”Ole oma itsesi eikä kukaan muu”
”Itsensä rakastaminen on vallankumouksellinen teko” & ”rakasta itseäsi niin muutkin rakastavat”
Ihmiset tykkää jaella täntyyppisiä somessa, eikä siinä mitään. Mikä mua sitten rassaa? Se, että oikeasti, tsemppikuvien tällä puolen, on hyvin vähän haluja tulla vastaan. Ole juuri sellainen kuin oot, mutta aivan turha olettaa, että sitä ei käytettäis sua vastaan.
Eli jos kuvien naminami-viesti on teoria, ei se kanna käytäntöön asti. Tämä tulee esiin esimerkiksi puheessa työpaikoista, ”palkkauskelpoisuudesta”, nikseistä tulla palkatuksi, tehdä täydellinen CV.
”Rekrytointeja itsekin tehneenä voin sanoa, että pidempi tyhjä jakso CV:ssä on turn-off, eli oikeesti parempi tehdä mitä vaan työtä eikä nirsoilla yhtään.”
Tän suuntaistakin tulee aika ajoin somessa luettua, keskusteluissa joissa ihmiset pohtii työpaikan löytämistä, opiskelua ja rahaa. Se kertoo kaikille meille mielenterveysongelmien kanssa painiskeleville, että älä edes haaveile, ja ihan oma vika. Sua arvioidaan, mittaillaan ja kilpailutetaan, sun pitää sulloutua näihin ja noihin standardeihin, normeihin, vaatimuksiin, jotka ei ole omassa hallinnassa.
Oikeasti toki haluaisin olla asenteella, että aivan sama, ei kiinnosta, olen mitä olen, ihmiset tekee hemmetisti tärkeitä ja arvokkaita juttuja palkkatyön ulkopuolellakin.
Mutta mulla ei ole varaa ajatella näin. Suurimmalla osalla ei ole varaa ajatella näin. Huolestuttaa tän viikon, seuraavan viikon, seuraavan kuukauden rahatilanne, vointi, jaksaminen… Hallituksen seuraavista suunnitelmista puhumattakaan.
On aivan helvetin iso etuoikeus, ettei tarvitse välittää siitä mitä muut ajattelee. Että voi haistattaa paskat. Voi jättää työt ja irtisanoa asunnon, lähteä henkistymään ja reppureissaamaan vuodeksi ja tehdä itsestään elämäntaitovalmentajan, jolla on näppärät verkkosivut ja joka toistelee sitä, että ”rakasta sitä mitä teet niin muutkin rakastaa sua”. (Okei kulunut klisee, mutta pointti on: raha vapauttaa – harvat.)
Me muut todistellaan työkkärissä, työnantajalle, lääkärille, sossun tädille, että ihan oikeesti pystytään/ei pystytä/ollaan hyviä tyyppejä joita pitää palkata/tarvitaan rahaa vuokraan/lääkärintodistus että saa sairaspäivärahaa/…
”Olen mitä olen”-sloganit rapisevat muruina lattialle.
haa-vei-len
maailmasta yhteiskunnasta tulevaisuudesta
jossa
positiivisuutta ei käytettäisi piilottamaan sortoa,
”tule sellaisena kuin olet”
ei olisi vain
keskinkertaista rokkilyriikkaa
vaan jokapäiväinen ohjenuora,
– tavoite jonka puolesta tehtäisiin töitä
Avautui: eli nah, joka jää miettimään onko motivaatiokuvia mahdollista tehdä niin, ettei niissä päädytä piilottamaan ympäröivää yhteiskunnallista todellisuutta
Tule sellaisena kuin olet… Keskinkertaista JA keskiluokkaista rocklyriikkaa.
TykkääTykkää