Älä splainaa työttömälle!

hissing-636561_960_720

[kuvassa lähikuva harmaan kissan naamasta. Sen suu on auki ja se maukuu.]

Saatat olla todistanut tilanteen: Hallitus esittelee taas jotain kuraa tai oikeastaan tässä tapauksessa Heikki Hiilamo esittelee hallituksen suulla ”osallistumistulon”, joka tekee työmarkkinatuen vastikkeelliseksi: osoita että ”osallistut” jotta saat tukea. Somessa paikalle pölähtää omasta mielestään hyvää tarkoittavia tyyppejä, jotka kertovat, että ”ei kannata olla niin negatiivinen, voi tässä olla hyviäkin puolia.” ”No mutta ei kannata heti tyrmätä koska ei usko hallitukseen.” ”No en kyllä nää että tässä olisi pelkästään huonoja puolia, ehkä hallitus oikeesti haluaa vaan että voi opiskella työttömänä…”

Olet todistanut yhdenlaista splainausta, jota kutsun paremman nimen puutteessa palkkatyöläissplainaukseksi. Omaan asemaan vaikuttamattomia huononnuksia on helpompi katsoa näennäisen ”objektiivisesti” ja etsiä jotain hallituksen kädenojennusta: hei pakkohan sellainen tässä on olla, eikö niin? Ehkä tässä lantakasassa on kultahippunen? Saattaa tulla mieleen, että selitänpäs nyt noille, miten eivät ymmärrä kuinka heille aukeaa hyvä mahdollisuus, turha negailla! Tai jopa: selitänpäs samassa työmarkkinatuen nykyiset ehdot, jos eivät vaikka ole perillä! Kannattaa huomata, että palkkatyöläissplainaus ei ole yksinomaan vakiduunissa olevien tapa vaan asenteen voi helposti omaksua myös työtön, koska onhan työttömyyden ja köyhyyden leimaavuus niin läpäisevää yhteiskunnassamme.

Positiivisten puolien etsiminen saattaa tuntua hyvältä idealta. Kuten splainaus yleensäkin, päälleselittäminen etuoikeutetusta asemasta kieltää työttömien olevan parhaita oman tilanteensa tuntijoita. Se asettuu hallituksen oikeistohegemonian rinnalle oikeuttamaan työttömien näkemistä ongelmana ja selittää ”ymmärtämättömälle työttömälle” kuinka suuttuminen ja huoli on jos ei turhaa, niin ainakin ylimitoitettua – sen sijaan että suuttuisi hallitukselle työttömien kanssa tai huolestuisi uuspuheen vallasta, jossa ”osallistuminen” on koodinimi ”pakolle” ja ”aktivointi” ”sanktioille”.

Työmarkkinatuen vaatimusten kanssa liikaa tuttavuutta tehneenä en voi suhtautua tähän monen splainaajan tavoin jonkinlaisena ”positiivisena mahdollisuutena” vaan mietin mitä se tarkoittaa käytännössä. Jos tämä ”uusi tukimuoto” ei ole vaihtoehto vaan pakko, siihen tulee sisältymään velvollisuus todistaa ja hyväksyttää osallistumisesta todistavat suoritteet, määräaikaan mennessä ja tietyin väliajoin. Kuulostaa lomakkeilta ja kyttäykseltä. Luottamus hyvä, kontrolli parempi. Eikö juuri äsken kerrottu jo haastatteluista uutena kontrollikeinona, tämäkin vielä… Kuulostaa stressiltä ja ahdistukselta: mistä löytää sopivan paikan? Jonkun pitää varmaan kirjoittaa lausunto joka toimitetaan työkkäriin? Käykö mikä tahansa vapaaehtoistyö? Eikä niihin opiskelupaikkoihinkaan niin vain kävellä… aavistelen ryntäystä opiskelemaan ihan mitä tahansa tukien menetyksen pelossa. Ja toisaalla yhä enemmän turvautumista toimeentulotukeen (jota sitäkin voidaan leikata ”aktivoinnin” nimissä.)

Kuulostaako ”uudistukselta” vai pikemminkin nykyisen järjestelmän pahimpien puolien muuttamiselta vielä huonommiksi?

Tällaisina paskoina sortavan politiikan aikoina tarvitaan vastarintaa. Se voi tapahtua vain tunnistamalla ettei tämäkään hallituksen uudistus, monen muun uudistuksen kanssa, ole ok. Se on silkkaa kuraa muun kuran joukossa. Splainauksesta kannattaa tässäkin tapauksessa opetella eroon, tapahtui se sitten hallituksen suunnitelmien parhain päin selittämisellä (”no eihän tämä nyt niin huono asia ole”) tai kertomuksilla siitä, kuinka ”töitä löytyy kun vain yrittää tarpeeksi”. Työttömät ja palkkatyössä olevat eivät ole vastakkaisia ryhmiä eikä hallituksen politiikka auta meistä ketään. Eikä riittävää perustuloa ja sosiaaliturvan parantamista kohti edetä lisäämällä sanktiota ja ehtoja, päin vastoin. Solidaarisuutta, saanko pyytää!

Ja suuttuminen on oikeutettu reaktio, sitä ei tarvitse yrittää selitellä pois. Se voi olla myös toivottava reaktio, jos siitä saa virtaa toimia muutoksen hyväksi.

Kirjoitti: päärynäbanaani

3 thoughts on “Älä splainaa työttömälle!

  1. Esa Kauppila sanoo:

    Juuri näinhän tämä asia on ja kaikkein eniten ihmetyttää nimenomaan työttömät jotka ovat niin alistuneita/alistettuja/nöyriksi piiskattuja että nuolevat kiltisti piiskaajansa kättä, heittäytyvät selälleen ja pyytävät lisää keppiä. Voi jumalauta tätä maata ja maailmaa …

    Tykkää

  2. Pahinta on, että oikeistohenkiset uskovat täysin tähän pakottamiseen ja elämän vaikeuttamiseen ”kannusteena”. Väittelin tässä taannoin tuttuni kanssa, joka väitti kivenkovaan, että kyllä töitä löytyy kun vaan ei nirsoile. ”Nirsoiluksi” lasketaan hänen mielestään siis perheellisen haluttomuus muuttaa toiselle paikkakunnalle tai esimerkiksi pelko yksinhuoltajan lapsen pärjäämisestä jos vanhempi tekee yö- tai iltavuoroja. (Koska mitäs valitsi alan x, y tai z ja hankki perhettä.) Mitään ymmärrystä erilaisille elämäntilanteille tai esimerkiksi pelolle tulevaisuuden suhteen ei herunut, koska onhan tämä tuttunikin pärjännyt ja tehnyt vaikka mitä…

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s