”Ei voi rakastaa toista ellei rakasta itseään”

16d59fa8640fd3e1c4298bcbda8589ec

[kuvassa punatiilinen seinä johon on maalattu valkoisella puu]

Sisältövaroitus: itsetuhoiset ajatukset

Tuon sanonnan on varmasti moni kuullut eri muodoissaan. Sitä toistellaan naistenlehtien kysy ja vastaa -palstoilla, parisuhdekouluttajien haastatteluissa (http://www.iltasanomat.fi/seksi-pari…/art-2000000658617.html), ystävysten välisissä pohdinnoissa rakkaudesta ja ihmissuhteista. Sitten nyökytellään tietävän näköisenä ”joo, kyllä se niin on”.

Latteuksien latteus ja lannistavaa kuultavaa! Nuorempana mietin, etteivät omat parisuhteeni varmaan tule onnistumaan, koska en osaa rakastaa itseäni. Ainakin olen raskas taakka kumppanilleni. Rakkauteni muita kohtaan ei varmastikaan ole niin pyyteetöntä, kaunista ja täydellistä kuin sen kuuluisi olla. Ehkä luulen rakkaudeksi joitakin aivan muita tunteita. En vain voi tietää tai osata, minähän en oikein osaa rakastaa itseänikään.

Mielenterveyden ongelmieni taustalla on vaativuutta ja kriittisyyttä itseäni kohtaan. Pahimmillaan se johtaa niin vahvaan itseinhoon, että vahingoitan itseäni. Parhaassakaan kunnossa minua tuskin on voinut kutsua ihmiseksi, joka rakastaa ja arvostaa itseään ennen muita. Kuitenkin olen ollut elämäni aikana kolmessa yli kaksi vuotta kestäneessä parisuhteessa. Rakastan myös perhettäni ja läheisimpiä ystäviäni syvästi. Vaikka mielenterveyden ongelmani ovat varmasti vaikuttaneet läheisiin ihmissuhteisiin, en menisi sanomaan, etten olisi rakastanut tai kykenisi rakastamaan.

Varmasti tuossa sanonnassa on joku totuuden siemenkin. Vastuuta omasta onnellisuudesta ei voi sälyttää toiselle täysin. Itsetuntemus ja itsearvostus auttavat vetämään rajoja ihmissuhteissa, mikä taas auttaa jaksamaan ja jossain määrin suojelee hyväksikäyttäviltä paskiaisilta. Toista ei kuitenkaan saa käyttää terapeuttina ja kaikkien osapuolten jaksamisesta on huolehdittava. Mutta voitaisiinko ensi kerralla pysähtyä hetkeksi miettimään ennen kuin toistetaan tuota latteutta? Miltä se kuulostaa masentuneesta? Syömishäiriöstä toipuvasta? Eron jälkeen uutta alkua etsivästä? Kaikilla tulisi olla mahdollisuus rakastua ja rakastaa ilman, että ympäriltä kuulee vähätteleviä viestejä omasta kyvystä rakkauteen esimerkiksi mielenterveyden ongelmien perusteella.

Sitä paitsi onko ”vanha viisaus” itsensä rakastamisesta ensin edes hyvä neuvo? Psykoterapeutti Maaret Kallio kirjoittaa blogissaan Lujasti lempeä aiheesta: ”Ihmisen on helpointa osata sitä, mitä on saanut kokea toisen ihmisen antamana. Sitä, mitä ei ole saanut, on vaikeaa antaa eteenpäin – itselleen tai toisille.” (http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1464140529419). Jos siis paras neuvomme parisuhteesta haaveilevalle tai eroa surevalle on alkaa yksin opetella itsensä rakastamista, vaadimme oikeastaan mahdotonta.

Kertoi annake.

One thought on “”Ei voi rakastaa toista ellei rakasta itseään”

  1. xyzzy sanoo:

    Tiivistit aika paljon sellaista jota on pyörinyt mielessä pidemmän aikaa vaikken koskaan olekaan parisuhteessa ollut tai muutenkaan ihmissuhteista mitään tiedä yli kolmekymppinen aika vitun pohjilla käynyt ihminen.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s