Mutta kun eihän mitään tapahtunut

O'Keeffe_MusicPinkAndBlue

[kuvassa abstrakti vesivärikuvio, jossa punaisia, sinisiä ja valkoisia ruusun terälehtiä muistuttavia kaaria]

Sisältövaroitukset: päihteet, henkinen väkivalta, itsetuhoisuus, itsemurhauhkailut

Mun elämässä on aikoja joiden muistelu ja ajattelu on vaikeaa, eikä se johdu pelkästään siitä että voin itsekin huonosti. Jos mietin jotain näihin vuosiin liittyvää tapahtumaa, mut valtaa huono olo. Kausi on ikään kuin tahraantunut kokonaan, kaikki iloisetkin asiat sieltä tuottaa tuskaa.

Mitä tapahtui? Olin pitkässä seurustelusuhteessa, joka muuttui hitaasti ongelmaiseksi. Oli muutenkin paska olo, masennus teki hitaasti tuloaan.

Erottiin. Kumpikin näki ratkaisun hyväksi, yhteinen ratkaisu. Yksi ”teinisuhde” ohi. Sydämeni ei särkynyt, olin lähinnä helpottunut. Ohi ja eteenpäin.

Paitsi että se ei mennyt niin. Seurustelin pitkään ihmisen kanssa, joka oli masentunut ja joka päätyi lääkitsemään oloaan päihteillä, josta tuli addikti. Hän oli itsetuhoinen ja vahingoitti itseään. Viimeiset kuukaudet sydän hyppäsi kurkkuun kun puhelin soi. Entä jos hän oli toteuttanut uhkauksensa. Entä jos hän soittaa sanoakseen, että aikoo tehdä jotain ja minun pitää puhua hänet siitä pois, taas kerran.

Luulin että eroaminen ja etäisyys ihmisestä riittäisi. Luulin pitkään.

Jokin aikaa sitten oli tärkeä hetki. Luin jostain, että uhkailu siitä että tappaa itsensä on henkistä väkivaltaa.

Asialla oli nimi. Ymmärsin että minusta sai tuntua pahalta. Että mitä oli tapahtunut ei ollutkaan ”ei mitään”, vaikka olin niin itselleni vakuuttanut. Koska eihän ollut tapahtunut mitään, yhteiskuntamme standardeilla. Minua ei oltu vahingoitettu fyysisesti. Emme riidelleet erityisen paljon. Tavarat eivät lentäneet.

Olin siis vahingoittumaton.

Mutta kun en ollut. Sen sain huomata seuraavissa suhteissa, koska käsitykseni valehtelusta ja toden puhumisesta olivat aivan vääristyneet. Mulle piti vakuuttaa yhä uudelleen ja uudelleen, että ”jos sanon, että nään kaverin se ei että katoan moneksi päiväksi ja soitan puheluita joissa käyn läpi itsemurhasuunnitelmia.”

Jossain vaiheessa aloin uskoa. Mutta eihän tää mua parantanut.

Suhde ei tehnyt mua sairaaksi, mutta ei se helpottanutkaan. Lisäksi yritän selvitä itsesyytösten kanssa. Että se että toinen on sairas ei tarkoita että pitää kestää kaikki. Eikä masennus tai addiktio ole hyväksyttävä syy. Sitten taas: miksi en lopettanut suhdetta aiemmin?  Tiesin ettei tilanne ole oikein, mutten hyväksynyt tietoa. Pitkään asia oli näin. Viime vuosina pelkästään se, että olen kuullut parisuhderiidoista on aiheuttanut lamaantumisen, pahan olon. Olen taas 20, tämän ihmisen kanssa. Hitaasti ymmärrän, että tää on jotain mitä mun pitää käsitellä.

Se ei ole ei mitään.

Kertoi: persikka

 

kuvana Georgia O’Keeffen taulu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s