Myrskyyn turvaan

artcolor-802537b54ffc914b05b33f6b73c19e22_h

[kuvassa mustalla taustalla sinivihreä maalattu pyörremyrsky. Sen alaosa näyttää ihmisen olkapäiltä, kaulalta ja päältä, joka yhdistyy lopulta myrskypilveen, joka ikään kuin nousee ihmishahmon päästä.]

Sisältövaroitukset: mania, psykoosi, harhat

Tuntuu, että yritän saada itseni maniaan.

Ehken nuku, koska ei vaan huvita. Koska tää pitkittynyt väsymys on kuin huume johon olen jäänyt koukkuun.

Kaikki tuntuu erilaiselta. Aistit välillä sumenee, välillä koen asiat kirkkaammin kuin hetkeen.

Varjot saavat taas kasvot. Kurkkaan olan taa onko siellä joku. Ja tekee taas mieli maalaa suuren suuria tauluja.

Voisin jättää väliin syömiset ja nukkumiset ja päiväkotiin viemiset ja vaan pyöriä itseni pyörryksiin tanssin huumassa. Valvoa kun nyt valvotuttaa ja nukkua sitten ehkä joskus myöhemmin.

Tää tilanteen hallinta tuntuu pinnalliselta. Pari unetonta yötä vielä niin nään taas näkyjä. Tunnen varmuudella, ettei mikään näkemäni ole totta.

Maa ja aika heilahtelee ja värit värähtelee. Puut kuuntelee ja linnut keskustelee ja mä tunnen juureeni kallion halki. Eikä mitään tarvii pelätä kun kohtaa kaikki demoninsa rakkaudella. Ajan helmet loistaa mulle. Ikuisuuden viisaudet aukee ja voin olla hetkessä aina.

Henget kutsuu mua tuollepuolen mutten tunne tietä, miten muka löydän takas. En voi. En vieläkään. En taas.

Odotan. Ehkä joskus vielä koen sen autuuden kaaoksen keskellä. Luon myrskyn ja istun sen silmään.

Runoili: Ninnintytär

 

kuva: Brendan Monroen teos.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s