatsakaan ollut)? Entä jos vetäisin sitä sisään? Ehkä jos olen hauska? Entä jos olen vaan tosi huomaavainen enkä ollenkaan öykkäri (ei toiminut, koska ne röyhkeät öykkärit tekivät aloitteen ja huomaavainen jäi rannalle)? Nämä ajatukset ja epävarmuudet lisäsivät ahdistusta. Seksistä tuli kehon ja mielen solmu. Muille se tuotti iloa. Minulle ahdistusta ja fyysistä kipua.

Eikä sitä tietenkään kukaan ymmärtänyt. Sanottiin vain, että rentoudu, älä stressaa, ei asiat oo niin vaikeita. Lähesty vaan naisia. Myöhäisteini-iällä neitsyydestäni tuli kaveriporukan vitsi, jolle en tietenkään osannut pistää vastaan. Elämäni kai tuntui yhdeltä isolta vitsiltä muutenkin, jolle vain piti keksiä joku tosi satuttava punchline, jotta sen voisi itse päättää. (Onneksi kekseliäisyyteni loppui.) Jälkikäteen ajateltuna oli kai vaikea ajatella, että joku toinen voisi nauttia seksistä, koska pelkkä ajatuskin tuntui minusta itsestäni niin vastenmieliseltä. Kuulin herkästi sen, kun joku tyttö parjasi miehiä, jotka ajattelevat pelkkää seksiä, ja sitähän en tietenkään halunnut olla; mutta koska pelkkä ajatuskin seksistä sattui, en tietenkään osannut ottaa todesta niitä kertoja, kun joku tyttö vihjasi siihen, että se voisi olla kivaa.

Kun elämääni viimein tuli parisuhde ja seksi, vanhat kivut seurasivat mukana. En ymmärtänyt, mitä tapahtui. Seksi oli alkuun kivaa ja välillä myös sanomattoman ahdistunutta. En tiennyt, mikä johtui traumoistani ja mikä kumppanini käytöksestä. Syytin tietysti itseäni, kokemattomuuttani. Olinhan hermoheikko ja vaikea kumppani, kun en pystynyt mihin tahansa enkä olisi halunnut kuulla kumppanini aikaisemmista suhteista. Koin olevani huono, jos en halunnut seksiä aina kuin hän halusi. Niinpä halusin ohittaa kipuni ja pystyä mihin tahansa. En tiedä, kuinka paljon oikeastaan tunsin seksuaalista mielihyvää. Ajatus itsestäni seksuaalisena olentona sattui niin pahasti ja sai ruumiini niin kireäksi, että luultavasti en juurikaan tuntenut mielihyvää. Syytin siitä kumppaniani, koska en ymmärtänyt, mitä tapahtuu. Mutta seksi oli hyvää silloin, kun pystyin antamaan nautintoa hänelle. Itseni unohdin. Oli pakko. En tiedä osasinko näyttää, mikä minusta tuntui hyvältä. Olisi tuntunut itsekkäältä ja häpeälliseltä nauttia seksistä.

Nyt vuosikaudet myöhemmin, pitkälti yli 30-vuotiaana, alan ymmärtää, mitä voi olla mielihyvä. Keho ei tunnu enää olevan täynnä terävää rautaa, joka viiltää heti, kun tunnen jotain muuta kuin ahdistusta. Psykologi totesi, että äitini käytös minun ollessa pieni voidaan katsoa seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Voin kirjoittaa tähän sanan seksi ilman, että muutun toimintakyvyttömäksi. Pystyn aina välillä kuulemaan muiden ihmisten seksijuttuja ja jotenkin etäisesti iloitsemaankin heidän puolestaan. Nyt kun ymmärrän, että minuun on sattunut ja mikä minuun sattuu, tiedän, että minulla on oikeus olla kuulematta seksijuttuja ja osaan myös vetää rajani. Kykenen ajattelemaan, että seksi voi olla miellyttävää ja ehkä jopa läheistä. Että ehkä joskus minullekin vielä ilmaantuu suhde, jossa se on turvallista ja jossa voin olla kipuineni ja haavoineni ja vailla ihmeempää aiempaa kokemusta.

Mutta se tuntuu vaikealta uskoa, koska ympäristö tuntuu olevan niin valtavan vapautunut ja seksipositiivinen. Sinänsähän se on hyvä asia. Haluaisin elää maailmassa, joka ei häpeä seksuaalisuutta. Jossa jokainen saa iloita siitä ja olla ylpeä, ja jossa siihen liittyvistä epävarmuuksista voisi puhua ilman vitsejä tai vertailua. Mutta nyt tuntuu välillä hyvin yksinäiseltä. Seksi tuntuu monelle olevan puheen tasolla sellainen itsestäänselvyys, että siihen on ollut vaikea suhtautua, kun itselle se ei ole ollut. Mutta kai se sellaiseksi voi tulla. Ehkä minullakin pikkuhiljaa on oikeus olla ylpeä siitä, että olen seksuaalinen ihminen.

Kirjoitti: Rautaneitsyt

P.S. Mitä olen kuullut kun olen yrittänyt näistä puhua?

”Sun pitää vaan rohkaistua.”

”Älä ota asiaa niin vakavasti.”

”Ei aloitteen tekeminen oo vaikeeta, siitä vaan.”

”Aijaa, ei mulla vaan oo ollut mitään ongelmaa intohimon kanssa!”

”Mulla ei oo kyllä koskaan ollut ongelmia saada seksiä.”

”No ei munkaan elämä oo ollut täydellistä.”

”Miehen pitää vaan olla itsevarma.”

”Ei seksi oo maailman tärkein juttu.”

One thought on “Keho vailla lempeyttä

  1. Mema sanoo:

    Rohkea kirjoitus, mahtavaa, että tällainen vaietumpi aihe otetaan esille. Vaikea sanallistaa, mitä kaikkea kirjoituksesi herätti mutta kosketti erittäin paljon!
    Voimaa ja lämpöä sinulle Rautaneitsyt, ole juuri sellainen kuin olet. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s