Välillä olen sairas homo

15697801_10154779193011390_5300160625358296906_n

[kuvassa joki ja joenpenger, jolla kyhjöttää majava. Sen kuono koskettaa vettä]

Sisältövaroitukset: institutionaalinen homofobia, sairauksien ja toimenpiteiden kuvailu

Joulun alla sairastuin. Kurkku muuttui vereslihaksi, josta törrötti kaksi pingispallon kokoista rauhasta. Kutina tuntui möhkäleiden takana, vihlova kipu kaikkialla. Tungin risojeni ohi särkylääkettä ja yökkäilin. Kun en saanut enää vettä alas, vei puolisoni minut terveyskeskukseen. Lääkäri ei osannut auttaa, koska tulehdusarvot eivät olleet koholla. Sain reseptin puudutusaineeseen, jota puolisoni suihkutti kurkkuuni. Yökkäilin sillekin, mutta puolisoni pyyhki kyyneleeni ja sain edes särkylääkkeen alas.

Kipu helpotti ja kuumeen nousuvesi huuhtoi minut uniin, joista heräsin vain särkylääkkeelle. En muista juurikaan käyneeni vessassa. Ehkä olin niin kuivunut, tai ehkä tauti vei muistoni. Syömistä en edes ajatellut, koska en tuntenut nälkää. Peruimme lähdön joulunviettoon perheeni luokse. Tämä olisi ollut ensimmäinen vuosi, kun olisimme perheelleni kaapista kokonaan ulkona.

Oma ydinperheemme olimme olleet jo pitkään, ja näin toimimme nytkin. Hoidimme toisiamme flunssakautena vuorotellen, ja nyt oli minun vuoroni olla potilas.

Muutaman päivän päästä en saanut nieltyä edes sylkeäni, enkä toisaalta syljettyä kuolaa pois. Pidin kasvoillani tyynyliinoja ja nenäliinoja, joihin sitkeä lima valui. En saanut enää kipulääkkeitä alas. En ollut puhunut päiviin, koska kipu tuntui skalpellinvedoilta kurkussa. Puudute lisäsi syljen eritystä. Itkin kuivia kyyneleitä vessassa. Puolisolleni riitti.

Hän soitti päivystykseen ja selitti tilanteen. Linjan päässä tympeä ääni vaati minut puhelimeen, koska minua kotona hoitaneen tahon raportti ei kelvannut. Mokelsin kieli turvonneena ja ääni pihisten samat asiat puhelimeen. Itkin ja kuolasin kivusta, mutta sain luvan tulla päivystykseen.

Vastaanotolla hoitoarvion valmisteleva hoitaja hääti tyttöystäväni pois luotani, vaikka yritimme molemmat sanoa, että puhuminen tuottaa minulle suunnatonta tuskaa, ja että kumppanini on aivan yhtä kartalla tilanteestani. Edellämme ollut heteropari meni samalle hoitajalle yhdessä, samoin kuin lääkärin vastaanotolle. Minä jouduin lääkärille yksin, lähes puhekyvyttömänä ja nyt jo veristä sylkeä erittäen. Sain onneksi apua, ja antibiootit jotka auttoivat jo seuraavana päivänä. Vietimme kuitenkin päiväkausia sisällä, minä toipilaana ja rakkaani hoitajanani. Hänkään ei saanut joulua, koska hän valitsi olla apunani.

. . .

Tämän joulun kynnyksellä oli puolisoni vuoro sairastua. Hän oli minua sitkeämpi, ja odotti avun hakemista vakavaan vaivaansa yli viikon. Hoitajan, lääkärin, erikoislääkärin, kuvantamisen ja uuden lääkärinajan jälkeen päädyimme taas päivystykseen. Tällä kertaa pääsimme yhdessä hoidon tarpeen arviointiin, mutta osastolle tai tutkimuksiin luonnollisesti emme. Lähdin hoitamaan lemmikkimme ja soittamaan hänen perheelleen. Tulisin takaisin, kun tutkimukset olisivat ohi.

Muille saattajille annettiin numero, joista tavoitella läheisiään. Ajattelin, että kyseessä oli avioparien luksuksesta, mutta päivystyksen kotisivulla puhuttiin kenestä tahansa saattajasta.

Kun yritin soittaa rakkaalleni, hänestä otettiin näytteitä. Virtsaa, pulloittain verta, lopuksi selkäydinnestettä. Kuvia, tähystyksiä. Soitin päivystykseen, joka ohjasi minut eteenpäin linjalle, jossa minut ohjataan eteenpäin, linjoilla soi hissimusiikki ja samalla koiramme etsii häntä ulkona ja sisällä, ja mietin olenko viimeinen joka kuulee huonoja uutisia.

Lopulta linjalla vastaa kärttyinen hoitaja, joka sanoo, että tutkimuksia tehdään ja jatkosta ei ole tietoa, hei hei. Tekee vain työtään, mutta tuntuu silti muurilta. Puran muuria kirjoittamalla tätä, koska en uskalla soittaa kenellekään. Linja ei saa olla varattu hetkeäkään, jos puolisoni soittaisi.

Mutta sentään pääsen läpi soittoseulasta, ja joku hoitaa häntä siellä. Peittelee, puuduttaa. Pyyhkii kyyneleet paljain käsin, toisin kuin aikaisemmille meille, joiden tauti oli muka-ansaittu homorutto. Silti tunnen, että olimme perheenä olankohautuksella ohitettuja, yksin ja erillemme jätettyjä. Kun hän palaa kotiin, on vuoroni hoitaa. Haen tietenkin lääkkeet ja haavanhoitovälineet, kiedon kylmän kääreen hänen otsalleen ja ostan parasta mehua. Jos hän palaa…

Selviän säikähdyksellä ja hän lääkityksellä, ainakin oletamme tänä päivänä näin. Toimeentulotuki kattaa kulut, ja vaikkei kattaisi, myisin vaikka pääni, jotta hän saisi avun. Mutta miten jatkossa? Mietin, olisiko helpointa ottaa taloudellinen riski menemällä naimisiin, tai edes rekisteriin. Jos sellainen legitimointi auttaisi minua olemaan hädän hetkellä ärhäkkä ja ohittamaton.

En vaan jaksaisi yrittää aina enemmän ja kovemmin, pyydellä samalla anteeksi ja pelätä pahinta. Miettiä, olisiko toisin jos meillä olisi edes pitkät hiukset ja huulipunaa. Että olisi samaistumispintaa.
Että ei kolmikymppisenä joutuisi aina sanomaan, että kyllä herra lääkäri, avovaimoni ja kihlattuni on lähiomaiseni, ei suinkaan joku sadan kilometrin päässä asuva omaiseni. Että meillä on nämä samat sormukset kuin sinulla ja vaimollasi, vaikka joskus emme pidä kädestä, koska pelottaa saada turpaan kadulla.

Enkä edes jaksa ajatella, mikä tilanne on silloin kun ja jos meissä ei jyllää fyysinen sairaus vaan mielenterveys on kovilla. Osan tiedänkin jo: niin sinulla on nyt burn out, mutta oletko kokenut näitä tunteita omaa sukupuoltasi kohtaan aina? Ja heti perään: asutko poikaystäväsi kanssa? Tarvitsetko ehkäisyä, eihän teikäläisillä tartu sukupuolitaudit ja perheneuvontaa ei tällaisessa tapauksessa taida ollakaan. Perheneuvontaa tarvitsee lähinnä terveydenhuolto. Minun perheeni on ihan yhtä oikea ja tärkeä, ja samalla tavalla se olisi näin, vaikka kyseessä olisi ystäväperheen jäsen, eikä se kenen kainalossa nukun.

Älä jätä meitä yksin, kun kaikki on pahimmillaan.

Kertoi: Acuta matata

One thought on “Välillä olen sairas homo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s