Sohvan pohjalta moikka moi

sofa-792504_960_720

[kuvassa nurmikolla pieni, kissalle sopivan kokoinen sohva. Sohvan kangas on kellanruskea ja siinä on kuvattu appelsiineja ja sitruunoita ja tekstejä Lemons ja Oranges. Sohvalla makaa puolipitkäkarvainen kissa, silmät kiinni. Kissalla on suklaan ruskea naamio, eli naama, korvat, häntä ja tassut ovat ruskeat.]

Professori Alf Rehn sanoi, että hänen mielestään on oikein kiroilla kun kritisoi hallitusta sen opintotukileikkauksista. Niin onkin. Mutta sitten hän sanoi, että hänen mielestään ”tuntuu erikoiselta, että sohvan pohjalla makaamalla saa enemmän rahaa kuin ne jotka rakentavat tämän maan tulevaisuutta.”*

Mitä tulee Rehnin kritiikkiin opintotuen leikkauksista. Go for it. Mua kiinnostaa sen sijaan se, että miksi Rehn kokee, että hänen on pakko todistaa opiskelijat arvokkaiksi vähättelemällä toimeentulotuen saajia. Pitääkö muistuttaa opiskelijoiden oikeudesta toimeentuloon alleviivaamalla jonkun toisen ryhmän ansiottomuutta, heitellä sanoja joilla perustellaan sosiaaliturvan turhuutta ja vahingollisuutta?

Tai siis, sohvan pohjalla makaaminen. Et oo vittu tosissas?

”Sohvan pohjalla makaaja” viittaa julkisessa keskustelussa siihen, että sosiaaliturva on liian korkea (ei ole), tai sitä on helppo saada (ei totta tämäkään). Tästä seuraa luonnollisesti, että sosiaaliturvaa pitää laskea.

Sohvan pohjalla makaaminen. Ilmaus on latautunut. Taloudellinen. Paljon pienessä tilassa. Toimeentulotuen saaja makaa eli on laiska. Eikä vain sohvalla, vaan jopa sen pohjalla! Laita merkille: kukaan ei muissa tilanteissa puhu sohvan pohjasta. Kun maataan sängyn pohjalla, sinne ollaan todella tuupertuneita, ei liikuta kirveelläkään.

Sohvan pohjalla makaava ilmentää todellista rappiota, fyysiseksi muuttunutta moraalittomuutta. Näissä kuvitelmissa liiallinen raha on saanut veltostumaan, ”kaikki tarjoillaan sohvalle”. Elämä on auvoisaa ja helppoa. Mielikuva: sossuntäti koputtelee ovea, kantaa rahaa sisään. Maalailu vetoaa tunteisiin: nyt se, mikä tarkoittaa konkreettisesti arjessa että pitää valita, mitä välttämättömyystavaroita jättää ostamatta, onkin pelastus! Omaksi parhaaksi!

Ei ihme että tuntuu hyvältä viedä pois rahaa: sehän on naamioitu pelastamiseksi. Koska laiskuus on alkusyy, voidaan köyhyyttä ja rahapulaa hoitaa ”aktivoimalla”. Keppiä! Ongelma ei olekaan ihmisiä köyhyyteen tuuppiva ja rikkaita silittelevä yhteiskunta, vaan yksilö. Ja vastaavasti ne joilla menee hyvin, menee hyvin siksi että he on ahkeria.

Kunhan otetaan pois viimeiset rahat, ne pierasee tyhjästä rahaa ja työpaikkoja (jotka nekään ei enää tae palkasta). Kuulostan varmaan vähän materialistilta. En ole, mutta yhteiskunta sen sijaan on.

Ei ihme että hallituksen oikeistolainen leikkauspolitiikka on niinkin suosittua kuin on. Voi syystäkin pohtia, kuinka tehokkaasti Rehnin kommentit haastavat leikkausmentaliteettia; selvästi hän allekirjoittaa, huomaamattaan, ajatuksen siitä että joku varaton saa jotakin liikaa. Jossain on liikaa rahaa, varaa leikata. Ottakaa nyt ihmeessä pois! Tässä välissä pane merkille:”sossupummien” ja työttömien halveksunnassa käytettyjen valitusten samanlaisuus sen kanssa, miten rasistit puhuvat vastaanottokeskusten ”hotellitason ylöspidosta” ja ”rahan syytämisestä”.

***

Olen kuulunut Rehnin halveksumiin sohvan pohjalla makaajiin viime vuosina.

Nyt mun kuuluisi todistella, että nousen sieltä sohvalta. Luetella mitä kaikkea olen tehnyt, se kaikki näkymätön työ, vapaaehtoistyö, hei olen tärkeä! Mua tarvitaan! Tai vakuuttaa, että kuulun niihin ”oikeasti sairaisiin”, jotka välillä mainitaan sivulauseessa vanhusten lisäksi kun vaaditaan tukia pois ”terveiltä ja työkuntoisilta” ja että olen vain epäonnistunut saamaan sairauspäivärahaa.

Tai  vaihtoehtoisesti saarnata aiheesta: tiedättekö, se että hakee toimeentulotukea kertoo vain yhdestä asiasta: rahat ei riitä. Jos ja kun toimintakyky huononee, se ei johdu siitä että rahaa on liikaa vaan siitä että SITÄ EI OLE.

En halua selitellä ja perustella. Haluan uskoa, että ihan jokaisella on aivan helvetin perustava oikeus saada vuokra maksettua ja lääkärilaskut ja lääkkeet ja ruoka ilman kamalaa stressiä ja pelkoa perseessä. Vaikka ei tekisi mitään. Koskaan. Vaikka vaan makaisi sohvalla. Oli ne syyt sinne päätymiseen mitä tahansa. En halua että kukaan joutuu perustelemaan oikeuttaan olla olemassa. Pyytämään sitä anteeksi. (Tää vaatis sitä että rahan saanti on helpompaa, ei vaikeempaa, koska se ”viimeinen ja väliaikainen tuki” on puhdasta vittuilu.)

Päässäni hoen anteeksipyyntöjä; olenhan sisäistänyt syyllisyyden ja itseinhon, vaikka taistelen niitä vastaan.

Se että Alf Rehn monen tonnin kuukausipalkkansa (veikkaus!) kanssa kantaa kortensa kekoon ylläpitääkseen ”liian helppoa elämää” arvostelevaa ilmapiiriä, jossa arvuutellaan saanko minä maksaa jatkuvasti nousevaa vuokraa, ostaa ruokaa ja niin edelleen.

Se on perseestä. Seuraava ohje ihan kaikille: Kiroilu on ok, sohvan pohjalla makaamisesta puhuminen ei. Koska se potkii alemmas meitä jotka on jo polvillaan.

Ja jos jossain makaan, niin sängyssä. Saatana.

Kertoi: kamelinainen

 

* Tämä lausunto oli annettu Suomen Kuvalehteen. Alkuperäisessä päivityksessä puhutaan kaljan kittaamisesta tekemättä yhtään mitään, mikä sekin ansaitsisi tarkasteluamutta en nyt jaksa.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s