Diagnoosit eivät ole viihdettä

fdf76c01f232c1f660ece580d5af0342

[kuvassa on valko-musta katutaidepöllö, jonka silmät ovat keltaiset. Pöllön alaosassa höyhenet vaihtuvat vihreisiin ja turkooseihin tiiliin. Pöllön taustalla on tummanruskella taustalla oranssinruskeita lehtimäisiä kuvioita.] 

****Lisäys: kuten meille kommentoitiin, nyt tekstistä voi helposti tulla kuva että pitää olla virallinen diagnoosi jotta ongelma on oma. Lue kommenttipostaus täältä.

Seuraavaksi kumotaan kaksi väitettä, jotka ovat harmittavan yleisiä.

”Sanomalla että on vähän OCD/ADHD tai toimii vähän autistisesti tekee oireista/sairauksista/neuroepätyypillisyyksistä helpommin ymmärrettäviä”. 

Väärin.

Kun omien kokemuksien kuvataan olevan ”vähän niinkuin asiaksi X” trivialisoidaan ja vähätellään. Se on sitä, että kaveri ”lempeän ymmärtävästi” naureskelee olevansa ”vähän OCD”, kun tykkää järjestellä kirjahyllynsä aina samalla tavalla ja minä en kehtaa häpeältäni sanoa, että viimeöinen univaje johtui siitä, että jumituin tunniksi pakkotoimintoihin, kun piti mennä nukkumaan.

Se on sitä, kun joku huokaa olleensa ”niin masentunut”, kun se ja se sarja loppui ja seuraavassa lauseessa heittää kevyesti ohjeita siitä, miten masentuneiden pitäisi vain käydä lenkillä ja keksiä muuta ajateltavaa – ”kyllä se auttaa, masentaisihan muakin maata kaikki päivät vaan kotona”. Mitä opimme? Siitä ei seuraa ymmärtämistä, ainoastaan väärinymmärtämistä. 

”Tekemällä termeistä tiukan diagnostisia tai lääketieteellisiä entistä pahemmin marginalisoidaan erilaiset ihmiset”.

Väärin.

Leimaavuutta voi lieventää monella tapaa, mutta yhteenkään niistä ei tarvitse kuulua oikeus käyttää toisten sairauksia haukkumasanoina, viihteenä tai pönkittämään jotain muuta argumenttia. Stigmoja voi lieventää esim. ne ihmiset joita asia itseään koskettaa eikä kenenkään ulkopuolisen tarvitse tunkea siihen ”auttamaan”, etenkään omimalla käyttöönsä termejä haukkumasanoiksi tai trivialisoimalla toisten kokemuksia tekemällä sairauksista tai niihin liittyvistä vakavista, elämää haittaavista oireista adjektiiveja tai jakamaan somessa hah-hah-hauskoja testejä tai kokoelmia kuvista, joissa on tarkkaan järjestelty vaikkapa kyniä saatteella ”taidankin olla vähän OCD”.

kollektiivituotos

One thought on “Diagnoosit eivät ole viihdettä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s