Sisältövaroitukset: hyväksikäyttö, lastensuojelu, huorittelu, roisi kieli
”Sä oot tuollainen laitosnuori, ei sua kukaan usko, jos koitat jotakin kertoa”
Olin aloittelemassa uutta lukukautta hieman muita myöhemmin, sillä koulujen alkaessa olin vielä karkuteillä lastensuojelulaitoksesta. Toinen nuori lastenkodista tiesi kouluumme tulleen uuden opettajan omasta koulustaan ja kertoi siitä juttuja, jotka olivat hänen saaneen vaihtamaan toiseen kouluun opettamaan. Härskejä puheita, oppilaiden hipelöintiä.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitan asiasta ystävälle ja terapeutille kertomisen jälkeen. Julkisesti, vaikkakin nimimerkin suojista. Minua pelottaa, vaikka tiedän ettei mitään pahaa enää voi tapahtua. Opettaja on maan alla, kuollut, enkä edes kirjoita nimellä – en muuten pysty enkä halua käyttää sanaa hän puhuessani hyväksikäyttäjistäni.
Härskit puheet, totta – ihan kaikkien kuullen luokkahuoneessa. Hipelöinti, totta – ainakin minun kohdallani. Auktoriteetti, jota ei uskaltanut vastustaa. Jota ei ollut mahdollista vastustaa. Oma keho, joka oli jo aikaa sitten muuttunut toisten omaisuudeksi, toisten käytettäväksi. Kauppatavaraksikin, tällä kertaa vastikkeena olivat luvattomien poissaolojen muuttaminen selvitetyiksi ja paremmat koenumerot, jotka tapahtuivat ilman pyyntöäni. Johon vedottiin, että nyt maksat niistä.
Hyväksikäyttöä tapahtui koulussa ja koulun ulkopuolella. Opettajien työtilassa kun muita ei ollut paikalla ei pystynyt tekemään kaikkea, mutta hyväksikäyttäjän asunnossa kyllä. Hyväksikäyttäjä tarjosi monesti kyydin kun kuljin koulumatkat bussilla, ja saattoi pyytää lintsaamaan ja tulemaan asunnolleen. Ja kuittasi nämäkin poissaolot selvitetyiksi.
Ehkä yksi syy mikä estää edelleenkin kertomasta, on pelko kysymyksestä mikset kertonut. Se on kysymys jota rankaiseva puoleni esittää itsekin itselleen. Joka ajattelee, että okei, ehkei 8-vuotiaana osaa ja uskalla, mutta kyllä nyt rippikouluikäisen pitäisi osata.
Valta.
Auktoriteetti.
Miten toinen voikin kaikkien nähden näyttää sinulle paikkasi, mutta kukaan muu kuin sinä ei sitä hiljaiseksi pakottavaa häpeää tunne. Erään esitelmän hyväksikäyttäjä pakotti minut pitämään, osoittaakseen valtansa, alistaakseen – esitelmän juurikin hyväksikäytöstä luokan edessä.
Mutta miten osata ja uskaltaa, jos kukaan ei ole siihen opettanut, että sinun keho ja sinun päätäntävalta? Miten osata ja uskaltaa, jos ne rajat ovat jo rikottu vuosia aiemmin ja raiskattu viikottain eikä silloin kukaan sanonut ettei niin saa tehdä? Miten osata ja uskaltaa kun toinen leimaa leiman vielä tiukemmin otsaan mitä se on aiemmin ollut? Miten osata ja uskaltaa luottaa siihen, että näin ei saa tehdä, jos sitä lakia on aieminkin rikottu, mikä kertoisi tekojen olleen rikoksia?
Vihaan itseäni
ja hitusen sitä miestä
Joskus tuntuu kohtuuttomalle
ja edelleen:
vihaan itseäni
minä, typerä pikku huora
Häkki johon minut nussittiin ahdas
mutta en täältä pääse pois
Mitä sitten vaikka
se toteuttikin perversioitaan pikkutytön kanssa,
saihan se aikaan orgasmeja
joihin epäilykset hukutettiin
Mitä väliä
kerta kerralta mieleni nussitaan kauemmaksi mielestäni
