Turvakotiin pääsemisen pitäisi olla perusoikeus

7033593-orange-tree-art

[kuvituskuvassa mustan taustan keskellä valkoinen, valoisa alue, jonka alareunassa on pieni musta puun silhuetti jossa on oransseja hedelmiä. Puun takana on iso aurinko. Puun alla näkyy seisova ihmishahmo.]

Sisältövaroitus: parisuhde/perheväkivalta

Tanja Noposen mielipidekirjoitus ”Huoli naisiin kohdistuvasta väkivallasta ei näy budjetissa” (Helsingin Sanomat) osui yhteiskunnallisen epäkohdan ytimeen. 

”TURVAKODIT pelastavat henkiä. Suomen toiseksi yleisin henkirikoksen muoto on naispuolisen kumppanin surma. Jopa 20 naista kuolee Suomessa vuosittain nykyisen tai entisen kumppanin surmaamana. Euroopan perusoikeusviraston mukaan joka kolmas nainen on kokenut Suomessa jossain vaiheessa elämäänsä kumppanin tekemää väkivaltaa.” kirjoittaa Tanja Noponen.

Minä olin 7 vuotta kun vanhempani erosivat. Eron taustalla oli perheväkivaltaa ja laittomia aseita. Tarina kertoo, että isäni piilotti laittomia aseita kotiimme. Hän rähjäsi ja riehui ja kohdisti väkivaltaa kaikkiin perheemme osapuoliin. Äitini valitsi luultavasti viime hetken paeta suhteesta. Turvakotiin. Siitä alkoi pitkä ajanjakso, jonka aikana isäni etsi meidät käsiinsä ja häiritsi elämäämme. Vuosia eron jälkeenkin. 

Ilman turvakotia kaikki perheemme jäsenet olisi voinut tuossa rumassa perhesurmatilastossa.

Perheessäni kaikki ovat oireilleet. Kaikki me olemme hakeutuneet mielenterveyspalveluiden piiriin. Itse olen osin toimintakyvytön ja käyn viidettä vuotta psykoterapiassa.

Parisuhdeväkivalta kohdistuu koko perheeseen. Väkivallasta on suoria ja epäsuoria seurauksia. Väkivallan kohteen traumatisoitumisen aste on osin kiinni siitä kuinka kauan väkivallan kohteena on joutunut olemaan. Ja siitä, kuinka nuorena sen kohteeksi joutuu. Itse olin kohteena heti syntymästäni lähtien ja se jatkui elämäni ensimmäiset 13 vuotta.

Perheväkivallasta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta aiheutuu hurjan isot kustannukset. Kustannukset näkyvät sairauskuluina, toimintakyvyttömyytenä, psykoterapiakustannuksina, turvakotimenoina, sairaspoissaoloina työelämässä. Masennuksena, ahdistuksena, pahoinvointina.

Mutta sitäkin suurempi on lasku mitä vaikeampaa on avun saanti.

Jokaisen pitäisi saada turvakotipaikka ajoissa, heti kun pystyy lähtemään väkivaltaisesta suhteesta. Puhumattakaan kriisiavusta, jota pitäisi tarjota jo heti turvakodeissa. Turvakodista pitäisi alkaa automaattinen auttaminen ja turvan tuonti. Arjen sujumisen turvaaminen, koska kriisin jälkeen ihminen on jonkin aikaan ihan sekaisin ja kriisissä. Silloin ei pitäisi joutua miettimään mistä koti, mistä ruoka, mistä erilaiset arjen toiminnot. Jokainen turvakotiin hakeutuva pitäisi saada paikka hoitokodista, missä olisi varaa käydä lepo- ja romahdusvaiheet läpi.

Kun apua ei saa/sitä saa liian hitaasti eli siihen ei laiteta rahaa, se tarkoittaa että yhteiskuntamme suojelee väkivaltaisia toimintamalleja.

Kirjoitti: Femme Hope

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s