Köyhyyden ja mielenterveysongelmien yhteys

marc_franz_tigre

Sisältövaroitus: köyhyys

Tuntuu kuin olisi luupissa: Mielenterveysongelmani heikentävät toimintakykyäni. Toimintakykyni heikkeneminen on suoraan verrannollinen työkykyyni. Heikentynyt työkykyni heikentää ekonomista ja sosiaalista asemaani. Toisaalta toipuakseni tarvitsisin rahaa mm. virkistäytymiseen ja sosiaalisten kontaktien ylläpitoon. Koko opiskeluaikani, yhteensä yli kuusi vuotta, elämääni on hallinnut kokoaikainen niukkuus. Noista kuudesta vuodesta olen yli kolme vuotta ollut toimeentulotuella ja tilanne näyttää vain jatkuvan.

Pitkäaikainen toimeentulotuki on syönyt sosiaalista elämääni. Parempituloiset ystäväni ovat jo kaikonneet, viimeisin kaksi vuotta sitten. Siihen liittyy juurikin se, että en voi mennä kahville tai keikoille vapaasti; se syö rahaa heti kukkarosta. Ja anteeksipyytelyyn siitä, että en vain voi tehdä samoja asioita kuin taloudellisesti paremmin toimeentulevat. Retkeilykin kuulostaa aluksi sopivan halvalta: siinähän mennään luontoon ja luonto on ilmainen! Joo, mutta luontoon mennessä pitää olla trangia, millä tehdä ruokaa, ja varusteita.

Köyhyys on tehnyt minut pelokkaaksi. Pelottaa ostaa, koska en tiedä, mikä hajoaa seuraavaksi. Miten voisin muka ennakoida kaikkia tarvittavia asioita? Voin kertoa, että niukkuuden pari ensimmäistä vuotta ovat ihan ok. Koska silloin vaatteet ovat vielä ehjiä. Rintaliiveillä voi sinnitellä. Kengätkin kestävät. Mutta hiljalleen jokainen käyttötavara menee rikki. Kengät hajoavat, vaatteita jää pieniksi, niihin tulee reikiä. Uusia ei pysty ostamaan sitä tahtia, kun vanhat menevät rikki. Koko hallituksemme näkökulma, että “säästetään vaan”, näivettää talouden. Siitä minulla on henkilökohtaista kokemusta: olen nimittäin säästänyt noin kuuden vuoden ajan.

Samalla koitan opiskella ja pitää lippua korkealla. Teen työharjoittelua ja kursseja. Kuukausittainen toimeentulotukihakemus ja turvattomuuden tunne toimeentulon saamisen epävarmuudesta kalvaa. Opintolainaa minulla on jo yli 23 000 euroa, ja minusta tuntuu kuin minut oltaisiin sidottu velkavankeuteen. Osin olen jo onnistunut hyväksymään sen, että voi olla, että toimintakykyni tulee olemaan alentunut läpi elämäni. Silti tuntuu epäreilulta sitoa kaltaiseni pitkäaikaissairas 23 000 euron velkaan valtiolle, kun kuntoutumisestani ei ole takuita. Minulla on olo, kuin jalassani roikkuisi kymmenien kilojen painoinen metallinen lainakuula, joka on syntynyt siitä, että minun on pitänyt kuluttaa opintolainani psykoterapiaan, vuokraan ja ruokaan. Opiskelijat nimittäin joutuvat nostamaan opintolainan, ja vasta sitten he saavat toimeentulotukea. Tässä ei huomioida ollenkaan opiskelijan lainanmaksukykyä tulevaisuudessa, eikä liioin auteta parempien näkymien syntymisessä tukemalla ilman sitouttamista opintolainavelkaan ja auttamalla esim. virkistäytymiseen ja elämän tukipilarien kasvattamiseen tähtäävällä tuella.

Jos joku tulee vielä kirjoittamaan, että köyhät ovat laiskoja ja aikaansaamattomia, voin sanoa etteivät ole. Moni sinnittelee arjessa aivan mitättömillä tuloilla, mistä pitää maksaa sellaisia asioita kuin koko eläminen. Se on selviytymistaistelua ja itsessään jo köyhän leiman sietämistä ja häpeämistä. Veikkaan, että kovinkaan moni ei jaksaisi köyhän todellisuutta.Se mitä tiedän on, että köyhyys ja innovatiivisuus eivät todellakaan kulje käsi kädessä. Köyhyys, pelko ja häpeä kulkevat. Ne halvaannuttavat ja jumittavat ihmisen ja kaventavat tulevaisuuden näkymiä. Vaatii ihmeellisiä voimavaroja voidakseen kantaa itsensä läpi köyhän ihmisen elämän.

Köyhyyden rakenteellisuus tulee esille siinä, miten vähän ihmisiä tuetaan nousemaan tuosta suosta. Miten helposti painankaan katseeni alas, häpeää tuntien, kun katson muiden työnhakijoiden kiiltäviä, kampaamossa laitettuja hiuksia, ja astelen itse tietäen, että kannan sekä mielenterveys- että köyhyys-stigmaa. Saatan vaikuttaa muihin verrattuna huonolta työntekijältä, mutta omista koettelemuksistani huolimatta: olen ahkera. Olenhan työskennellyt itseni kanssa viisi vuotta psykoterapiassa. Olenhan ahkeroinut seitsemän vuotta tutkintoni parissa. Olenhan työstänyt muiden ihmisten haavoja itsessäni. Sitä, kun vanhempani eivät osanneet ottaa vastuuta omasta tunne-elämästään. Sitä minä olen työstänyt itsessäni. Väitän, että olen kantanut enemmän kuin keskimäärin moni muu.

Minä en ansaitse ymmärtämättömien ihmisten halveksuntaa, en päähän potkimista johtajien tasolta. Hallituksemme on mielestäni systemaattisesti vaikeuttanut pienituloisten ihmisten elämää tässä maassa, ja samalla he hukkaavat köyhimpien ihmisten henkisen potentiaalin ja ne mahdollisuudet, mitä itse kustakin lähtisi versomaan, jos vain saisi pidempiaikaista tukea.

Sen lisäksi, että olemme köyhiä ja/tai mielenterveyskuntoutujia, olemme myös muiden ystäviä, läheisiä, lapsia, vanhempia, opiskelukavereita. Olemme osa sosiaalista yhteisöä ja meidän pahoinvointimme kuormittaa myös läheisiämme. Siinä olisi jo itsessään suuri syy tukea jokaista täällä elävää, että jokainen vanhempi voi  olla turvallisin mielin siitä, että heidän rikki menneet lapsensa pärjäävät vielä heidän jälkeensäkin.

Köyhyyden ehkäisy ja mielenterveyskuntoutujien tukeminen parantaa koko yhteisön hyvinvointia.

Kirjoitti: Femme Hope

Kuvassa Franz Marcin tiikeri

3 thoughts on “Köyhyyden ja mielenterveysongelmien yhteys

  1. solina sanoo:

    Moi tyyppi,

    sun kirjoitus kosketti.
    Olen itsekin köyhä. Siihen on monta syytä:
    1) en usko moneenkaan palkkatyöhön, talouteen, joka pyörii turhan kuluttamisen ympärillä, enkä pysty toimimaan arvojeni vastaisesti.
    2) on vaikeaa tehdä mitään ”jokapäiväistä” missä pitää olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa, sillä kuulen ja tunnen kaikkien pahat olot itsessäni ja uuvun useimpien seurassa ja ylipäätään ihmisten jutuissa
    3) en pysy perässä kaikissa maksuissa ja laskuissa mitä pitäisi olla maksamassa milloinkin, sillä sydän ja mieli työskentelee jollain muulla tasolla koko ajan kun tässä byrokraattisessa todellisuudessa.

    olen kaikessa ulkopuolinen, en vain taloudellisesti, vaan muutenkin, tunnehäiriintyneiden vanhempien lastenkotiin dumppaama orpo piru.

    pyrin ajattelemaan luovasti, ottamaan aina irti sen, minkä ilman rahaa saan, iloitsemaan elämisestä rakenteiden ulkopuolella ja sen jätteistä. tiedän oman voimani ja kauneuteni, mutta se ei kuitenkaan riitä poistamaan sitä häpeää jonka ikuinen erilaisuus, vaikkakin osin itse valittu, ylle langettaa.

    voin kuitenkin lohduttautua: olen rehellinen. tiedän ihmisyydestä paljon. olen uniikki ja teeskentelemätön. olen auki. olen enemmän, kuin mitä jotkut kulutukseen ja koristeluun upottautuvat minussa näkevät. en anna kenenkään määritellä itseäni, vaan elän uskollisena arvoilleni ja jaan vähäni. niin se onni ja yhteys, mikä tänne risukasaan paistaa, on todella onnea ja yhteyttä eikä teeskenneltyjä juoruja tai pinnallisia kaveruuksia.

    dyykkaaminen on sitä paitsi ekologista!

    mutta raivostuttaahan se, kun huomaa saavansa arvostusta heti pukeutuessaan hienommin. ilman meikkiä ja kuluneissa vaatteissa kulkiessa kukaan ei kehtaa edes katsoa (näkevätkö itsensä, huomaavatko tulleensa huijatuksi?) mutta kun laittaa silkkipaidan, kalliin korun ja vähän huulipunaa, saa ajatuksensakin läpi, tulee kuulluksi ja ehkä jopa kehutuksi.

    ihmiset ovat useimmiten kovin pinnallisia, ja itsekkäitä. se on helpointa. sun tie ei oo helppo, mutta varmasti kaunis.

    vaikka tän yhteiskunnan ikeessä taloudelliset hierarkiat pyrkii vaan voimistumaan, pidetään me köyhät ja ”rikkinäiset” silmät ja sydämet auki. syvissä vesissä voi olla synkkää välillä, mutta se työ, mitä me sukupolvien takaisten henkisten kurjuuksien kesyttämiseksi ja valoontuomiseksi on vähintään yhtä tärkeää kuin kapitalistinen teatteri ja palkitaan kyllä 🙂

    voimaa sisko, elinvoimaa, rakkautta ja raikkaita tuulia!

    Tykkää

  2. Hieno kirjoitus ja vastaa monilta osin omia kokemuksiani köyhyyden tragediasta ja näköalattomuudesta sekä esteistä. Siitä kehittyy tosiaan itseään syventävä kuilu. Mitä nykyiseen hallitukseen tulee niin mitä voi odottaa siltä kun pääministeri Sipilä valehteli päin naamaa vammaiselle lapselle Narinkkatorilla Helsingissä ettei muka vammaisilta leikata. Koko kansa köyhtyy hallituksen edustamien pankkien, sijoittajien ja omistajien eduksi. Toinenkin vaihtoehdo on olemassa, mutta kyseessä on silppuri, joka vedetään läpi koko Eu:ssa tietoisesti ja sovitusti. Suomen ay oli mukana alusta asti ja se on enemmän kuin häpeä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s