Annostellaan aamulla

14068270_10154366653196390_2434581677614124299_n(1)

[Kuva on mustavalkoinen valokuva 1900-luvun alkupuolelta. Kuvassa pieni valkoinen tummatukkainen lapsi makaa sairaalasängyssä totisena. Lapsella on pään ympärillä kääre ja sylissä pehmolelu.]

Sisältövaroitus: lääkkeet

 

En jaksa ottaa tyroksiinia, koska yöpöydällä ei ole vesilasia. Hyvä vaan. Kaadan niitä vahingossa päivittäin ja joudun kasaamaan pyyhkeitä kuivaamaan lätäköt. Puoliso suuttuu ja pelkää parketin puolesta. Oma energiani riittää siihen, että laitan räsyn lattialle ja veivaan sitä jalalla eestaas. Joskus se jää siihen, ja minä jään sänkyyn, ja lääkkeet jää ottamatta.

Tyroksiini pitää ottaa ennen aamupalaa ja muita aamulääkkeitä, jotta ne kaikki voisivat imeytyä. Voxra pitää ottaa aamulla, jotta se virkistää. Allergialääke pitää ottaa, vaikka se väsyttää. Essitalopraamin otan samalla. Se estää paniikkikohtauksia, kai. Essitalopraami voisi sopia iltaan paremmin, mutta en muistaisi ottaa sitä. Ja jos muistaisin, voisi vesilasi puuttua tai kaatua taas.

Suihkin nenään kortisonia. Se estää allergista nuhaa. Jos käytän sitä tarpeeksi, nenä karstoittua kuivuuttaan ja vuotaa verta. Olen niiskuttanut 20 vuotta ja se on aiheuttamassa nenään polyyppeja. Polyypit estävät hengityksen kulkua ja huonontavat unen laatua. Hengitän muutenkin huonosti. Illalla otin buventolia, avaavaa astmalääkettä. En ole siivonnut viikkoihin, ja nyt kun olen tehnyt siivousta pieninä paloina, on pölyn määrä liikaa nenälleni ja keuhkoilleni. Tarvitsisin duactia.

Tukkoisuuden huomaa siitä, että olen yöllä ottanut narskuttelua estävän purentakiskon pois suustani ja herään se kädessä. Narskuttelu aiheuttaa kipuja korvissa, poskissa, päässä, kaikkialla. Pahimpia ovat kuitenkin niskan ja pään jännitykset, jotka aiheuttavat huimausta. On vaikea saada ajatuksista kiinni, kun veri ei kierrä päässä. Välillä nukun päiväunia, että ajatus selkenisi taas. Yritän muistaa purentakiskon silloinkin. Meni kolme vuotta saada purentakisko, ja niiden aikana ehdin jauhaa hampaideni purentapinnoista kiilteet ja kohoumat pois.

Lääkkeet kuivattavat suuta, joka on hampaille pahaksi. Jemmaan vesilaseja ympäri asuntoa. Purkkaa en saa enää syödä, ettei narskuttelu pahenisi. Xylitol-pastilleja en saa syödä, ettei maha menisi pahempaan kuntoon. Vastaanotolla lääkäri ehdotti jatkuviin vatsavaivoihini mielialalääkkeitä. Söin niitä jo, kahta erilaista. Mielialalääkkeiden otaksutaan vähentävän suoliston kipuja, ja vähentävän stressiä, joka pahentaa mahavaivoja.

Lääkäri käskee lopettaa stressaamisen, mutta aloittaa fodmap-ruokavalion. Fodmap-kuurilla ei saa syödä oikein mitään, enkä muutenkaan syö lihaa. Varsinkin kuituja on vältettävä. On kallista ostaa pähkinöitä ja gluteenittomia jauhoja, mutta minä en saisi stressata, rahastakaan. Yritän muistaa juoda tarpeeksi vettä, etten kuivuisi liikaa ripulin aikana. Olen kärsinyt siitä jo 7 vuotta, viikottain. Nyt pahempana kuin koskaan. Lääkkeiden pitäisi silti imeytyä. Minua ei tarvitse tutkia tai katsoa silmiin.

Saan ripuliini reseptin kuitupitoiseen lisäravinteeseen, jolla hoidetaan ummetusta. En ymmärrä. En jaksa ymmärtää, tai edes yrittää. Lisäravinne pölyyntyy keittiön kaapissa, minä sängyssä.

En jaksa nousta sängystä, koska en jaksa nousta ottamaan lääkettä, jonka pitäisi nostaa minut sängystä.

Kirjoittanut nappi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s