Triggeröitymisestä ja trigger warningeista

tumblr_nnjxy1gqaa1tpo3v2o1_540

[kuvassa vaaleanvioletti yksisarvinen, jonka kieli on ulkona. Sarvi on sateenkaaren väreissä ja harjassa vaaleanpunaista ja sinistä. Sen taustalla näkyy revontulia.]

Trigger warningeille irvailusta on tullut yleistä. Monelle ne tuntuu olevan todiste siitä että ”mitään ei saa sanoa” tai että feministit keskittyy pikkujuttuihin ja kaikki vain ”loukkaantuu kaikesta”.

Aihe on mulle tärkeä. Siitä kirjottaminen tuntui kuitenkin pitkään vaikealta: tiedän trigger warningien tarpeen liittyvän erityisesti posttraumaattiseen stressihäiriöön (PTSD) ja traumoihin yleisimminkin. Trigger (suomeksi psykologiassa puhutaan kai laukaisijasta) viittaa siihen että jokin asia laukaisee takauman. (Usein puhutaan myös sisältövaroituksista eli content warningeista yksilöimättä varoituksen tarpeen syytä.) Mulla ei ole PTSD:tä, vaikka jotkin mun oireista sopii siihen(kin). Häiriöt on monimutkaisia. Epäilin että tiedänkö aiheesta tarpeeksi? On ongelmallista, että sairauksia ja häiriöitä käytetään synonyymeina arkisille sattumuksille. No pääsin sitten viimein tän epäröinnin yli ja ymmärsin että tässä kohtaa se on turhaa.

Siis asiaan: kun joitain vuosia sitten törmäsin tw/cw-konseptiin, olin että ok, hyvä jos joillekin apua. En nähnyt asian liittyvän muhun. Jokin vajaa vuosi sitten luin tarkemmin niistä oireista, joita ”triggeröitymiseen” liitetään, joita yritetään välttää varoittamalla mm. väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa tai itsetuhoisuutta sisältävistä jutuista. Siinä taidettiin luetella ruokahaluttomuus, flashbackit, huimaus, toimintakyvyn menetys, paniikkikohtaus, ahdistusoireet ja dissosiatiiviset oireet. Mietin, että ”ei hemmetti, tämähän on muistuttaa sitä mikä mulla on!” Asialla jonka kanssa olin yrittänyt selvitä koko elämäni oli nimi! Muillakin on samanlaisia vaikeuksia!

Olen koko elämäni kehitellyt erilaisia selviytymiskeinoja ja välttelystrategioita:

jos vetäydyn omaan maailmaan saatan pystyä sulkemaan ulos sen mitä ympärillä puhutaan,

jos välttelen tietyntyyppistä kirjallista ja kuvallista sisältöä,

jos tarkistan elokuvien ja sarjojen loppuratkaisut etukäteen jotta pystyn valmistautumaan,

jos päättelen lehtiotsikoiden perusteella mitä voin lukea ja mitä en – mitään ei ehkä tapahdu.

Ja kun usein suojaukset pettävät, olen paennut julkisissa tiloissa vessaan kokoamaan itseäni tai maannut tunteja ja tunteja sängyssä yrittäen saavuttaa jonkinlaisen tasapainon takaisin.

(Tässä vaiheessa on varmaan käynyt selväksi: se mistä kärsin ei ole ärsyyntymistä tai loukkaantumista. Tunnen niitäkin, mutta ne ovat eri asia.)

Olin oppinut pitämään piirrettä jonkinlaisena yliherkkyytenä, hävennyt ja unohtanut hävetä, alkanut suhtautua asiaan ikään kuin selkäkipuun tai muuhun vastaavaan häiritsevään asiaan.. Joka tapauksessa oli helpottavaa kuulla, että en ole ainoa, vaikka tietenkin vakavuudessa on isoa vaihtelua.

Olen lukenut siitäkin, että on tärkeä muistaa etteivät tw:t tai varoitukset ole parannuskeino. Varoitukset eivät paranna, ne ovat -siinä missä omat välttelystrategiani- keino elää arkea vähemmän tuskaisesti, mikä taas voi edistää asioiden käsittelyä/toipumista. Älä siis sano, että ”varoituksia vaatimalla vain pahentaa ongelmiaan, pitäisi hoitaa asia”. Triggeröitymisestä seuraavat oireet eivät ole terapeuttisia. Ei myöskään ole oikein vaatia että niin kauan kuin toipuminen kestää pitäisi pysyä poissa somesta.

Rautalangasta: varoitukset auttavat tekemään somen saavutettavammaksi monille.

Haluan lopettaa siihen, mitä muuta trigger warningeista lukeminen, sisältövaroitusten käyttäminen ja ihmisten triggeröivistä asioista kuuleminen on opettanut: ymmärrän paljon paremmin oman kokemukseni rajallisuuden. Ymmärrän paremmin sen, että eri asiat ovat eri ihmisille erilaisia, vaikeita. Esimerkkinä voin mainita syömiseen liittyvät asiat, joiden triggeröivyyttä mun syömishäiriöttömänä on pitänyt opetella tajuamaan, kiinnittämään huomiota. Ei täydellisesti vaan jatkuvana opetteluna.

Kaikki mielenterveysongelmista/PTSD:stä kärsivät eivät varoituksista hyödy tai niitä kaipaa. Monelle ne ovat välttämättömiä, joillekin helpottavat elämää, joillekin tavallisimmat varoitukset ei riitä, koska pelkkä sanan näkeminen saa aikaan oireita (mitä kierretään kirjoittamalla esim. r/pe). Tässä on monia puolia, monia erilaisia tarpeita joita ei ole helppoa ottaa samalla kertaa huomioon. Ja joo, välillä niitä tulee käyttäneeksi turhaan: jos otsikko vaikka kertoo saman, niin erillistä infoa ei aina tarvita. Ja silti ne positiiviset puolet on tärkeimpiä: esimerkiksi se, jos joutuu miettimään ettei oma kokemus ole yleispätevä ja opettelemaan toisten huomioonottamista – somessa ja kasvotusten.

Kirjoitti: eli nah

One thought on “Triggeröitymisestä ja trigger warningeista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s