Uupumuksen äärellä

15134673_10154763115285844_628338494519849246_n

[kuvassa lehdettömiä puita, jotka näkyvät tummina hahmoina harmaata taivasta vasten.]

Miks vitussa en osaa levätä? Olla vaan? Tää jatkuva oravanpyörä sairastuttaa mut. En pysty myöntämään sitä että en jaksa. Että mulle olis tärkeää pysähtyä ja antaa itselleni aikaa sairastaa.

Musta tuntuu että mut on aivopesty ajattelemaan että vain olemalla tehokas ja tuottava – vaikka se olisikin näennäistä – olen oikeutettu olemaan täällä. Tehokkuuden vaatimus on kaikkialla ja se ulottuu töistä vapaa-aikaan.

Miten meidät on ohjelmoitu tähän kahdeksasta neljään-työelämään? Oletetaan että ihmiset ovat tuottavia ja tehokkaita yhteiskunnan jäseniä 7 tuntia 45 minuuttia päivässä, eläkeikään asti. Ja tää protestanttinen työetiikka ulottuu vapaa-aikaan.  Sekin pitää suorittaa niin, että ollaan timmissä kunnossa, terveitä, aktiivisia ja aikaansaavia ihmisiä. Joku treenaa maratoniin, toinen täydennyskouluttaa itseään, kolmas puurtaa lastensa harrastustoiminnassa. Ja silloinkin kun puhutaan joutilaisuudesta, niin se on joutilaisuutta jotain varten – useimmiten niitä luovia ideoita ja ”innovaatioita” varten.  Ei itseisarvo sinänsä. Tää nykyjargoni innovaatioista ja tuottavuudesta uuvuttaa mut. Ja siltikään en osaa tätä eetosta vastustaa.

Mä tiedän että en salli itselleni tarpeeksi lepoa ja rauhaa. Sen sijaan tärisen väsymyksestä, otan lääkettä päänsärkyihin, juon kahvia uupumukseen ja lähden töihin. Olen siellä näennäisesti tehokas. En uskalla kertoa esimiehelle että en voi hyvin. Pelkään että sitten voin sanoa hyvästit palkkaneuvotteluissa tai pelätä kenkää seuraavassa yt:ssa.

Kun oon tottunut suorittamaan ja tekemään, niin tekemättömyys voi tuntua kuolemalta. Paradoksi on että sitä tarvitsen eniten. Ja oikeastaan kaipaan tekemättömyyttä ja joutilaisuutta. Mutta mä en osaa sitä enää. En muista milloin olisin kävellyt johonkin ilman päämäärää. Menen samaa kiertoa päivästä toiseen: kotoa töihin, töistä päiväkotiin, sitten kotiin.

Mietin jatkuvasti että onko mussa joku vika kun en jaksa arkea? Kun se tuntuu ylivoimaiselta. Mä pelkään mennä lääkäriin jos saan taas sairaslomaa. Enkä tiedä miten pitkäksi aikaa? Miksi en voi myöntää itselleni että sairastan?

Kirjoitti: Yökyöpeli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s