Ei pidä sanoo ettei meillä ole rahaa

c215-blvd-vincent-auriol-paris-march-2013-photo-copyright-theo-david-2

[kuvassa valokuva kerrostalosta sivusuunnasta. Talon vieressä on jalkakäytävä ja katu. Talon päädyssä on maalaus: siniselle yksiväriselle taustalle on maalattu mustavalkoinen kissanpennun pään sivuprofiili, joka on miltei koko talon korkuinen.]

Kuulin radiosta jotain sen suuntaista, että suomalaisten maksuvaikeudet ovat lisääntyneet. Oliko niin, että puolella on jossain vaiheessa ollut vaikeuksia maksaa laskuja eli rahaa liian vähän. Tällä hetkellä vaikeuksia selvitä laskuista oli jollakin määrällä ihmisiä, en muista tarkalleen. Mut tää ei oo se pointti kun eihän tässä ole mitään uutta ja yllättävää.

Radiouutisen kuullessani olin sattumalta mielenterveystoimiston odotustilassa. Rupesin miettimään, että sinä aikana kuin olen ollut erilaisten mielenterveyspalveluiden piirissä on-off, eli vuodesta 2007, rahaa ei ole puuttunut vain minulta vaan mielenterveyspalveluista. Suhdettani tähän tahoon on leimannut sen rahanpuute: jonoja jonoja jonoja ruuhkaa jonoa ruuhkaa. En osaa kuvitella millaista olisi jos kaikki rullaisi.

Ja ”ei ole rahaa” koskee myös julkista terveydenhuoltoa laajemmin. Oikeastaan kaikkea jonka voisi ajatella helpottavan vaikka esim. mun elämää.

”Ei vaan ole rahaa” tarkoittaa että tähän on sopeuduttava. Ja että on leikattava ja säästettävä. Nämä ”rahanpuutteet” kertautuvat minun ja monen muun elämässä. Yskivään julkiseen terveydenhuoltoon joudumme turvautumaan me joilla ei ole rahaa tai päästyä työterveyden piiriin. Ja kääntäen: kun on rahaa, ei rahapula julkisella puolella haittaa.

Kaikki tietävät, että jonot ovat pitkät. Usein hoitohenkilökunta toteaa asian pahoitellen. Muistelen hämärästi, että olen ollut positiivisesti yllättynyt silloin kun jokin aika on tullut nopeammin, jokin asia edennyt jouhevammin.

”Sentään aika nopeasti nyt meni.”

Olen osallistunut normalisointiin. Asiat nyt vaan on näin.

Takaraivossa on valmiina, että ”voisi olla huonommin”. Ikään kuin minä en ansaitsisi enempää.

Niin paljon kuin jatkuvasta rahapulasta puhutaankin, mikään ei anna vähäisintäkään vihiä siitä että kukaan odottaisi että tilannetta saataisiin parannettua. Päin vastoin. Porvarihallituksen sotessa tärkeintä on palveluntuottajien tasa-arvo ja terveysbisnes go-go, ei ihmisten tasa-arvo, tarve hoidolle, nopeesti ja huokeasti.

Oikeistohallituksen leikkauspolitiikkaa kritisoidaan paljon. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että sitä ennenkin rahapula oli käytäntö. Kuten tarina kertoo, 90-luvun lamasta ja sen ”hoidosta” (lue: leikkauksista ja kurjistamisesta) lähtien julkinen puoli on ollut kroonisessa rahapulassa. Tehdyt ja suunnitellut leikkaukset nyt ovat perseestä, mutta jatkumoa hivutustaktiikalle. Eikä niiden peruminenkaan olisi kuin korkeintaan alku minkäänlaiselle laajemmalle ja tarvitulle muutokselle.

Pitää suuttua. Ei selitellä pois tai sanoa että voisi olla pahemminkin.

Pitää suuttua yhteiskunnalle jossa oikeus hoitoon ei ole tärkeää, tai ainakin kamalan monta muuta asiaa tärkeämpiä. Joidenkin muiden asiat. Jossa lääkekorvauksista voi tosta noin vain leikata, leikata leikata leikata ja säästää. Tästä, tuolta, tuolta. Jossa varallisuuden ja pääomatulojen verojen korotukset progressiivisesti on tabu. Ja vuokrat on liian korkeita ja asuntoja liian vähän ja ja ja.
Pitää suuttua niille, jotka päätöksiä tekee ja tahoille jotka tehdyistä päätöksistä hyötyy. Niille jotka käyttää valtaa näin ja väittää että tää on pakko ja ”yhteinen etu”. Vitut!

Kun se raha ei vain jonnekin _katoa_.

Ja siksi niiden ”ei ole rahaa”-huokailujen sijaan tai ainakin ohella pitää ruveta puhumaan siitä, minne raha menee, minne sitä puliveivataan, kenen kustannuksella ja kenen eduksi. Koska rahaa ei tod. puutu joka paikasta. Julkisella puolella on rahapula, terveysbisnes tekee voittoja ja piilottaa voitot veroparatiiseihin. Eikä syyllisyyttä voi vierittää jollekin ”globalisaatiolle”, sille että tuolla jossain jokin abstrakti taho vaatii & kätemme ovat sidotut. Ehei, täällä, tässä ja nyt tehdään suhmurointia, vallankäyttöä ja oikeutusta.

Ja sanotaan ”ettei ole rahaa”.

Kertoi: eli nah

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s