Vähän paremman päivän ilta

liisa-ihmemaassa-alice-in-wonderland-elokuva-kissa-irvikissa

[kuvassa puun oksalla loikova harmaa, vihreäraitainen irvikissa, jonka irvistys ulottuu korvasta korvaan.]

Lauantai-ilta. Mut valtaa epämääräinen olo, alan kuulostella että mistä nyt puhaltaa. Olen jaksanut siivota kauemmin kuin muutaman hetken, selailen läpi vanhoja vihkoja, pohdin mitä heitän paperinkeräykseen. Puoliso naputtaa koneella, telkkarissa taustalla Latelan autokorjaushöpinää Areenasta. Mikäs tässä nyt sitten vikana? Sitten keksin: ei ahdista ihan niin paljon, on hippunen tarmoa ja tuntuu että elämä kokonaisuudessaankin menee mukiin.

Harmi vain, että näistä päivistä on vaikea nauttia: varmaan tämä on taas jokin uusi oire. Vähintään tyyntä myrskyn edellä; tulisi jo se romahdus ettei tarvitsisi odottaa. Olenko unohtanut jonkin asian mistä kuuluisi ahdistua?

Kun on tottunut ahdistuksen värjäämään arkeen, tuskaisuuden vetäytyminen mielen laitamille tuottaa omanlaistaan ahdistusta. Tyytyväisyys jättää karvaan jälkimaun.

Ahdistus on sentään tuttua ja turvallista. Ja todellakin: eihän se jätä mua nytkään täysin vaikka oon vähemmän jumissa ajatuspakkojen kanssa. Kurkkii, kärkkyy, odottaa. Tän toteaminen – taas kerran – luo sekä ärtyneen että vähän huojentuneen olon.

Kirjoitti: Eli nah

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s