Askel askeleelta

15977550_10210005903477108_3813308816438996606_n

[kuvassa nurmikolla kaksi nukkuvaa rottweilerin pentua, joista toinen nukkuu osittain toisen päällä]

Sisältövaroitus: seksuaalinen väkivalta (maininta), seksi

Tuttuni raiskasi minut kolme ja puoli vuotta sitten. Jo vuosia ennen sitä, ollessani reilusti alaikäinen, vanhemmat pojat käyttivät minua humalassa hyväksi. Päähäni iskostui valitettavasti jo nuorena, että minulle voi mukamas tehdä mitä vaan ilman suostumustani. 

Aikaisemmin suostuin monesti seksiin, vaikka en varsinaisesti halunnutkaan. Parisuhteiden alkupuolella menin sänkyyn nopeammin kuin olisin itse halunnut. Jos kumppanini teki aloitteen, lähdin automaattisesti mukaan siihen. Seksin aikana saatoin ajatella, että jokin ei tunnu hyvältä tai en oikeastaan haluaisi tehdä mitä kumppanini pyytää. En silti tajunnut, että voisin sanoa ei tai pyytää lopettamaan. Ei sellaista vaihtoehtoa edes tullut mieleeni.

Kumppanini eivät tienneet kokemuksistani eikä tiennyt kukaan muukaan. Raiskauksen jälkeen elin yli kaksi vuotta kieltäen tapahtuneen. Kun sain kerrottua ystävälleni, pääsin aloittamaan pelottavan ja kivuliaan vyyhdin purkamisen. Hän kuunteli kärsivällisesti, kun huusin ja raivosin. 

Vasta viimeisen vuoden aikana olen pystynyt pohtimaan suhdettani seksiin ja tajunnut, kuinka kokemani seksuaalinen väkivalta on vieraannuttanut minua omasta kehostani ja rajoistani. Kiitos tästä kuuluu ammattiauttajille ja lähimmille ystävilleni, jotka ovat ottaneet tunteeni ja kokemukseni todesta. Nyt tutustun seksuaalisuuteeni uudelleen, askel askeleelta. 

En ole harrastanut seksiä tai seurustellut lähes kahteen vuoteen. Vielä vuosi sitten koin seksittömyyden ”nolona” ja en oikein kehdannut puhua siitä. Toisaalta halusinkin seksiä, mutta en vaan tavannut sopivaa ihmistä, kenen kanssa uskaltaisin sitä harrastaa. Jälkeenpäin ajateltuna olen helpottunut, että en ole harrastanut seksiä ennen kuin olen taas valmis siihen. 

Lähiaikoina on tuntunut siltä, että voisin olla valmis suhteeseen, fyysiseen läheisyyteen ja seksiin. Olen kuitenkin hyvin tarkka siitä, keneen uskallan tutustua ja tunnen oloni turvalliseksi vain harvojen seurassa.

Tapaillessa minulle on hyvin tärkeää rauhallinen eteneminen. Toisen rauhallinen kehonkieli ja tilan antaminen fyysisesti ja henkisesti tuovat minulle rauhallisen olon. Olen sitä mieltä, että jos haluaa pelata varman päälle lähestyessään toista, kannattaa kysyä saako halata/koskea/suudella jne. Menen liian aggressiiviseksi kokemastani lähestymisestä ihan lukkoon ja sen jälkeen on vaikea saada mielestäni pois ajatusta, että tuo ihminen ei ole turvallinen. Sytyn alussa kosketusta enemmän siitä, että keskustelu luistaa, kemiat kohtaavat ja toinen osoittaa kiinnostusta ajatuksiini sekä siihen, kuka olen. Fyysinen viehätys syntyy sitten pikku hiljaa.

Tapasin muutama viikko sitten ihmisen, jonka seurassa huomasin jotain yllättävää. Sen sijaan, että jännittäisin tai pyrkisin pitämään etäisyyttä, nojauduinkin tätä ihmistä kohti. Se tapahtui huomaamatta. Tajusin, että minulla oli turvallinen olo. Hän on myös ensimmäinen ihminen pitkään aikaan, kenen kanssa voisin ajatella meneväni pidemmällekin.

Ennen kuin harrastan seksiä uuden ihmisen kanssa haluan kuitenkin varmistua siitä, että hän on turvallinen. Kun kerron, mitä minulle on tehty, on äärimmäisen tärkeää, että hän ottaa sen tosissaan. En halua, että hän näkee minut rikkinäisenä tai vähemmän seksikkäänä. Haluan, että saan opetella hänen kanssaan lähellä olemista siinä tahdissa, joka minusta tuntuu hyvältä. 

Minulle on tärkeää, että hän ei painosta minua eikä pahastu, jos sanon, etten halua. Haluan olla täysin varma siitä, että hän lopettaa välittömästi, kun sanon niin tai vaikutan poissaolevalta. Voi olla, että flashbackit iskevät ja minulla ei ole aavistustakaan, kuinka silloin käyttäydyn. Hän ei järkyty tai vaivaannu, jos saan kesken kaiken paniikki- tai itkukohtauksen. Haluan luottaa siihen, että jos näin käy, hän pysyy vieressäni ja pitää kädestä. Ja toivon, että hän ymmärtää, että oireiluni ei johdu hänestä ja että hän on minulle rakas, vaikka läheisyys onkin minulle vaikeaa.

Kertoi: Pehmis

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s