Miltä lapsena tuntui kun isä joi

spot-1531921_960_720

[Kuvassa mustalla taustalla oransseja ja sinisiä valoja, jotka on kuvattu tarkentamatta kameraa jolloin ne näyttävät palloilta]

Tämä teksti on kirjoitettu eläytymällä omaan itseeni lapsena ja teini-ikäisenä, käyttämällä sanoja joita itse silloin käytin tai joita kuulin aikuisten käyttävän. Teksti käsittelee isäni alkoholismia, ja sijoittuu suunnilleen aikaan jolloin olen ollut peruskoulussa. Oma myöhempi ymmärrykseni toki värittää tekstiä enkä tietenkään muista kaikkea oikein, mutta olen pyrkinyt tavoittamaan lapsen ja teinin kokemusmaailman silti mahdollisimman hyvin. Nykyään ymmärrän paremmin esimerkiksi milloin isäni valehteli minulle ja sen että en ole hänestä vastuussa, mutta nuorempana koin asiat hyvin eri tavalla. Tämä on toki vain yhden lapsen ja teinin kokemus, eikä ole yleistettävissä.

Sisältövaroitukset: vanhemman alkoholismi, henkinen väkivalta, lapsen laiminlyönti, omalla kuolemalla ja itsemurhalla uhkailu, viittaus vanhemman kuolemaan, pelko vanhemman kuolemasta, tarkka kuoleman ja tapaturmien kuvailu

 

Mun iskä juo melkein joka viikonloppu. Meillä on keittiön alakaapissa viinaa, siellä on rommia ja jaloviinaa ja absinttia. Jääkaapissa on melkein aina kaljaa.

Mun iskä lähtee yleensä perjantai-iltana baariin. Mä joskus valvon yöllä, mä oon olkkarin sohvalla ja luen kirjaa. Mä katon parvekkeelta ulos ja mietin et entä jos mun iskälle on käyny jotain, jos se on vaikka kaatunu ja sen pää on ihan veressä tai jos se on jääny auton alle.

Joskus lauantaisin mun iskä sanoo et mennään ravintolaan syömään. Mä en tykkää käydä siellä, mut me mennään kuitenkin. Kaikki työntekijät tietää mun iskän nimeltä, ja mun iskä tilaa kaljaa ja mä saan kokista ja lehtipihvin. Mun iskä juo monta kaljaa ja me istutaan siellä pitkään ja vaikka mä sanon et mä haluun lähtee kotiin niin me ei lähdetä. Yleensä mä meen sitten yksin kotiin.

Joskus se herää sunnuntaina ja mä tiedän heti että se on vielä kännissä. Mua aina pelottaa kun se juo sunnuntaisin, koska sen pitää mennä maanataina töihin eikä kännissä saa ajaa autoa. Se ei oo koskaan kai jääny kiinni, mutta mä pelkään koko ajan et se menee töihin ja sit se saa potkut jos se on kännissä. Sit se aina sunnuntaisin sanoo et se laittaa ruokaa mut ei se laita.

Parhaita sunnuntaita on sellaset, että mä tiedän heti kun mä herään et se on selvin päin. Sillon se laittaa aamupalaa, pekonia ja paistettuja kananmunia ja papuja ja keittää kahvia. Sillon me yleensä istutaan keittiössä ja mä luen sunnuntaihesarin sarjakuvia ja sit me ehkä katotaan telkkaria. Mun iskä on yleensä hiljanen kun se on selvin päin, mutta musta on silti kivaa vaan olla sen kanssa.

Mä oon aika usein poissa kotoa viikonloppusin, mä käyn partiossa ja koriksessa ja meillä on paljon turnauksia ja retkiä. Mä aina toivon et se on sit selvin päin ku mä tuun. En mä aina halua mennä partioleirille, mutta kyllä mä mielummin sinne meen ku oon kotona.

Joskus mun iskä sanoo et se menee kauppaan mut se meneeki oikeesti baariin. Mä joskus sanon et älä sit mee baariin ja se sanoo et no mä meen yksille ja sit se on yöhön asti. Kerran aamulla sillä ei ollu ollu kauppakassia mukana, niin sit mä menin hakemaan sen sieltä baarista. Ne oli laittanu sen keittiöön jääkaappiin, niin kaikki ruoat oli vielä ihan hyviä.

Yleensä kun mun iskä tulee kotiin baarista se haluu kuunnella musiikkia. Jos mä oon vielä hereillä niin se soittaa mulle jotain biisejä, ne on yleensä aina samoja ja tosi surullisia. Sit mun iskä itkee ja mua vähän nolottaa ja joskus mä itken sen kanssa. Mun iskä sanoo et mä oon tärkeintä mitä sen elämässä on, vaikka ei se ikinä sano mitään sellasta selvin päin. Sit se kans kertoo mun äidistä juttuja ja kuinka surullinen se on. Joskus mä halaan sitä ja yleensä mä kuuntelen vaikka mua väsyttää hirveesti.

Kerran mua ärsytti tosi paljon kun mun iskä oli tullu kotiin ja haisi tosi paljon viinalta. Mä sanoin sille et menee suihkuun ja laitoin sen sit sinne. Se nukahti sinne ammeeseen ja sit mä käänsin veden kylmälle et se heräis ja talutin sen sänkyyn ja se nukku siellä alasti.

Mä toivon aina et mun iskä sanois jotain sit kun se on selvin päin. Sillon kun se on kännissä mä aina sanon sille et mä en haluu et se juo, mut ei se sit muista mitä mä oon sanonu. Ei se kanssa muista et se on ollu tosi surullinen, ei se yleensä oo selvin päin yhtään surullinen. Selvin päin se on mulle usein vihanen kun en siivoa, mut sit kun se on kännissä niin se ei välitä. Mä en aina uskalla sanoa sille juttuja kun se on selvin päin, eikä se muutenkaan sit muista vaikka et me ollaan valvottu yöllä kun se on ollu niin kännissä, ja sit mä ajattelen et en mä voi puhua niistä jos se ei edes muista. Sit mä kans ajattelen et mä en haluu puhua sillon kun se on selvin päin koska sit me vaan alettais tappelemaan jostain.

Joskus jos me riidellään se sanoo et se lähtee baariin eikä tuu enää kotiin jos mä en siivoa, et se muuttaa ulkomaille ja on palmun alla loppuikänsä. Mä istun ulko-oven edessä ja itken ja sit se kummiski lähtee. Kyllä mä tiedän ettei se oikeesti mihinkään ulkomaille mee eikä se ees pääsis yöllä, mutta mä pelkään silti et se ei tuu takas. En mä silti siivoa, mä yleensä heittelen tavarat lattialle kun se on baarissa jos se on siivonnu mun huoneessa. Se sanoo et jos mä oisin siivonnu niin sen ei tarvis lähteä baariin ja mä sanon et mä siivoisin jos se ei olis aina baarissa.

Kerran kun mä olin aika pieni me katottiin jotain leffaa jossa oli sellanen lapsi jonka äiti joi tosi paljon. Sit sen lapsen piti tehdä kouluun projekti, ja se teki lasikaupungin sen äidin viinapulloista. Ne kaikki opettajat oli siellä ihan järkyttyneitä, ja mä kysyin mun iskältä et miks, kun eihän viina oo laitonta. Mun iskä sano jotain et ei se silti oo ookoo, mä ajattelin et ehkä se ois ollu ookoo jos ne ois ollu kaljaa eikä viinaa, ja mä ajattelin et se ei varmaan haluu et mä kerron kenellekään kuinka paljon pulloja meillä on. Siitä oli kanssa kerran noloa kun mä sanoin että se tekee viiniä itte kotona, vaikka se vei sitä viiniä lahjaksikin monille ja me oltiin yhdessä käyty ostamassa hiivaa sellasesta viinikaupasta, niin että se oli ihan oikeeta marjaviiniä.

Mun iskällä on paljon kavereita ja ne on musta yleensä kivoja, mutta mä en tykkää siitä kun ne on aina kännissä sit ku ne tulee meille. Yks aamu mä menin vessaan ja mun iskän kaveri oli sammunu sinne housut alhaalla ja sillä oli päärynäviinipullo vieressä. Se sit heräs siitä ja meni nukkumaan jonnekin muualle.

Me mennään aina kesäsin eri kaupunkeihin missä mun iskän kavereita asuu. Kerran kun mä olin ekalla me oltiin yhessä paikassa, ja mun iskä sano että sen kaverin siskolla on melkein saman ikäinen tytär kun mulla. Se jätti mut sinne, ja sit mä olin siellä niiden luona viikon. Se oli ihan kivaa, me pyöräiltiin järville uimaan ja kaikki puhu hassua murretta. Sen kaikilla veljillä oli eri isät, ja senkin äiti joi kaljaa. Mä näin yks päivä kun sen yks pikkuveli leikki pihalla et se jois kaljaa ja polttais tupakkaa. Niillä oli aika sotkusta mut ei se mua haitannu.

Me käydään siellä monena kesänä ja kerran mun kaverin äiti sanoo mulle et se on hyvä et sillä on sellanen kaveri kun minä, kun mä oon niin kiltti enkä juo enkä mitään. Me ollaan ala-asteella. Mä tapaan muita mun ikäsiä siellä, me saadaan tehä mitä me halutaan ja olla iltasin myöhään ulkona. Me poltetaan puistossa hiekkalaatikolla roskia ja hajuvettä. Se ja sen kaverit on hurjan nättejä ja käyttää meikkiä ja mun kaverilla on nenäkoru. Me kanssa kirjotetaan kirjeitä ja sen isovanhemmat asuu samassa kaupungissa kun mä niin me nähdään joskus sielläkin.

Mulla on koulussa kaveri jonka iskä kanssa juo. Sen kanssa mä oon joskus meillä viikonloppusin vaikka mun iskä on kännissä, koska mua ei nolota vaikka se näkee. Me joskus kanssa kävellään öisin ulkona ja puhutaan jos mä haluun mennä pois kotoa. Sen vanhemmat on eronnu mut ei sen äitikään välitä vaikka se on ulkona, kun sen äiti on joskus tosi masentunu. Se sanoo että sen isä on alkoholisti, ja että munkin isä on. Mä olin luullu että alkoholistit on sellasia puliukkoja jotka ei käy töissä eikä niillä ole asuntoa, että ei mun iskä oo sellanen.

Kerran me mennään mun kaverin kanssa keskellä yötä Steissin Mäkkäriin junalla, koska se on neljään asti auki. Mä oon just tapellu mun iskän kaa sillon ja mä oon sille tosi vihanen. Mä syön ranskalaisia ja mun iskä soittaa ja sanoo et se hyppää parvekkeelta jos mä en tuu kotiin. Mä sanon et mä tuun kotiin sit kun mä tuun. Mä ajattelen et ei se oikeesti hyppää eikä se sit hypänny. Ei mun iskä ikinä oikeesti tee mitä se uhkaa.

Joskus yläasteella kun mun kaveri menee sen poikakaverille tai jonnekkin bileisiin se sanoo et se on mun kaa. Kun sen äidin mielestä mä oon hyvää seuraa, ja mäkin oon sitä mieltä. Mä en koskaan juo, mä en aio juoda aikuisenakaan. Joskus mä haluisin kauheesti ja kerran mä kokeilin juoda mun iskän viinoja mut mä en kerro kenellekään kun se on niin noloa. Mä varmaan join liian vähän kun mua vähän huimas mut se ei muuten tuntunu miltään. Mut musta on kivaa että mun kaverien vanhemmat luottaa muhun, ja että mun kaverit kertoo mulle sellasta mitä ne ei kerro kenellekään muulle.

Kerran me ollaan mun iskän kummipojan häissä sen yhen kaverin kanssa. Sillä kaverilla on kaks poikaa ja se vanhempi on menossa naimisiin vaikka se on tosi nuori ja se nuorempi on mun ikänen. Sit mun iskä ja sen kaveri on ihan hirveessä kännissä siellä eikä kukaan muu juo mitään, ja mua nolottaa ihan kauheesti, ja sit se sen poika kattoo mua ja mä sitä ja mulla on sellanen olo et ei se oo niin paha kun sekin ymmärtää. Mun iskä sanoo et aina jonkun pitää olla häissä kännissä ja vaikka mä uskon sitä niin se on musta silti noloa. Mä mietin et mihin me siitä sitten mennään, ja et päästäänks me jonnekin illalla nukkumaan jos se on ihan kännissä.

Ekaluokan jälkeisenä kesänä mä oon ekalla pitkällä partioleirillä ja mun iskä lupaa et se tulee vierailupäivänä kattoo mua. Mä odotan koko päivän parkkipaikalla mut se ei tuu. Se on siellä ihan lähellä jonkun sen kaverin luona niin se ois ihan hyvin voinu tulla. Mä tiedän sillonkin et se on varmaan kännissä eikä siks tuu, ja johtajat koittaa lohduttaa mua mut en mä voi niille sanoa että mä tiedän miksei se tullu. Mä oon sille vihanen sit kun tuun kotiin, mut se sanoo et ei se ikinä ees luvannu et se tulee vaan se sano että se ehkä tulee.

Ainakin kerran kun meillä oli mun synttärit mun iskä oli humalassa kun se oli juonu edellisenä iltana. Ne oli ne aikuisten synttärit jonne tulee mun kummeja ja mummi ja täti ja serkku ja sen lapset. Mä huusin ja itkin ja sit se kai skarppas sen ajan kun vieraat oli meillä, mut mua hävetti silti hirveesti. Mä ajattelin et mun olis pitäny sanoo sille sillon illalla et ei lähe, et mun olis pitäny valvoo aamulla ettei se juo lisää kun mä kummiskin tiedän aina millon se juo.

Joskus mummolassa mun iskä kysyy et kuka haluu konjakkia kahvin kanssa. Mä sanon et mä en haluu et se juo mut se ei välitä, ja mun mummi tai täti on et joo ota vaan konjakkia, ja et sekin ite voi ottaa vähän. Sit kun mun iskä on juonu konjakkia niin se yleensä lähtee baariin ja mä jään mummolaan yöks. Mummolassa on yleensä kiva olla, siellä on tosi hiljasta ja siistiä ja mä voin nukkua työhuoneessa jonka ovi on aina kiinni ettei kissa mee sinne, ku mä oon allerginen sille.

Joskus mä oon mummolassa ja mun iskä tulee sinne ja mä nään heti et se on ottanu. Sit kun mä sanon siitä niin mun mummi on ihan yllättyny, ihan kun se ei muka huomais. Sit se et mun iskä on kännissä ei haittaa mun mummia ja tätiä yhtään vaikka se on ihan erilainen kun selvin päin. Ne aina valittaa mulle ja mun serkulle kun me ollaan myöhässä, mut ne ei ikinä sano mun iskälle siitä vaikka sekin on aina myöhässä. Joskus jos mä sanon et mua suututtaa kun mun iskä on kännissä niin ne sanoo et sillä on ollu tosi vaikeeta ja mun pitää ymmärtää. Ja mä tiedän et sillä on hirmu vaikeeta, se ois halunnu elää erilaista elämää ja opiskella jotain, ja sen vaimo on just kuollu ja sit mä muistan et mun äiti on myös mun iskän vaimo ja siks mun iskäkin on surullinen ja siks se juo niin paljon, mutta mua silti suututtaa välillä. Mut kyl mä sit koitan kuunnella kun se puhuu mulle, kun ei se selvin päin ikinä kerro sellasista asioista.

Sillon kun mun iskä on kännissä niin sen naama punottaa ja se puhuu enemmän. Aluks se on yleensä ilonen ja se saattaa vitsailla. Se hymyilee mulle kun mä puhun mut ei se sillai kuuntele. Se yleensä suunnittelee juttuja, et se laittais ruokaa tai et mentäis jonnekin tai jotain mut ei se sit yleensä tee muuta ku juo lisää enkä mä muutenkaan haluu lähtee sen kaa minnekään ku se on kännissä. Sit kun se on enemmän kännissä niin se horjuu ja sen toinen silmä on enemmän kiinni kun toinen. Sit se kanssa puhuu paljon, se kertoo mulle kaikkea, mut mä tiedän jo mitä se aikoo sanoa kun ne on aina ne samat jutut. Aina lopuks se on tosi surullinen. Yleensä mä meen ekana nukkumaan sillon kun se on kännissä, ja joskus jos se sammuu sohvalle niin mä käyn laittaa musat pois, kun emmä kuitenkaan nukahda heti. Joskus yöllä mä kans laitan niitä hiljemmalle ettei naapurit herää, mutta se sit laittaa takas kovalle. Joskus mä huudan sille et mä haluun nukkua ja sit se pistää hiljemmalle, tai sit se alkaa itkee jos mä huudan sille tai sanon et mä en enää jaksa kuunnella ja meen nukkumaan.

Sillon kun mun iskä on selvin päin se ei yleensä vastaa mulle ku yhellä sanalla kun mä puhun mutta musta tuntuu et se kuuntelee. Se raivoo mulle kun mä sotken. Se käy mun kanssa kaupoilla etsimässä sopivia housuja ja sit se kyllästyy kun mä en halua mitään, kun mä mielummin pitäisin mun vanhoja vaikka ne on rikki. Me vitsaillaan kun mun lapsilisät tulee et me tuhlataan ne kaikki levykauppaan, mutta kyllä meillä oikeesti aina riittää rahat. Se tulee kattoo mun korispelejä vaikka me hävitään aina. Mun iskä on kai vähän ujo, se tykkää istua takarivissä jos on paljon ihmisiä eikä se yleensä sano vaikka sillä olis joku idea. Joskus me pyöräillään kesäisin, kerran me mentiin pyörällä vesipuistoon ja se oli tosi pitkä matka mut me selvittiin siitä. Talvella me joskus käydään hiihtämässä. Mun iskä käy salilla ja mä käyn sillon uimassa, ja sen jälkeen on aina hirvee nälkä ja se ostaa mulle uimahallin kiskasta karkkia ja sit me mennään kotiin syömään. Sillon kun mun iskä on selvin päin niin se laittaa ruokaa ja me katotaan scifiä telkkarista eikä sitä haittaa vaikka mä puhun kun se kattoo. Joskus se kysyy et miks mä en haluu tehä sen kaa yhessä mitään kivaa vaan aina vaan oon menossa kavereiden kanssa. Jos mä sanon et mua suututtaa kun se juo enkä mä haluu olla kotona kun se on kännissä niin se sanoo et ei se nyt niin paljon ota, joskus vaan ja kyllä se sit on selvin päin jos me ollaan sovittu et tehään jotain.

Joskus mä haluisin että se sais potkut töistä tai että joku tulis meille kun se on kännissä että se itekin tajuais miten paljon se oikeesti juo. Joskus mä kutsun mun kavereita et sitä nolottais mut ei sitä nolota yhtään. Mä haluaisin kauheasti kostaa sille mutta aina kun mä teen jotain mistä se suuttuu niin se lähtee baariin. Mä vihaan sitä kun mun päätä särkee aina kun mä itken. Mä vihaan sitä et se ei muista mitä se on sanonu kännissä. Mä vihaan niitä biisejä mitä se soittaa, ja mä vihaan sen juttuja. Mä vihaan viinanhajua ja mä vihaan istua baarissa kun siellä ei oo mitään tekemistä. Silti mä rakastan mun iskää ihan hirveästi ja mä tekisin mitä tahansa ettei se enää olis niin surullinen et sen pitäis juoda, mut ei se ikinä kuuntele mua kuitenkaan. Joskus kun mä sanon et mä pelkään et se kuolee niin jos se on kännissä se saattaa sanoa et ei se välitä vaikka kuoliski, tai sit selvin päin se yleensä sanoo et ei mun tarvii pelätä sellasta, et ei sille mitään käy.

Kirjoitti: orvokki

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s