[kuvassa valkoisella pohjalla punaisin kirjaimin teksti: Aoccdrnig to a rscheearch at Cmabrigde Uinervtisy, it deosn’t mttaer in waht oredr the ltteers in a wrod are, the olny iprmoetnt tihng is taht the frist and lsat ltteer be at the rghit pclae. The rset can be a toatl mses and you can sitll raed it wouthit porbelm. Tihs is bcuseae the huamn mnid deos not raed ervey lteter by istlef, but the wrod as a wlohe.]

Oon huomannut viime aikoina, että ihmiset liittää kirjoitusvirheet pienempään älykkyyteen (ja lisäksi rasismiin: naureskellaan ”elämän koululaisille”). Nyt kerron vähän että mihin ne kirotus vihreet liittyy.

Kirjoitusvirheet voivat johtua myös avaruudellista hahmotuskyvystä. Siksi monet visuaaliset ihmiset typottaa (=tekee kirjoitusvirheitä) niin maan perkeleesti, mutta puolestaan sitten ovat erinomaisia hahmottamaan kokonaisuuksia ja muotoilemaan erilaisia tuotteita. On siis paljon mahdollista, nyt spekuloin, että monet taiteilijat kuten Alvar Aalto on voinut olla kova typottamaan, koska mieli nyt vaan lukee tekstin vaikka n ja k olis vaihtanut paikkaa ja kirjaimet olis sanassa sekaisin ja vaikka olis yhdyssanavirheitä. Sitä on dysleksia esim. mulle; on ihan sama onko yhdyssanat oikein, koska mä ymmärrän asian kuitenkin vaikka se olis täynnä typoja. En huomaa typoja, koska mun mieli rakentaa sanat valmiiksi automaattisesti, prosessi on niin nopea, että typo jää huomaamatta, mutta asia sisällön ymmärrys pysyy. Kyseessä on hahmotuksellinen ominaisuus.

Sanoisin, että mun aivojen tapa käsitellä sanoja ja kirjaimia on oikeastaan todella taloudellinen. Hahmotan kokonaisuuden vaikka tekstin olis kirjoittanut typottaja. Siinä missä joku muu ei pysty keskittymään tekstiin typoista huolimatta, niin mä luen koko homman nopeasti ja ymmärrän sen ja tajuan sisällön sen ilmiasusta huolimatta.

Musta tää on erityistaito!

Törmäsimme ylläolevaan päivitykseen fabossa, ja pyysimme luvan julkaista blogissa. Kiitos kirjoittajalle!