Arki aina/joskus hankalaa, osa. 2

pictures-of-bird-nest-23

[kuvassa vihreällä taustalla vihreistä heinistä tehdyltä pallolta näyttävä linnun pesä. Sen vasemmalla sivulla on reikä, josta näkyy keltaruskea lintu. Myös pesän alaosassa on reikä. Oikealla puolella roikkuu pää alaspäin keltaruskea lintu, jolla on musta nokka ja kirkkaan keltainen päälaki.]

“Musta tuntuu et mun läheisille on vaikee tajuta kuinka ”pienet” asiat on oikeesti vaikeita, et en esim pysty lähteen ulos koska en saa vaatteita päälle.”

Usein mielenterveyden ongelmat vaikuttavat olemiseen kokonaisvaltaisesti. Vähän aikaa sitten julkaisimme postauksen “Ootko muistanu syödä?”. Se käsitteli syömisen vaikeutta asiana, josta moni mielenterveysongelmista kärsivä kärsii, mutta josta ei usein puhuta. On paljon muitakin asioita, jotka ovat tuottavat monille meistä vaikeuksia; joskus, satunnaisesti, aina. Tässä blogitekstien sarjassa esitellään niitä blogikollektiivin kokemusten kautta:

 ”laskujen maksaminen, pienet keskittymistä vaativat asiat on vaikeita, vie paljon energiaa.”

“Haluan tietää kaiken mahdollisimman paljon etukäteen tilanteesta. Esim. millanen tila, keitä siel on, miten pääsen sielt kotiin yms. Keikat on vaikeita jos en tiiä odotetaanko et tanssitaan. Pääsykokeissa hain ja sain erikoisjärjestelyn käydä katsomassa huoneita etukäteen.”

“Sairastuessani en useinkaan pysty hakeutumaan ajoissa hoitoon. Ajatus siitä, että joudun tappelemaan ja todistelemaan kärsiväni ”oikeasti”, lamaannuttaa minut. Lääkäriin meneminen yksin pelottaa sekin niin paljon, että mieluummin odottelen, josko kipu tai sairaus menisi itsekseen ohi. Kynnys hakeutua hoitoon nousee entisestään, kun tiedän lääkärin läksyttävän minua siitä, että olisi pitänyt tulla aiemmin.”

“No siis mulla on sellaista, että kun dissosiaatiot iskee päälle, niin mun on vaikeeta tunnistaa missä oon. Vaikka ympäristö olis tuttu, niin voi olla, että en tunnista taloja jne. missä olen. Myös mulla on korkeampi riski satuttaa itseni vahingossa, koska traumareaktioita on myös se, kun ei fyysisesti tunne esim. liian kuumaa tai liian kylmää. Joskus voi olla että mulla on esim. rakko hankautunut jalkaan, mutta jos mulla on trauma reaktiot päällä, niin en tunne sitä. Ja sit joskus kun tunto palaa. Niin sit tajuan, että muhun oikeesti sattuu.

Muuten sit on vaikeeta jotenkin ollut lähteä asunnosta ulos. Koska selkäpiihin on jäätynyt muistikuvat siitä, kun talomme ulkopuolella oleva väkivaltainen perheen jäsen kyttäsi autossa. Talosta ulos lähteminen on joskus ollut liian pelottava ja voimia vievä kokemus.

Lisäksi vaikeita asioita on vaatia itselleen jotain. Kun tarvitsisin vaikka työpaikkaa, harjoittelupaikkaa tai jotain muuta. Niin mun on vaikeeta soittaa, koska mulla on joku alitajuinen pelko, että tuun jotenkin vaan munattua kaiken tai sit vaihtoehtoisesti että sanon jotain väärin ja mua ei edes haluta sinne. “

kollektiivisesti kyhätty

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s