Äidin kuolema lapsen silmin

Kirjoitan paljon tekstejä joissa koetan eläytyä itseeni lapsena, kirjoittaen sellaisilla sanoilla mitä silloin käytin ja kuvaten asioita niin kuin ne silloin ymmärsin. Olen kokenut sen terapeuttiseksi, vaikka toki mielikuvaani lapsuudesta värittää se mitä nykyään tiedän ja tietenkin se etten muista kaikkea ja sekoitan asioita keskenään. Seuraava teksti käsittelee äitini kuolemaa ja sairauksia: rintasyöpää, migreeniä ja masennusta sekä sitä miten käsittelin kuolemaa lapsena uskonnon ja käytännön elämän kautta ja asioita joita muistan äidistäni. Olin äitini kuollessa muutamaa päivää vaille kahdeksanvuotias. Tämä teksti kuvaa vain yhden lapsen kokemusta, eikä ole yleistettävissä.

Sisältövaroitukset: vanhemman syövän ja muiden sairauksien tarkkaa kuvailua, oksentaminen, vanhemman kuolema sekä lyhyt viittaus vanhemman itsetuhoisuuteen.

corridor-406814_960_720

[Tumma, mustavalkoinen valokuva käytävästä. Kuvan etuala on epätarkka ja taka-alalla näkyy musta ovi jonka yläpuolella on tekstiä niin pienellä ettei siitä saa selvää. Ovesta ja seinistä näkyy vain yläosa. Seinällä oikealla on lamppuja joiden valo heijastuu katosta ja seinistä.]

Me käytiin melkein joka päivä koulun jälkeen iskän kanssa sairaalassa katsomassa äitiä. Äiti oli kahessa eri sairaalassa, molempiin oli pitkä matka bussilla. Toinen sairaala oli keltainen ja kahviossa oli isoja lehtikaloja akvaariossa. Mä käyn siellä lääkärissä joskus koska mulla on astma. Toisessa sairaalassa on hirmu monta kerrosta ja se on Helsingissä.

Äiti haisi oudolta, vähän makealta ja vähän pahalta. Äitillä oli peruukki, ja sen kynnet ja silmämunat oli keltaiset. Äitiä väsytti koko ajan. Äitillä oli vaan yksi tissi, toinen on leikattu pois. Mun äiti joskus anto mulle loput sen ruuasta kun se ei jaksanu syödä. Kerran kun me mentiin sairaalaan mulla oli mukana pelikortit. Mä sanoin äitille että ei kato kun jaan kortteja ja jaoin sille kaikki ässät että se voittais heti, niin että se tulis iloiseksi. Mä haluun aina voittaa kaikissa peleissä. Mä olin pienenä luullu että syöpä tarkottaa sitä et on kasvi mahassa, koska mulle oli sanottu et yhellä sukulaisella oli kasvain, mut sillon mä olin jo ekalla niin mä tiesin ettei se ollu mikään oikee kasvi.

Mä olin partioleirillä viikonlopun, oli talvi ja mulla oli tosi iso armeijareppu jonka mä olin saanu mun kummisedältä ja kun tulin kotiin mun isä ja mun parhaan kaverin äiti oli vastassa asemalla. Mun kaverin äiti halas mua tosi pitkään ja mun isä kerto mulle kotipihalla että äiti oli kuollu eilen. Me itkettiin hississä. Mä menin maanataina kouluun eikä kukaan uskaltanu puhua mulle, mut se ei haitannu kun mä halusin olla yksin.

Mulla ja äitillä oli samana päivänä synttärit. Mä olin tehny mun äitille synttärikortin, jossa oli kukkia ja kimalletta, se oli mulla laatikossa piilossa. Mun äiti kuoli just ennen meijän synttäreitä enkä mä tienny mihin mä laittaisin sen kortin ku emmä voinu antaa sitä sille enää. Mun synttärit järjestettiin ja siellä oli kaikki mun luokkalaiset ja mun iskä ja täti. Mä sain satukirjan iltapäiväkerhosta lahjaksi, mutta mä en lukenu sitä vaikka siin oli nätit kuvat. Meillä oli ongintaa synttäreillä, ja kakkua ja kaikkea.

Mun äitillä oli migreeni ja silloin piti leikkiä hiljaa huoneessa kun sen päähän sattu. Sillä oli ämpäri sängyn vieressä jos sitä oksettais. Mun äiti kerto mulle aina kaiken kun mä kysyin, se selitti miten aurinkokunta toimii taskulampun avulla. Mun äiti maalas öljyväreillä kuvan musta, mäkin sain maalata niillä, mä maalasin kukkakimpun. Mun isä ja äiti poltti tupakkaa parvekkeella. Mun äiti joi kahvia ilman sokeria semmosesta mustasta kupista missä luki sen nimi kultasella, mun iskän kahvissa oli sokeria. Mun äiti sano aina ”no mutta moi!” kun se näki jonkun tutun ulkona. Me leivottiin äitin kanssa yllätyspullia, niissä oli sisällä strösseliä tai rusinoita, mutta ei kaikissa. Mun äiti aina söi kaikki ne joissa oli yllätys, se sano et nopeat syö hitaat. Mun äiti poimi suppilovahveroita ja teki niistä keittoa.

Mun äitin hautajaiset oli samassa kirkossa missä mä olin käyny monta kertaa pyhäkoulun kanssa. Mun pyhäkoulupappi puhu siellä ja se muisti mun isän nimen väärin. Mä itkin hautajaisissa mutta en itkeny sillon kun oli uurnanlaskiaiset. Sillon oli aika kylmä vielä. Mun äitin uurna oli sininen ja siinä oli enkelin kuva, ja sen hautakiven päällä on varpunen. Me valittiin semmonen hautakivi jossa on kaks kiveä niinku kirja, toinen musta ja toinen punanen jossa on raitoja. Jotkut toiset matki meitä ja laitto samanlaisen kiven viereen, koska me oltiin valittu niin hieno.

Mulle sanottiin että mä näytän ihan mun äitiltä lapsena. Mun pappa joskus vahingossa sano mua mun äitin nimellä, vaikka se ei ollu ees hirmu vanha tai mitään. Meijän vaatehuoneessa oli äitin vaatteita ja mä joskus koklasin niitä. Mä käytin koko ajan mun äitin huivia, semmosta ruskeeta. Mä halusin olla arkkitehti niinku mun äiti, vaikka se ei ollukaan töissä kun se ei saanu töitä, paitsi sit kun se meni Nokialle ja sillä oli semmonen iso kännykkä. Mun toinen mummi sano joskus että oot ihan ku äitis sillon kun mä vänkäsin vastaan hirveesti, ja se oli kivaa vaikka mummi ei tykännykään kun tein niin.

Mä nukuin iskän vieressä aika usein. Mä ajattelin kun kävin nukkuu et kun herään tää olikin vaan unta ja äiti on elossa. Äiti sano mulle että kun kuolee niin pääsee taivaaseen. Mun äiti oli taivaassa ja mä näkisin sen sit kun mä kuolen. Mä näin kerran sellasta unta mun äitistä missä me oltiin mun koulun pihalla ja mä tiesin että se oli kuollu ja me juteltiin. Siellä pihalla oli pimeetä eikä siellä ollu muita kun me ja mä tiesin että se oli unta.

Mä ajattelin että se oli kauheeta et musta tuntu että kerta joku kuoli nii oli parempi et äiti kuoli kun et iskä ois kuollu. Mun äiti oli kauheesti kipeenä, se oli ollu sairaalassa ennenkin sillon kun se näki unta että se hyppäis parvekkeelta kun mä olin vielä tarhassa. Mun iskä leikki mun kanssa karhuleikkejä ja koiraleikkejä meijän olohuoneessa. En mä ois tietty halunnu että mun äiti kuolis enkä mä tajunnu sillon et se oikeesti kuolee. Mun iskä ei osannu laittaa ruokaa, mummi ja pappa osti sille semmosen hassun keittokirjan jossa oli sellasia ruokia niinku insinöörin ensimmäinen makaroonilaatikko. Se sano että äiti oli halunnu et mä meen partioon nii sit mä kävin partiossa. Mä en käyny sit enää pyhäkoulussa kun äiti kuoli. Mun iskä teki mun kanssa läksyjä ja mun mummi tuli meille aamulla jos iskä oli töissä ku mä menin kouluun, ja sitten se oli iltapäivällä vielä ja katto meillä kauniita ja rohkeita.

Me käytiin aina kesällä pohjosessa mun mummin ja papan luona, mun äiti oli arkkitehtikoulussa suunnitellu sen talon missä ne asu. Sinne meni tosi monta tuntia junalla. Sillon kun äiti oli vielä elossa sillä oli semmonen tummanpunanen kassi joka oli täynnä eväitä ja niitä oli aina liikaa eikä me keretty syömään kaikkia junassa. Mä luin ihan pienenä  lastenvaunussa thunderbirdejä vaikka mä en sillon vielä osannu lukea, niissä oli semmosia lentokoneita. Mun äitillä oli kumpparit siellä ja mä käytin niitä sit ku se oli kuollu vaikka ne oli tosi isot. Kaikki puhu mulle siellä mun äitistä aina, sellasetkin sukulaiset ketä mä en tuntenu. Mun äiti oli ollu lapsena hurjan reipas ja mäkin olin tosi reipas.

Isona musta tulee yhtä fiksu kun mun äitistä ja mäkin meen lukioon ja sen jälkeen musta tulee arkkitehti niinku siitä. Mun iskäki ois halunnu opiskella mut se ei voinu kun sen piti mennä töihin kun sen isä kuoli. Mä tykkään laulaa niinku mun äiti ja munkin hiuksista tulee tummat koska silläkin oli lapsena vaaleet hiukset. Mun äitillä oli sellasia kirjoja joissa kerrottiin oikeista ihmisistä eikä sellasia niinku iskällä, joissa oli jotain lohikäärmeitä. Mun iskä sano et se haluu lukee vaan sellasta mitä ei oo oikeessa elämässä. Mä tykkäsin mun äitin kirjoista ja mun iskän kirjoista. Mun äiti oli laittanu mun huoneen seinälle taulun jossa oli suojelusenkeli ja mä aattelin et mun äiti on niinku suojelusenkeli joka kattoo mua taivaasta. Mun äiti oli hirmu hyvä matikassa ja tosi hyvä piirtää ja mäkin piirsin paljon ja tykkäsin matikasta. Mun äiti oli tosi pitkä, melkeen pitempi kun mun iskä ja aattelin et varmaan mustakin tulee pitkä. Mun äiti ompeli mulle vaatteita ja teki villapaitoja ja mun täti opetti mut kutomaan sit kun se oli kuollu. Mullakin oli migreeni ja mä oksensin joskus kun mun päähän sattu niin paljon.

Mun äitistä valittiin semmonen kuva mistä tehtiin mustavalkonen ja laitettiin hopeekehyksiin. Se on mun iskän ja äitin häistä, ne meni naimisiin kesällä puoli vuotta ennen kun mun äiti kuoli. Siinä mun äitillä on peruukki jo mut se hymyilee, mut mun iskä sano joskus et ois pitäny valita semmonen kuva missä sillä on omat hiukset vielä.

Mä luin hirveesti aikuisten kirjoja ja jossain sanottiin että lapset kokee syyllisyyttä niitten vanhempien kuolemasta. Musta se oli ihan tyhmää, kun mun äitillä oli syöpä eikä se ollu kenenkään vika. Mä ajattelin et mä oon jotenki outo kun mun olis pitäny luulla että mun äitin syöpä oli mun vika. Sit mä kans ajattelin et mun pitäis olla enemmän surullinen vaikka emmä ollu surullinen kun sillon aluks. Joskus mä sanoin aikuisille et mun äiti on kuollu et ne ois kivempia mulle ja sit mua vähän nolotti, koska emmä oikeesti ollu niin surullinen kun ne luuli. Sit mä en tykänny siitä kun jotkut luuli et mä alkaisin itkee tai jotain jos mä puhuin mun äitistä, vaikka mua ei ees itkettäny yhtään.

suojelusenkeli2

[Kuvassa tunnettu maalaus, jossa etualalla kaksi valkoista vaaleatukkaista vanhanaikaisesti pukeutunutta lasta ylittää siltaa, josta puuttuu yksi lauta ja kaide on rikki. Sillan alla on kuohuva metsäpuro. Isompi lapsi auttaa pienempää. Lasten takana on valkoinen suojelusenkeli, jolla on valkeat vaatteet, siivet, pitkät vaaleat hiukset ja sädekehä jossa on tähti. Taustalla on pimeä metsä ja taivas jossa näkyy salama. Kuva on maalattu kirkkain värein.]

Kertoi: Orvokki

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s